keskiviikko 28. syyskuuta 2011

HUIKEAN HIENO SYKSYSÄÄ

Ihana herätä kuulaaseen syksysäähän. Koivujen keltaiset lehdet eivät vielä ole kaikki tippuneet - tosin uimalammikolla on jokainen aamu ensin haavittava keltalehdet ennen pulahtamista. Simo haluaa myös mukaan ja kun en viitsi laittaa sitä hihnaan, koira lumpustelee hajujälkien perässä pitkin metsikköä, kunnes tiukan viheltelyn jälkeen palaa kiltisti lammikolle.

Aamulenkki raikkaassa syysilmassa tekee terää. Eilen kierrettiin kalliopolkuja Simon kanssa tuntitolkulla. Muistatte varmaan, miten vuosi sitten ihmettelin ruskan punaamia lehtiä kallion takana. Nyt tiedän, aronian siemen on lintujen mukana kulkeutunut metsään ja tänä kesänä lienee kukkinut, koska marjoja oli oksissa! Mutta yhtä kauniin punaiset lehdet! Niinkuin mustikanvarvuillakin:

Ja pienet haapapuut vaihtavat väriään ennen lehtiensä tiputtelemista:

Juolukatkin  kannattelevat vielä marjojaan ohi kulkevien herkuiksi:
Pehmeillä, keltaisten lehtien peittämillä poluilla on mukava kävellä ja ihastella syksyistä metsää. Näkyy tekevän hyvää myös kunnolleni ja tietysti koirulille, joka ei väsy poluilla piipertämiseen.

Mitä muuta on tapahtunut? Eläkeläisen päivät on melkoisen samanlaiset lukuunottamatta pieniä kohokohtia silloin tällöin. Nyt on  ollut synttäreitä, laulukuoroa, hyviä kirjoja ja sukankutiletta. Tilasin itselleni kirjat Amanda, Isoveli ja Kirjeitä kiven alle. Hietalan Amandaa ja Isoveli-kirjaa olen sen verran aloittanut, että olen hykerryksissäni kirjailijan upeasta ja kuvailevasta tekstistä, nautintoa joka lauseelta. Virtasen Kirjeitä kiven alle vielä odottaa yöpöydällä vuoroaan. 

Simo pieni koiruli on tarkka vatsastaan. Jos sattumoisin saa väärää sapuskaa (vehnäjauhoa ja voimakkaasti maustettua), on pienen elämä ihan sekaisin.

Pitää tiukkaa paastoa, syö heiniä puhdistaakseen suolistoaan, kunnes sitten vihdoin saan sen houkuteltua raejuuston ja tonnikalan avulla syömään. Ja sitten taas kelpaa raksut ja kalkkunaleike. Ja kun vatsa on kunnossa, mikään ei voita joka aamuista marjaisen kermaviilipurkin nuolemista.
Varsinkin kun se koiraherralle oikein vartavasten sohvanselustalle tarjoillaan! Näkyy olevan meidän "miesten" yhteinen rituaali!
Ja puhdasta tulee:
Sitten onkin hyvä jatkaa oravapäivystystä ja nauttia auringon säteistä:
Miten se nyt niin naurattaakaan? No joo, on minullakin suupielet korvissa. Tässä synttärien kunniaksi vaihdoin menopelini ja elämä hymyilee. Ei paha. Taitaa olla niin, että nopeat syö hitaat.
Ainoa harmin aihe on, että karpalot jäävät tänä syksynä mökkimaiseman suolle meiltä poimimatta. Mutta onhan vesipuolukoita ja mustikoitakin yllin kyllin. Näillä mennään. Vaikka olen sallinut itselleni enemmän kuin yhden palan tummaa suklaata, on paino vaan alenemaan päin. On sitä kyllä vielä tippumaankin. Hih, ei vielä pitkään aikaan prinssipuoliso tarvitse haravaa löytääkseen vaimonsa lakanoista!


15 kommenttia:

  1. Voi miten kauniita kuvai ruskasta!

    Niilo pitää paastopäiviä, vaikka mikään ei vatsaa olisikaan sekoittanut...vaikka mitä herkkuja tuputtaisi ei syö...tai no, jos oikein, oikein suurta herkkua tarjoaa, niin kyllähän hän sitten syö...☺☺

    VastaaPoista
  2. Ihanat värikkäät kuvat metsäpolultasi olet ottanut.
    Luonto on kaunista.
    Niilon kanssa on varmaan hauska käydä lenkillä.
    Mukavia värikkäitä syyspäiviä sinulle!♥

    VastaaPoista
  3. Ihanat värit noissa mustikanvarvuissa.:D

    Miesväki on onnellinen syötyään hyvin yhdessä<3

    Oikein hyvää päivänjatkoa sinulle, Anja-Regina ja kiitos postuksesta<3

    VastaaPoista
  4. voi kuinka kauniita värejä olet luonnosta löytänyt. olen kiertänyt ja hakenut, vaan kaikki on vain ruman ruskeeta, ei löydy värejä. Nyt ei passaa metsään mennäkkään kun tuon loipenis siellä jo teloin.
    ja Simo on aina yhtä ihana! Rapsutus pojalle.

    VastaaPoista
  5. Hietalan Isoveli luettu ja hienoksi todettu!
    Psykologinen kehityskertomus siskosta ja kehitysvammaisesta veljestä.
    Mikä se Amanda on?

    VastaaPoista
  6. Ihanan värikäs syksy on meillä taas. Hienosti kuvailit ja kuvasit.
    Mitä kuuluu polvellesi? Ilmeisesti paranemmanpäin, koska jo metsässä pystyt Simon kanssa liikkumaan.

    VastaaPoista
  7. Irmastiina; Simo kun on allerginen vehnälle ja naudanlihalle, niitä yritän aina varoa. Ja sipulia en laita siihen ruokaan lainkaan, jota koirulillekin aion tarjota. Vahvat mausteet on myös kompastuskivi. Pääosin Simo syö eläinlääkäriltä ostettua Hill´sin kuivamuonaa, mutta kalkkunaleike (maustamaton) on herkkua, samoin raejuusto ja tonnikala. Pieni vatsa on herkkä ja olemme opetelleet varomaan kiellettyjä ruokia. Muuten koirulin ruokahalu on ihailtavan hyvä, vaikka ei koidukaan hänelle liiaksi painoksi.

    sylvi; luonto on nyt värikkäimmillään, kiva on kulkea aurinkoisessa säässä ja sateella pysyä sisätiloissa.

    Aili-mummo; syksy saa metsän varvut loistamaan punahenkuisina. Jep, meidän miesväki pärjää kyllä hyvin viilipurkin ympärilläkin, hih.
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle, Aili-mummo.

    mummeli; tuolla kalliotöppareillä on varvikko värjääntynyt hehkuunsa, kanervikko on kyllä ihan ruskeana eikä kuki luonnossa, joten kellokanervia pitää ostaa parvekeruukkuihin.
    Simo kiittää rapsutuksista1

    Rosina; Isoveli tuntuu mukavalta luettavalta, olen päässyt vasta alkuun. Amanda on kertomus vanhasta koirasta, tai paremminkin perheen elämästä, joka kietoutuu Amanda-koiran vanhuuteen, perheenjäsenten allergioihin sekä koiran omistajan mielialan ja elämäntilanteiden vaihteluun. Sujuvaa tekstiä sekin Hietalalta.

    Unelma; polvi on parempaan menossa, mutta kipeytyy helposti rasituksesta. Olen kulkenut Simon perässä kumisaappaineni hitaanlaisesti, enhän voi paikallenikaan jäädä. Aamuisin olen seisonut lammikossa polveani "jäähdyttäen", sehän on vanhankansan hoitokonsti. Pippurilaastarilla lähti pintanahka polven alta. Mutta kyllä tämä tästä.

    VastaaPoista
  8. Ihania värikkäitä syyskuvia<3

    VastaaPoista
  9. Kauniita syysvärejä siellä luonnosta löytyy. Meillä oli myrsky, huh onneksi on ohi. Simo on niin ihana :)

    VastaaPoista
  10. Ruska alkaa täällä turussakin näkyä, lehdet lentävät ilmassa. Tämä hetki syksystä on se melkein paras...

    Kauniita ja iloisia kuvia :)

    VastaaPoista
  11. Kati; syksyisessä metsässä kävely on nyt mukavaa, kaikki syksyn värit ja tuoksut, auringonpaiste ja keltaisten haavanlehtien leijailu eteen polulle! Ihan totta, nyt on syksyn paras hetki!

    VastaaPoista
  12. ritva; syksy tuo metsään värikkyyttä!

    Anja; kuulin uutisista, että puita oli kaatunut siellä rakennustenkin päälle, hui! Onneksi ei ihmisille sattunut mitään.
    Simon kanssa tehtiin pitkä aamulenkki taas aurinkoisessa syksysäässä, tosin lämmintä on tänään.

    VastaaPoista
  13. Koiruus on aika vaativa, mutta onhan heillä ihmisilläkin omat ongelmat joskus, minullakin on raskaat ruuat pahasta..hän on niin suloinen elämän toveri. ja luonto tarjoaa nyt vähän aikaa väriä, sitten maailma kääriytyy harmaaseen

    VastaaPoista
  14. Olipa hauska kirjoitus ja paljon asiaa, johon voisi kommentoida. Siis koiran vatsa on konservatiivinen ja meillä on ihan sama juttu. Nyt koska Olga saa lääkkeitä iän tomaan nivelrikkoonsa, olemme keksineet antaa hänen syödä minun mustikka-Activiastani joka päivä puolet. Se suojaa vatsaa- koirallakin.

    Herkkä kuva Simosta ja Prinssipuolisosta.

    Amanda on minulla kirjahyllyssä, mutta en lue sitä enää ikinä, sillä aihe on minulle kova. Olen niin herkkä näissä koira-asioissa.

    Sen sijaan,minä oikein toivon, että tekisit postauksen Virtasen kirjasta Kirjeitä kiven alle. Bitte!

    Mukavaa viikonloppua teidän koko köörille!

    VastaaPoista
  15. aikatherine; on kiva herätä aamulla ja nähdä heti ikkunasta koivujen kellastuva lehtipuku, josta lehti kerrallaan leijailee alas nurmikolle. Kyllä sitten jaksaa sen harmaankin kauden nämä syksyn värit mielikuvissa.

    Leena Lumi; kiitos kommentistasi! Koiran vatsan kurniminen on niin kamalaa, että tarkkaan miettii jo etukäteen, ettei anna syötäväksi sellaista, mikä sen saa aikaan. Activia-jogurtti on varmasti ihan hyväksi myös Olgalle. Simon vatsan rauhoitan aina Canicur-tahnalla ja sitten ruuaksi raejuustoa ja tonnikalaa sekä paljon raikasta vettä.

    Amanta on minulla vielä puolessa välissä. Katsotaan, miltä tuntuu kirjeet kiven alle, ehkäpä kirja kirvoittaa tekemään postauksen.

    Aurinkoista viikonloppua myös Muuratsaloon.

    VastaaPoista