KESÄISIÄ KEITOKSIA

tai sittenkin jo syksyisiä. Mehumaija on porissut hellalla monena päivänä ja mustaherukkamehua on plakkarissa. Kotipuutarhan marjat on mehuna, toinen urakka odottaa niemen nokassa. Mutta siellä on sen verran myöhemmässä kypsyminen, joten ehtiipä tässä.
Muita marjoja kypsyy tasaiseen tahtiin. Pensasmustikkaa ja karhunvatukkaa on jo purkkitolkulla talven varalle. Ei muuta kuin syömään.

Ikinä en ollut maistanut kesäkurpitsakeittoa ennen viime kesää. Olin vaan paistellut kurpitsat lintteinä pannulla liharuokien lisukkeeksi. Ihastuin keittoon ja tänään sitten valmistin sitä ihan itse. No, vähän piti ohjetta soveltaa kun ei kanalientä löytynyt huushollistani. Käytin liemeksi kermaa ja sulatejuusto antoi loppusäväyksen. Nam.
Itse keittoon porkkanaa, sipulia, hapan omena ja kesäkurpitsaa. Freesasin kattilassa vähässä rasvassa, lisäsin hiukan vettä, suolaa, kurkumaa ja currya. Pehmeät vihannekset muusiksi ja kermaa runsaasti sekä sulatejuustoa, päälle persiljaa. Oikeaoppisesti piti liemenä olla kanalientä mutkun ei ollut. Vaan tosi hyvää ja maukasta keittoa tuli näinkin. 

Kesäkurpitsoita pukkaa jatkuvasti. Samoin avomaakurkut alkavat olla valmiita säilöttäväksi. Alkuviikosta alan kunhan haen etikkaa kaupasta. 

Mansikkavadelmat kypsyy myös. Aurinko on antanut niille makeutta ja kokoa.

Kantarellimetsässä en ole nyt hiiviskellyt, ehkäpä sade sai ne nostamaan lakkinsa taivasta kohti. Kirpparilla sentään käytiin eilen ja harmiteltiin myyjien puolesta, että välillä rankkasateen kuurot pyyhkivät myyntipöytiä. Mitäkö löysin? Kolme koiraa, olivat niin pikkuruisia ja hellyttäviä.

Ja ommellun orvokkitaulun sain ihan ilmaiseksi mieheltä, joka myi perintöjään kirpparilla.

Mökille kelpaa hyvin. Siellä on entisetkin ommellut taulut ilona.

Kaikki kasvu puutarhassa on rehevää. Samoin kukkaset. Leijonankidat, jotka sain ystävältä pikkuruisina taimina, ovat nyt avanneet kitansa auringolle. Tykkään niistä.

Muitakin kaunottaria on,  vaikka valkoiset isot liljat eivät enää niin valtavasti tuoksuaan levitä. Erityisesti tykkään tästä keltaisesta tiikerinliljasta.

Tilasin jo tänään ensi kesän kukkien siemeniä. Joku meillä kysyi, mihinkä ne kylvän, kun entisiä on paikat pullollaan. No, aina sitä jostakin pieni multatilkku löytyy. Tilasin valeunikkoa, vaal.punaista palavaa rakkautta  ja idän unikon siemeniä. Hyvä minä. Kunhan nyt selviäisin tästä talveen säilömisineni. Tän huushollin elämä ei todellakaan ole Dronningholmia. Toisaalta - jos olisin ne tärveltyneet mansikat hilloksi keittänyt enkä pakastanut, saisin paistaa koko talven lättyjä joka päivä ja mansikkahillo ei vaan loppuisi kesken.
Mut valintojahan elämä on. Niin tai näin. Ja rapatessa roiskuu.

Nyt lopetan ja painun päikkäreille. Univelkaa on tullut kun minun vieruskaverini - prinssipuolisosta en nyt puhu - ottaa valtavan tilan patjaltani löhöten poikkiteloin niin, että minulle ei jää juuri kääntymisen varaa. Patja on jo kuopalla ja huomenna pitää mennä ostamaan uusi. No vitsi vitsi. Oma lylleröpainoni sen kuopan on patjaani saanut aikaan. Enkä laihdu millään. En edes yritä. Hm.