lauantai 15. helmikuuta 2014

YSTÄVYYDESTÄ

Eilinen ystävänpäivä eli Voiton päivä on ohi. Näin ikäihmisenäkin on ihanaa, että ystävät muistavat tekstiviestein ja sähköpostein toivotella onnea ja iloa ystävyydellä. Monesti arjen harmaudessa ei jaksa edes muistaa, miten tärkeitä ystävät, tosiystävät, ovatkaan.

Saimme aivan ihanan ystävätervehdyksen:
 "Tämä on sinun päiväsi. Se on ainutlaatuinen. Kenelläkään muulla koko maailmassa ei ole täysin sen kaltaista päivää. Se on menneitten kokemustesi summa ja se sisältää kaikki tulevaisuuden mahdollisuudet. Voit täyttää sen ilon hetkillä tai pilata sen hedelmättömällä murehtimisella.

Jos menneisyyden tuskalliset muistot tulevat mieleesi, tai ajattelelet tulevaisuutta pelonsekaisin tuntein, pystyt karkottamaan ne mielestäsi. Ne eivät voi pilata sinulta tätä päivää."


Niinpä. Rohkeutta katsoa luottavaisesti tulevaan tarvitaan joka päivä.

Eilinen vietettiin ystäviemme luona, tarjolla oli madesoppaa, mustikkapiirakkaa, tyrnikiisseliä. Jäällä kävelyretki Simon jäljessä. Mutta ennenkaikkea ihanaa yhdessäoloa. Simokin otti vierailusta kaiken irti. Vähän minua hävetti koirulin hypähteleminen ystävien uudelle sohvalle ja nojatuoleihin. Koira oli kuin kotonaan. Sillä erotuksella, että minä olen heittänyt sohvalle ja tuoleille peitot, jotka on helpot sitten kerätä pesukoneeseen aika-ajoin. No, ystävät antoivat Simolle luvan kiertyä kiepille uuden sohvansa nurkkaan.

Ystävyys parhaimmillaan on vastavuoroisuutta.  Pohdin omaa riittämättömyyttäni. Omat murheet painavat välillä alamaihin, eikä pysty täyspainoisesti olemaan ystävänä eikä olkapäänä. Ehkä ei tarvitsekaan, sillä tosi ystävä ymmärtää, milloin toinen elää ns. "säästöliekillä"  eikä se ystävyys mihinkään sieltä häviä.
Onneksi näin.

Ikkunalaudalla kukkii ystäväni minulle tuomat krookukset, istutin mukulat multaan ja auringonvalo sai ne kukkimaan. Ihanat.

Tää pakkasi aamutuimaan laukun, iltapäivällä kohti miljoonakaupunkia. Simolle tulee Siiri kaveriksi ja hoitajaksi. Tämä voi huoletta nauttia merimatkasta, kirpparikierroksesta miljoonakaupungissa ja hyvästmä atkaseurasta.

Olen muuten saanut pari kirjaa kahlattua läpi. Toinen Westön Kangastus 38 ja toinen Anja Snellmanin Pääoma. Westön kirjasta ei oikein otetta saanut, vaikka siinä paljolti tuli esiin myös historiaa. Varmasti joillekin paremmin aukeaa hänen tekstinsä, kun kerran palkittu kirjailija on.
Pääomasta pidin. Siinä Snellman kertoo sisarensa Marun tarinan.  Perheen isä Ruslan ja äiti Ludmila joutuivat pakenemaan pommituksia Viipurista, Ruslan kirjastosta mukaansa ottama Pääoma kainalossaan, Ludmilalla puolestaa vastasyntynyt huulihalkioinen tyttövauva. Perhe päätyi Helsinkiin, missä sitten Anja syntyi liki kymmenen vuotta myöhemmin. Tarina on koskettava kertomus lievästi kehitysvammaisen Marun elämänkaaresta aina liekin sammumiseen saakka.Kirjaa oli helppo lukea, tarina kulki jouhevasti ja henkilöt oli kuvattu osuvasti.
Taitavasti kirjoittaja oli tuonut esille Marun vammasta johtuvan puheongelman, monet eivät ymmärtäneet tätä marunkieltä.
Toivottavasti nyt jo vastaavat Marut saavat kaiken sen avun yhteiskunnalta, mitä vaille kirjan henkilö lapsuudessaan jäi.
Suosittelen lukukokemukseksi tätä kirjaa.

"Vain muutama sentti pehmytkudosta erotti sinut normista, vain muutama sentti olisi tehnyt painokonsonanteistasi vahvempia, vain muutama sentti lopettanut honotuksesi ja tuhinasi. Vain muutama sentti, ja kurkunpääsi olisi lakannut tuottamasta hassuja kirjaimia, marunkieltä."

"Makaan sisareni jäähtyvän ruumiin vieressä kappelissa. Hänen eläessään me emme koskaan nukkuneet vierekkäin, emme hakeutuneet fyysisesti lähekkäin. Emme osanneet halata toisiamme. Hänen käsivartensa olivat lyhyet ja hän näytti räpistelevän kkun häntä yritti ottaa kaulasta kiinni."

Loppuylläri: mama, laita osoitteesi sähköpostiini, arvoin summamutikassa ysirivipostaustani kommentoijien kesken ja osui sinuun. Saat pienen paketin.

16 kommenttia:

  1. Anja Snelmanin tuota kirjaa en ole vielä lukenut, lukulistalla on. vasta luin Peter Franzenin omaelämäkerrallisen Samoilla silmillä, joka on jatkoa Tumman veden päällä teokseen, suosittelen kumpaakin.


    Mukavaa viikonloppua miljoonakaupungissa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli. Peter Franzin on minulla vielä täysin lukematonta, ehkäpä joskus sitten saan ne käsiini.
      Mukava oli reissu miljoonakaupunkiin, vaan kiva taas palata kotiin ja omaan sänkyyn laivan keinunnasta.

      Poista
  2. Pitääpä joskus lukea tuo Snelmanin kirja.
    Tosi ihana viesti tuossa saamassanne kortissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää ystäväni on hyvä keksimään aina ihania yllätyksiä. Uskonpa, että tykkäisit Snellmanin kirjasta. Minä ainakin pidin siitä.

      Poista
  3. Kyllä saitkin kauniin terrvehdyksen. Niinhän se on, ettei ystävyys yhteen päivään pysähdy vaan on jokapäiväistä, ympäri vuoden. Eikä edes vaadi jatkuvaa läsnäoloa, harvoinkin olevat tapaamiset ovat suuremmoisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, mummeli. Ihana on pelkkä tieto ystävän olemassa olemisesta ja siitä, että tarvittaessa on läsnä.

      Poista
  4. Kiitos hienosta kirjoituksesta, Anja-Regina:)
    Snelmannista tykkään, en ole Pääomaa lukenut vielä...
    Hyvää ja antoisaa viikonloppua, Anja & Co. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Aili Mummo. Luin äsken jostakin Taivaslaulun suosiosta, kuulema sitä kirjaa jonottaa puolitoistatuhatta pääkaupungin kirjastoista.
      Pääomastakin tykkäsin. Ja viikonloppu meni kivasti laivaristeilyllä...

      Poista
  5. Ihana ajatus ja asia on tuossa ystävänpäivätervehdyksessä. Ja krookukset, niin nättejä ja keväisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamulla oli seitsemän krookuksen kukkaa puhjennut ikkunalaudalla. Keväistä on, ulkonakin lunta vain hippusen verran, lämpötila yli plussan ja kosteus sulattaa loputkin lumet.
      Ystävyys on todella arvokasta.

      Poista
  6. Mikä ihana ystävänpäivätervehdys!

    Kerrankin arpa suosi minua, jippii ja kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylläripylläri lähti matkaan, toivottavasti pääsee ehyenä perille kalakukkokaupunkiin. Viikonloppuna mekin pyrähdetään emäpitäjässä yöpymässä ja piipahdetaan myös rannalla katsomassa, että kaikki ok.

      Poista
  7. Ystävät ovat elämän suola, enemmänkin...

    Minä pidin paljon Westön Kangastuksesta, Snelmannin Pääomaa en ole lukenut, ehkä pitäisi.

    Iloa ja onnea pian alkavaan uuteen viikkoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos! Minä en kai pystynyt keskittymään Kangastukseen, luin sen harppomalla läpi enkä oikein otetta saanut.
      Ystävät ovat parasta mitä meillä on.

      Poista
  8. Ystävänpäivä multa jää aika huomaamatta, siis tää varsinainen 14.02! Tuolla ulkomailla jossa sitä aina on vietetty, on rakastavaisten päivän! Silloin parit muistavat toisiaan ja nuoriso jännää mistä niitä kortteja tulee! Suomessahan tämä on varsin uusi juttu ja kaikki maholliset on mukaan haalittu.....;) Ihan kaunis ja hyvä tapahan se niinkin on, ei nyt sillä.
    Mulla on ystäviä ja yritän muistaa heitä enemmän kuin vain yhtenä päivänä....vaikka välillä tuntuu että olen aika paljon omissa oloissani, ovat huomauttaneetkin siitä, että missäs Maija oikein taas luuraa kun kukaan ei näe eikä kuule mitään..hih...no omissa kolossani täällä vain piileskelen.....;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään kovin aktiivinen ole ystävänpäivänä tervehdyksiä lähettelemään, toki aina vastaan tekstareihin. On se jotenkin nuorempien juttu, vaikka me ikääntyneet ehkäpä syvemmin ystävyyden ymmärrämme.
      Totta, että jokainen päivä pitää olla kiitollinen tosi ystävistään, vaikka enimmäkseen minäkin omassa kolossani mököttelen...

      Poista