tiistai 9. marraskuuta 2010

AVANTOUINNISTA POTKUA PÄIVÄÄN

Monena aamuna olen meinannut ja meinannut. Vaan enpä ole sittenkään tohtinut. Kun ei vielä riittävän kylmää eikä jäätä lammikossa. Mutta nyt. Tänä aamuna sen tein, aloitin avantouintikauden. Taitaa olla kymmenes tai yhdestoista talvi hyiseen veteen pulahtamista.

Voin suositella. Sinne jää kolotukset, ei tule flunssat, häviää hartiasäryt ja muut nipistelyt. Tuntuu kuin virtaa olisi reilusti enemmän.

Tänään oli parin sentin jääkerros  pihalammikon pinnassa. Uimatossun alla mukavasti lohkesi jäälautoiksi. Tunnustan, että en viipyillyt veden varassa pitkään, sillä ensimmäinen kerta tuntuu aina kylmältä. Vedestä noustua ei sitten kylmyyttä havaitse, sillä olo tuntuu eufooriselta. Nyt huomasin jälleen, miten olin näitä kylmiä aamukylpyjä kaivannut. Kylmä suihku ei ole sama asia kuin lampeen uppoutuminen.

Täksi päiväksi on luvattu sakeaa lumipyryä ja voimakasta tuulta. Eilen aurinko paistoi vielä lumettomaan metsään ja kallioille. Marraskuu näkyy luonnossa, maahan pudonneet puiden lehdet ovat ruskettuneet odottamaan mullaksi muuttumista. Eiliseltä lenkkipolulta otettuja kuvia vielä muutamia:

Vesisilmäkkeet olivat jo saaneet jääpeitteen.

Saniaiset ovat taipuneet odottelemaan lumipeitettä.

Ruokovartiset törröttävät pystypäin puron varrella.

Vihreys on vaihtunut huurrepukuun.

Auringon säteet osuivat myös jäkälätupsuun, jossa vesipisarat tuikkivat tuhansina tähtinä.

Männynoksan ikivihreyttä kuorruttaa kuura.


Marraskuisen auringon valojuova metsäisen polun poikki.


Ja läpivalaistu kataja polun vieressä.

Sanotaan, että tytön parhaita ystäviä ovat timantit. Eilen niitä oli tarjolla tuhansittain kuuraisessa heinikossa, missä auringonsäteet lävistivät vesipisaroiksi sulanutta huurretta ja heinikko oli täynnä kaikissa sateenkaarenväreissä välkehtiviä "timantteja". Harmi, ettei niiden välkettä voinut vangita kameralla kuviin.

Jokaisessa vuodenajassa on omat ihmeensä ja sanomaton kauneus. Marraskuista kauneutta luonnon lepoon laskeutumisesta huolimatta on nähtävissä. Simokin ihmettelee jäkäläpeitteen huurteisuutta ja tassuissa tuntuvaa kylmyyttä.
Saa nähdä, onko huomenna kaikki jo lumen peitossa.

9 kommenttia:

  1. Ai että, avantouinnit ovat alkaneet.
    Minä olen sellainen vellihousu että jäiden sekaan en uimaan uskalla pulahtaa. Ihastelen vaan harrastustasi. :)

    Kauniita huurrekuvia olet ottanut, tuo saniaisenlehti on oikein suosikkini.

    VastaaPoista
  2. Se on kyllä taivaan totuus, että mikään ei oo niin pöljää, kun toisen harrastukset :D Minua ei sais millää jäiden sekaan, eikä oo saanu enään pitkää aikaan järveen. Sitte taas, kun vesi on 20 +

    Ne on vaan noi timantit sellaista katoavaa laatua :(

    VastaaPoista
  3. Henki lähtöö pelekästä ajatuksesta jos pitäs kylymään vetteen männä :o On joskus ollu suunitelmia siihen suuntaan jotta jos uskaltas avantoon, mutta en oo vielä tohtinna sitä askelta ottoo. Tuolla rannassa on talvisin kunnan auki pitämä avanto ihan sitä tarkotusta varten ja kyllä siellä tuntuu jokunen uimari käyvän. Minä oon ainoosti avannon reunalla käyny kattomassa että siinä se olis, vuan näyttää aina yhtä hyiselle ja luotaan pois työntävälle :)))

    VastaaPoista
  4. İhanasti kirjoiştettu ja kuvitettu postaus.Kaunista.
    Ei taitaisi olla minulle sydansairaalle hyvaksi tuo avantouinti.

    VastaaPoista
  5. Unelma; Kun olin jo monta päivää täpinöissä niin viimein uskalsin enkä kadu pulahtamista. Aamulla uusiksi ja nyt on jo luntakin maassa!

    Amalia; Nämä timantit - niinkuin hangellakin kimaltavat - eivät kuulu sarjaan ikuisia. Mutta ovat köyhän tytön timantteja sillä sulavat lapaselle!

    oman onnen seppä; avantouimisen on joku aloittanut niin, että kesäuintia jatkanut urhoollisesti syksyn tultua ja sitten jatkanut avannossa. Minulla on nyt kymmenes talvi tätä ja mökillä käydessämme teemme avannon rantaa ja naapurit näkevät kuulema avannon tikapuista, että nyt ne taas ovat tulleet...
    Minulla on pelkästään positiivisia kokemuksia ja ei vaivaa kolotukset eikä kihdit nuhasta nyt puhumattakaan.

    Sateenkaari; Talvi tekee tuloaan, parasta aikaa sataa jäähileistä lunta ja maa on jo valkeana. Lämpöshokki on sydänsairaalle liian iso avannossa. Jotkut täälläkin päin saunovat ja sitten menevät avantoon. Minä menen suoraan aamulla sängystä ja otan päälle lämpimän suihkun. Ei palele päivällä ja muutenkin on hyvä olo.

    VastaaPoista
  6. Anja, ei ole mulla tajua, miten voit jäissä uida. Olen liian mukavuudenhaluinen tuohon hommaan, vaikka lumimyrräkässä tykkäänkin ulkoilla. Uskon kyllä noihin endorfiinihuuruihin, sillä saan saman kun hiihdän kotisaaremme ympäri ja sitten löylyyn.

    Kyllä kuura on jumalaista!

    VastaaPoista
  7. Nuorena tyttösenä tuota hetken harrastin, mutta en enään edes unissanikaan. Olisi kyllä rohkeuden huippu, jos uskaltautuisin menemään jäiden sekaan, eikä ennen tuntunut pahalta ollenkaan. olen jämähtänyt paikoilleni varmaan.

    VastaaPoista
  8. Leena Lumi; kun kerran uskaltaa niin juttuun jää kiinni. Aamu alkaa kun vetäisee uimatossut jalkaan, kietoutuu isoon pyyhkeeseen ja pyyhältää pihan yli lammikolle. Tänä aamuna oli eilistä helpompaa ja saatoin olla vedessä eilistä kauemmin. Me molemmat olemme koukussa tähän ja Simo seuraa tilannetta lammikolla.
    Nyt sataa täällä jo vettä, harmi.

    VastaaPoista
  9. mummeli; Harmi että jätit, sillä avanto on terveyden lähteenä ainakin minulle. Kun siihen tottuu ja jää koukkuun, se on aamun avaus jokaiselle päivälle. Joskus vuosia sitten olimme lomaa viettämässä Pyhällä ja sielläkin piti avanto etsiä. Siellä vesi oli tosi kylmää ja kirkasta, mutta joka päivä ajoimme pulahtamaan.

    VastaaPoista