perjantai 11. helmikuuta 2011

NÄIN ENNENVANHAAN PARANNETTIIN

Lapsuudestani muistan erilaisia tapoja hoitaa sairauksia ja kipeytyneitä paikkoja, sillä lääkäriinhän ei hevin pikkuasian vuoksi lähdetty. Luonnon omat lääkkeet auttoivatkin useimmiten ja sanonta, että ellei sauna, viina ja terva auta, tauti on kuolemaksi, tuntui todenmukaiselta.             
             
                 Haavojen hoitoon ei ollut haavapulvereita eikä laastareita. Pienimmät haavat hoidettiin laittamalla puhdas piharatamon lehti haavan päälle verenvuodon lopettamiseksi ja haavan parantamiseksi. Miten se lehti haavan päällä pysyi, olikin sitten jo toinen asia. Isot avohaavat puhdistettiin kamferitipoilla ja se vasta haavassa kirveli. Myös koivunlehti oli laastarinkorvike.

                 Kamferitippapullo löytyi joka kodista. Tippoja otettiin sokeripalassa, jos ahdisti sydäntä, hengitystä salpasi tai hammasta tai päätä särki, eli sitä käytettiin yleislääkkeenä. Kuumeeseen oli valkoista pulveria ns. lipuissa, taitetuissa paperikuorissa. Samoin oli Hota-pulveria (vaurioitti munuaisia!) , jota varsinkin miehet ottivat kipuihinsa.  Närästykseen otettiin ruokasoodaa lusikallinen ja vettä päälle. Samariinia ei silloin ollut. Ja jos kurkku tuntui kipeältä, kurlattiin suolavedellä. Aikuiset saattoivat toki kurlata myös paloviinalla, jota en usko miespuolisten sylkeneen suustaan ulos kurlauksen jälkeen.

                 Tupakka oli myös lääke. Korvasärkyyn puhallettiin tupakansavua korvan sisään ja korvaan lampaanvillatuppo. Hammassäryssä kessunlehti puudutti särkyä ikenen ja huulen välissä.

Virtsatievaivoja helpotettiin  keräämällä suopursuja, joista keitettiin teetä ja vaivat helpottivat muutaman teekupillisen jälkeen. Myös pajunkuoresta keitettiin teetä. Sipulimaitoa käytettiin yskässä ja nuhakuumeessa.

                 Muistan, miten iskiasvaivaista setääni hoidettiin piimällä; kipeän lonkan ja jalan ympärille laitettiin piimähaude, joka sitten saunassa pestiin pois. Lämpöhoitoa syntyi lampaantaljoista ja villahuiveista sekä villasukista.

                 Vitamiinin tarvetta tyydytettiin keräämällä seitsemää luonnosta löytyvää salaattiainesta; tuoreita koivunlehtiä, ratamon lehtiä, vadelman lehtiä, voikukanlehtiä, nokkosta ja mesimarjan lehtiä. Niille tehtiin salaattikastike kermamaidosta , sokerista ja etikasta.

                 Tauteja ehkäistiin kuppaamalla. Kuppari kiersi lehmänsarvikuppeineen talosta taloon ja lämpimässä saunassa hän sitten pienellä kirveentapaisella iski ihonpinnan rikki, imi verta sarviin ja kiinnitti näin sarven ihonpintaan. Sarvien täytyttyä verellä iho huuhdeltiin ja kupattavan olo oli huomattavasti kevyempi ja terveempi.

                 Hieronta oli myös yleinen hoitotapa ja lämpimässä saunassa lihakset ensin rentoutettiin ja sitten hierottiin.

                 Lämpötyynyä ei ollut, silitysrauta (eli raudan luotiosa)  lämmitettiin hellan perällä ja sitten kangasta väliin ja selkää lämmittämään.

                 Jos polvi tai muu nivel kipeytyi, kaulittiin kaalinlehti ja laitettiin siitä kääre kipeään kohtaan. Palanut sormi kastettiin kylmään veteen tai maitoon. Muistan, että kalansuolaveteen myös kastettiin.  Voitakin käytettiin palorakkulaan. Ja sikotaudissa kireät leukaperät voideltiin ihralla.

                 Syylien poistamiseksi – ja hyttysen puremien kutinan lievittämiseksi – voideltiin kohtaa aamulla heti heräämisen jälkeen omalla syljellä. En muista, tehosiko sittenkään. 

Kaikkea sitä kokeiltiin, vain virolaiset viinasukat jäivät kokeilematta – viinahan oli viisasten juoma eikä mikään sukkamehu!

                       

                     

                      

20 kommenttia:

  1. Hieno hoito juttu, pitää vinkata Markulle, kun hän on luontaistuote uskovainen.

    Teuvo Noormarkusta

    VastaaPoista
  2. Jotakin noita itsekkin muistan. Lapsena, kun minulla oli tikku sormessa, joka sitten alkoi pykiä, pappani laittoi siihen jotakin mustaa salvaa ja päälle piharatamonin lehden. Kiinnitystapaa en muista..:)

    VastaaPoista
  3. Kunnia vanhan ajan taitajille.Ollapa yhäti sama viisaus, ei aina reseptejä ja synteettisiä lääkityksiä.
    Ukkoseni pikkuisena poikana heitti volttia riiheen nurkassa ja hirressä viiden tuuman naula vetaisi aikamoisen aukon päänahkaan ja verta oli tullut kuin teurastuksesta konsanaan. Naiset huusi kauhuissaan ja siunaili että verenvuotoon kuoleepi raukka.Isänsä haki tervaputelin ja jäniksenkäpälällä vankasti tököttiä.Tyrehtyi verenvuoto siihen. Tänäpäivänä piipaa autolla kiiruusti vietäis ensiapuun.

    VastaaPoista
  4. Väkevät ovat tropit ennenvanhaan olleet. Luonnontuotteita kuitenkin.
    Minulta katosi lapsena syylä jalasta voikukan maidolla. Aina kun muistin katkoin voikukan lehtiä tai kukkavarsia ja siitä maitoa syylälle. Eräänä päivänä kun taas aioin laittaa kukanmaitoa syylälle, niin sepä olikin hävinnyt.
    Saa ottaa vapaasti käyttöön ensi kesänä. Eipä taida lapsilla nykyään enää syyliä olevankaan. :)

    VastaaPoista
  5. Tuttuja on lapsuudestani paljon. Esim. Kamferi haisi aina isoisän kamarissa, mihin me lapset emme olleet tervetulleita. Ratamoa käytettiin ja Unelman kommentista luin voikukan maidosta, auttoi syyliin..Pajun kuoressahan asetosalisyylihappoa, eli asperiinia. Joo ne votkasukat, ei ole kokeiltu täälläkään. Vaan kyllä naapurimaan asukkaat vieläkin vahvasti uskoo.
    Tosi hyvä ja mielenkiintoinen postaus.Kiitos Anja!

    VastaaPoista
  6. Kyllä minäkin kamferitipat sokerinpalassa muistan, samoin tutulta kuulosti aika moni noista lääkityksistä. Entäs Pikiöljy, siitä muistan ainakin täälläpäin puhutun, olikohan Irmastiinan mainitsema musta salva sitä, ilmeisesti pikiöljy oli jotenkin tervasta peräisin...

    VastaaPoista
  7. Teuvo Vehkalahti; kiva jos jollekin olisi hyötyäkin näistä vanhoista lääkintätavoista.

    Irmastiina; olikohan se musta tökötti pikiöljyä? Sitä käytettiin myös haavoissa ulkoisesti. Joku kertoi kyllä tätinsä ottaneen pari tippaa sitä aamuisin veteen sekoitettunakin vielä liki yhdeksänkymppisenä!!!

    SinikkaHelena; terva oli ennenvanhaan paljon käytetty, ilmankos sanonta sauna/terva/viina.
    Itse muistan tervasta: enoni tervasivat rekeä pihassa ja minä 3 v kera serkkuni kastoimme - kehoituksesta varmaankin - päämme terva-astiaan. Sitten heinäkasaan ja kananhöyheniin. Tätimme pesi suovalla ja juuriharjalla päitämme, sillä häät olivat tulossa. Lopuksi hiuksemme ajeltiin "kuliksi" ja olimme häissä kuin kissanpojat! Tervaa poistettiin kuulema paloöljyllä, ei suopapesulla.

    Unelma; voikukan maito on minulle uusi asia, kovin se käsiin tarttui voikukkaseppeleitä väkerrettäessä. On niitä syyliä nykylapsillakin vielä.

    Minttuli; Virolaiset käyttävät viinasukkia vieläkin. Joskus pitäisi kokeilla, vuosia vuosia sitten tuli ostettua silloisesta Leningradista vodkapullo, jonka etiketissä on pääkallon kuva. Sitä ei uskallettu avata koskaan, mutta jospa siitä saisi sukkamehua?!?

    Anja; sitä kamferiahan otettiin ihan joka vaivaan. Suutariko sitä pikiöljyä työssään käytti, muistelen.
    Lapin ihmevoide sisältää kuusen pihkaa, suolatonta voita ja sokeria. Auttaa kuulema ihan kaikkeen, ihottumiin, karkeisiin kantapäihin, haavoihin jne. Olen keitellyt kuusenkerkkäsiirappia (yskään hyvää) mutta pitäsköhän kokeilla vielä tuota pihkasalvaa tehdä...ohje on mulla jossakin....

    VastaaPoista
  8. Noita temppuja meilläkin tehtiin ja aina parannuttiin.

    VastaaPoista
  9. Konstit on monet, sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki.....Aika moni vanha konsti on vielläkin käyttökelpoinen, mistä edellä kirjoitit,ja tarvittaessa käytänkin niitä....;)

    VastaaPoista
  10. sylvi; kyllä ennen osattiin hoitaa luonnon antamilla rohdoilla. Ja totta, hengissä ollaan.

    Maikku; tuttu sanonta tuo kissalla pöydän pyyhkiminen. Tahtoo vaan unohtua nuo luonnon rohdot ja askel käy kiireesti apteekkiin.

    VastaaPoista
  11. Minulle on jaanyt oikein kammo kamferia kohtaan,kun aiti sita sokeripalassa tarjosi.Olikohan lie ollut flunssa silloin,vaiko mika.Toinen inhotuksen aihe on sipulimaito.

    VastaaPoista
  12. Moni on tuttua lapsuudesta ja sota-ajalta. Tuo pikiöljy oli meillä yskänlääkkeenä, muutama tippa maitoon lusikassa ja suuhun. Sitten oli pikilappu, joka laitettiin jos joku tikku tai muu alkoi iholla tulehtumaan. Myös ratamon lehteä käytettiin siihen tarkoitukseen. Ja se kamferi, jokapaikan lääke. Hota pulveri oli oikein äidin lepi lääke, en tiedä, mihin kaikkeen hän sitä käytti. Mutta aina sitä piti kotona olla varmuuden vuoksi. Tuo sipulimaito oli minulle kauhistus, jos käskettiin juoda, se tuli välittömästi ylös ka siksi minä sain sitten sitä pikiöljyä yskääni.
    Oli siinä joitain, joista en ennen ole kuullutkaan, mutta loogisia kaikki käyttötarpeissaan.

    VastaaPoista
  13. Sateenkaari; kamferi oli yleislääke, muistan itse teini-ikäisenä sillä finnejä kuivattaneeni. Mutta se haju samoin kuin sipulimaitokin, ugh.

    mummeli; pikiöljyllä voideltiin suutarin lankoja ja esim. valjaita korjattaessa langat pikiöljyttiin. Jos me oltiin suunapäänä, sanottiin, että laitetaan pikilappu suulle! Hota-pulveri munuaisia vauriottavana poistettu, Pervitin oli toinen pulveri, joku amfetamiinipohjainen, joka sekin poistettu.
    Vatsakipuun käytettiin kuulema perunajauhoa sekoitettuna veteen. Eli konstit oli monet.

    VastaaPoista
  14. Vanhoja hyviä keinoja kaikki. Ainakin itse allekirjoitan tuon hyttysenpuremaniksin, toimii. Nykyään on tuossa hyllyllä Carmolis-yrttitippoja ja sokeripalassa ihan mainio "lääke" - nenä aukiaa ja vatsallekin kuulemma on hyvä :).

    VastaaPoista
  15. Näitä vanhoja konsteja meilläkin kotona käytettiin ja vissiin hyvällä menestyksellä, koska lastentauditkaan eivät tarttuneet - ainakaan näkyvästi ja muistini mukaan. Ainoastaan vesirokko tuli sota-ajan tarvikkeista valmistettuun tyttöön.

    VastaaPoista
  16. Markka; Carmolis-tippoja olen myös itse käyttänyt. Ja kuusenkerkistä siirappia keitellyt.
    Nykyään vaan niin helposti turvaudutaan apteekin synteettisiin pillereihin.

    Pikolini; vanhojen konstien sanotaankin olevan parempia kuin pussillisten uusia! Ja sota-aikana osattiin vähistä tarvikkeista valmistaa vahvoja tyttöjä!!!

    VastaaPoista
  17. Olipa sinulla, Anja, paljon vanhoja, hyviä konsteja ja parannusaineita, joista osan tunnenkin.

    Isä hoiti minun tulehtuneen sormenpääni, josta kynsi oli ajoksissa, kuusenpihkalla. Ja hyvin se parani, kesti tosin kauan. Sitä pihkaa oli haettava melko usein metsästä, mutta antiseptisenä aineena se imi märän itseensä, ja tulehdus rauhoittui. Kasvoi uusi, terve kynsi.

    Ei olenkaan huono konsti<3

    VastaaPoista
  18. Minun vatsakipua hoidettiin Botkinin tipoilla. kerran kysyin niitä apteekista, hyvä että eivät nauraneet mua ulos :) Ei o kuulema ollu vuoskymmenii.

    VastaaPoista
  19. Hauskoja ja osa hyödyllisiä ohjeita! Osa tuttujakin! Vieläkin neuvotaan esim. rintatulehdusta hoitamaan kaalinlehdillä ja vaikka en juurikaan ole vaihtoehtoisen lääketieteen kannattaja niin itselläni on kaalinlehdet olleet rintatulehduksissa hyvä apu.

    VastaaPoista
  20. Aili-mummo; vanhankansan parannuskeinoja kannattaisi vieläkin monesti kokeilla. Kuusenpihkastahan sitä Lapin ihmesalvaakin tehdään.

    Amalia; minulle myös uusi nimi nämä Botkinin tipat. Pitääpä kysyä, josko joku vielä muistaa ne.

    Olivieno; kaalinlehdestä (ja kuulema myös raparperinlehdestä) on saatu hyviä kokemuksia myös polvikivuissa.

    VastaaPoista