perjantai 8. kesäkuuta 2012

SERKKUTAPAAMINEN HEINÄKUUSSA

Nykyään on muotiin tullut ns. serkkujen tapaaminen. Totta on, että useimmiten serkukset tapaavat  suvun yhteisissä juhlissa, kai enimmäkseen hautajaistilaisuuksissa, joskus jopa häissä. Kesäjuhlia ei enää järjestetä ja kukin serkuista touhuaa tahollaan, toiset vielä työelämässä.
Jotenkin idea serkkujen tapaamisesta kesäisessä emäpitäjässä iti talven mittaan ja kerroin ideasta eräälle serkuistani, jonka kanssa olemme tapailleet harvakseen ja vaihtaneet kuulumisia sähköpostitse.
Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. Kutsut on lähetetty kolmelletoista 70-50:n vuoden ikäpyykin välillä oleville Ville-papan ja Matilda-mamman lapsenlapselle.



Tämä valokuva singahti esiin autotallin siivouksessa romujen  
joukosta. Miten lienee hukkateille joutunutkin, onneksi on säilynyt suhteellisen hyvässä kunnossa. Kuvassa  isovanhempani Matilda Josefina ja Ville lastensa Väinön (s. 1914) ja Martan (s. 1916) kanssa. Perheeseen syntyi kaikkiaan 10 lasta, joista esikoinen Wiljam kuoli muutaman päivän ikäisenä. Elossa äitini sisaruksista on tällä hetkellä enää kolme.

Onneksi löysin kuvan, voin sitä näyttää serkkutapaamisessa, sillä 
luulen, ettei monikaan serkuistani ole tätä kuvaa nähnyt.

Tapaamista odotan kovasti, kahdeksan kolmestatoista on jo ilmoittautunut mukaan ja toivottavasti loputkin haluavat tulla,  ilmoittautumisaikaahan vielä on jäljellä. Ja emäpitäjä luo oivat puitteet serkusten tapaamiselle heinäkuisena sunnuntaina: jumalanpalvelus Suomen toiseksi suurimmassa puukirkossa, käynti isovanhempien haudalla ja yhteinen sunnuntailounas noutopöydästä vanhan museon pihapiirissä. Toivottavasti aurinko suosii tapaamistamme.
Tämä maisema on meille serkuille todella tuttu, saari, jossa perinteisesti on käyty nuotiolla keittämässä kahvit ja grillattu makkarat.









20 kommenttia:

  1. Olipa hienoa, että vanha valokuva löytyi. Nuo ovat sellaisia aarteita jälkipolville.

    Toivotan teille oikein miellyttävää serkkutapaamista. Tuossa olisi ideaa meille muillekin. :-)

    VastaaPoista
  2. Jess, onneksi löytyi ja pelastin sen joutumasta roskiin. Muutakin olen pelastanut, mm. hopeisen I-palkinnon vuodelta 1931, tosin en tiedä, kuka sen on aikanaan saanut. Paljon jo unohtuneita -tarpeellisiakin- tavaroita on ollut kaiken rojun alla. No, siirtolava on tulossa pihaan kirppiksen jälkeen, joten ehkä paikat sitten siistiytyy.
    Iloitsen jo etukäteen serkkujen tapaamisesta muuten kuin hautajaisissa. Monet ikäihmisetkin ovat heränneet serkkutapaamisten järjestämiseen ihan viimetipassa. Niinkuin nyt minäkin.

    VastaaPoista
  3. Hienossa kunnossa on valokuva, ja onni että löytyi. On teillä tulossa ikimuistoinen serkkutapaaminen. Mekin kehiteltiin äidin puolen serkkujen kanssa samanlaista vuosia sitten sinne suvun kalamökkiin meren saareen, mutta aikomukseksi jäi. Meitä serkuksia on 23..ja ainoana porukasta asun tiällä Savossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä vanhat valokuvat ovat aarteita. Tosin minulla on yksittäisiä kuvia isovanhemmista siltä ajalta kun itse olin jo olemassa. Mutta tämä lienee vanhimpia kuvia heistä.

      Serkkutapaaminen on kiva idea ja tarkoitus on tehdä siitä jokakesäinen juttu. Jos nyt eka kerralla hyvin onnistuu, on jatko varmasti toivottu kesätapahtuma vuosittain.
      Niin se maailma heittelee serkuksia, mekin ollaan melkoisen hajallaan pitkin Suomea.

      Poista
  4. Voi kun kaunis ajatus tavata omat serkut.

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea ja iloa sinulle / teille sinne serkkutapaamiseen;)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili, iloinen tapaaminen se varmasti onkin vaikka ainahan joukossa on perinteisesti myös muutama "mörökölli". Mutta sehän kuuluu asiaan...

      Poista
  6. Jopas kuullostaaki mukavalta...Iloa ja riemua tappaamiseenne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lovviisa, omalta osaltani yritän pitää lippua korkealla!

      Poista
  7. Meillä järjestetää sisarustapaamisia vuorotellen, nyt kun äitiä ei enää ole ja emme siis sisarten kanssa näe enää mummolassa, mikä aiemmin oli kaikkien yhteinen kohtauspaikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hienoa, että tapaatte sisarusten kesken. Onnellisia te!

      Poista
  8. On teille hyvät juhlat tulossa kun kaikki kokonnutte yhteen
    juhlapöytää on näkemisen ja kuulumisien kera kyllä on mukavaa.
    Toivotaan oiken hyvää säätä auringon paistetta
    Hyvää viikon loppua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma, minä tässä jo hehkuttelen vaikka vielä on kuukausi aikaa...niin innoissani olen.
      Samoin sinulle hyvää viikonloppua.

      Poista
  9. Toivottelen mukavia hetkiä serkkutapaamiseen!

    Elokuussa itsellänikin on sellainen luvassa.. Isoisäni nukuttua viime syksynä pois 103 vuoden korkeassa iässä, serkuksille tuli hautajaisissa mieleen järjestää tapaaminen joka hänen syntymäpäiviensä tienoilla. Saa nähdä, muodostuuko tuo perinteeksi. Mukavaa kyllä olisi. Turhan harvoiksi ovat tapaamiset jääneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kati, kiitos! Teillä on perinne alkamassa, noin korkean iän savuttaneen isoisän jälkeen on serkuilla aihetta kokoontua. Toivottavasti siitä muodostuu perinne, ja miksikäs ei muodostuisi...

      Poista
  10. Meillä toimii serkkkurinki ja serkkutapaamisiakin järjestetään, jottei ihan suvusta vieraannuta.
    Ihanaa ja antoisaa serkkutapaamista ja aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tarina, teillä on varmaan kivaa yhdessä, kun teillä on vakiintunut serkkurinki. Saisipa sen meilläkin toimimaan.
      Kiitos kommentistasi, samoin sinulle aurinkoa elämääsi.

      Poista
  11. Vähän kyllä huono omatuntoa pukkaa, kun on noi tapaamiset sukulaisiin jäänyt. Nais-serkut kokoontu tässä kerran, mutta minä tietysti ulkomailla silloin...;/
    Siskoni, tädin ja kahden serkkuni kaa olen eniten puhelimen kautta tekemisissä, mutta muuten...joten kokoontuminen olisi paikoillaa, ennen jokun hautajaisia!?
    Ihme kun sain sen aikaseksi, että pääsin kunnon kyläjuhliin eilen, olen laiska yleisiin kokoontumisiin, jopa viihdyinkin siellä....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä huonosta omastatunnosta minullakin varmaan tämä idea alkoi itää. Meillä kun on tapailtu vain sattumoisin. Ja tietty sekin, että geeneissä on tämä "juppajaarageeni" eli pienestä katkeaa välit ja mökötystä jatkuu vuosia. Jospa nyt sitäkin puolta vähän saisi hellitettyä tässä serkkujen tapaamisessa.
      Mutta niin se vaan on, että toisten kanssa synkkaa paremmin ja toisten kanssa ei olla lainkaan tekemisissä oltu. Olen silti toiveikas, että mahdollisimman moni pääsee (rohkaistuu?) paikalle ja että meillä on antoisa päivä yhdessä.

      Poista