Tykkylumen painamat männynoksat roikkuvat alakuloisina, kukkakoivun verkolla suojatut oksat, jänisten suurta herkkua, odottavat auringonsäteitä herättämään ne kevääseen.
Omenapuussa jäätynyt ruskea omena, lintujen säpäleiksi nokkima,
pitää tiukasti kiinni oksasta, vaikka ei säilymisestänsä liene mitään
hyötyä tulevalle kesälle, joka pudottaa sen varmasti alas maahan.
Punatulkut pakkasen pörhistäminä huurrekoivussa, kuin omenat
jo lehtensä pudottaneessa syksyisessä kaneliomenapuussa,
odottavat vuoroaan lintulaudalta pudonneelle siemenkeolle.
Ruskean pörröhännän luikahdus vie oravan ylös männyn oksalle, tarkkailemaan tilannetta, koiran haukunnan ulottumattomiin.
Kun vaara on ohi, alkaa laskeutuminen auringonkukan siemenille.
Hohtava hanki, täynnä pieniä polkuja ja loikintajälkiä. Purevasta pakkasesta huolimatta takapihalla on kulkijoita ja elämää.
Sisältä lämpimästä on helppo palelematta katsoa ulos talven maisemaan
Koivujen oksat, kuin sokerilla huurretut, kuuset jykevinä
lumitaakkansa alla, pihaa reunustava orapihlaja-aita kuin
kamarin valkea, utuinen pitsiverho.
Kietaisen lämmintä ylleni ja astun ulos raikkaaseen talvisäähän. Koirapoika kiiruhtaa kirjoittamaan terveisensä takapihan otuksille.
Luonto on lumoavan kaunis, tänään en kaipaa kesämaahan.
12.1.2010 anja
Upea talvipäivän kuvaus. :)
VastaaPoistaKits kommentistasi!
VastaaPoista