Ei pitäs pullistella. Pitäs vaan olla nöyrää tyttöä. Mut kun ei pystynyt. Saatiin vuosien paras mansikkasato. Sitä vähän taisin kehaistakin. Ja pakastin. Niin. Sadan litran pakastekaappi täpösen täynnä. Kyllä kelpais talvella nassutella ja maiskutella. Joopa joo.
Tiistaina alkoi niemessäkin - onneksi - sataa ja meidän piti suunnitellun mukaisesti ajella kotiin. Rankkasateessa, kuten kaksi edellistäkin matkaamme. Ja ukkosessa. Olipa ukkostanut kotopuolessa jo aikaisemminkin.Tehnyt sähkövirtaan piikin, joka sammutti pakastekaapin.
Iloisena kypsistä karhunvatukoista poimin niitä heti kotiin päästyämme ja laitoin rasioihin. Päätin kurkistaa, josko pakastekaapissa olisi yhtään pikkuruistakaan lokeroa johon vois mahduttaa pari litteätä rasiaa. Jösses, mikä makea viinin haju kun avasin kaapin! Jokainen mansikkarasia sulanut ja tietysti mansikat ja vähäinen sokerinripaus oli alkanut käydä ja jotkut jopa lämmöstä homehtua. Yäk. Meinasin ruveta itkemään. Siis koko sato, jonka minä näpsäkästi pakastin tähän melkoisen uuteen sadanlitran pakastekaappiin, täpösentäydeksi. Voihan itkun tikku! Meillä ei siis mansikoita syödä tulevana talvena. Kanna nyt sitten koko työ ja vaiva ja talven mansikat suoraan kompostiin!!! Ainoa hyvä puoli, että ei tartte nyt lähteä rasioita lisää ostamaan, kun pesin nämä tyhjät mansikoitten jäljiltä. Huh.
Mitä tästä opin. Ehkä en muuta kuin sen, että ukkosen ajaksi töpselit irti ja jos ei, niin ainakin pitää tarkistaa, onko ukkonen ehkä lyönyt virran pois. On huoltomiehen mukaan niin paljon enemmän elektroniikkaa näissä kaapeissa kuin arkuissa. Jonotin vakuutusyhtiöön ja sain hirvittävän päänsäryn kaiken lisäksi.
Kaappi käy nyt kuin enkeli ja pakastaa. Siirrettiin se keittiön nurkkaan häpeämään, eli ihan silmän alle kontrolliin ja täytettiin ruokapakasteilla. Tuleepa ainakin kurkittua useammin kuin mansikoita, kenties.
Ja eikä se vielä siinä. Keskiviikkona viis vaille neljä löi salama olohuoneen telkkariin että lämähti. Pimeäksi meni, mutta onneksi vain sulakkeet paloi. Minä en olisi kehdannut enää itkeä vakuutusyhtiön ihmisille. Onneksi ei tarvinnut. Nyt temmotaan töpseleitä ukkosen alta urakalla. Kesä on.
Vettä on saatu niin rutkasti, että etanatkin alkavat helteistä virota.
Hyvää sadevesi on tehnyt luonnolle. Tottahan toki. Ja syksy hiipii vähitellen, vaikka järvivesi oli tiistaina vielä lutusen tuntuista uiskennella. Mutta pakko oli palata ruotuun, mustaherukoita on poimittu urakalla ja mehustettu. Pensasmustikoita poimittu ja karhunvatukoita myös. Kanttarellit eivät ole vielä uudelleen ponnahtaneet maan pinnalle.
Eilen ajeltiin Varsinais-Suomen puolella ja prinssipuolison veljen arboretumista kaivelin ruusuntaimia, jotka karkulaisina valtasivat hänen ruusutarhaansa. Oli Katri Valan, Vuosaaren ja ties minkä ruusun taimia. Nyt ne on kasvimaalla juurtumassa ja siirtelen niitä sitten myöhemmin niemen nokkaan. Toin myös väriminttua, punaista minulla on ennestään mutta nyt sain lilanvärisenä.
Siinäpä se on viikonpuolikas mennyt. Pakastimet täyttyy mustaherukkamehulla. Talven mustikat on plakkarissa myös, mutta epäilenpä vahvasti, että tää mies joka meillä asuu, ei kuitenkaan malta pysyä pois metsiköstä. Eipä haittaa. On ollut ns. jakovaraakin.
Että sellainen tapaus tällä kertaa. Enkä ikinä kehu kuuna päivänä satoa enkä saalista. Jos vaan pystyn suuni supussa pitämään mustikoita syödessänikin...
Keskiviikkoiltana laulettiin jokirannassa. Piti sen ajan poutaa, onneksi, ja reilut neljäkymmentä urhoollista laulamisesta kiinnostunutta hoilasi rakkauslauluja. Ja Simo tietysti myös, tosin Simon laulu kohdistui valopylvään nokkaan istahtaneelle naakalle!
Tuskin oli mikään rakkauslaulu kuitenkaan....
Tiistaina alkoi niemessäkin - onneksi - sataa ja meidän piti suunnitellun mukaisesti ajella kotiin. Rankkasateessa, kuten kaksi edellistäkin matkaamme. Ja ukkosessa. Olipa ukkostanut kotopuolessa jo aikaisemminkin.Tehnyt sähkövirtaan piikin, joka sammutti pakastekaapin.
Iloisena kypsistä karhunvatukoista poimin niitä heti kotiin päästyämme ja laitoin rasioihin. Päätin kurkistaa, josko pakastekaapissa olisi yhtään pikkuruistakaan lokeroa johon vois mahduttaa pari litteätä rasiaa. Jösses, mikä makea viinin haju kun avasin kaapin! Jokainen mansikkarasia sulanut ja tietysti mansikat ja vähäinen sokerinripaus oli alkanut käydä ja jotkut jopa lämmöstä homehtua. Yäk. Meinasin ruveta itkemään. Siis koko sato, jonka minä näpsäkästi pakastin tähän melkoisen uuteen sadanlitran pakastekaappiin, täpösentäydeksi. Voihan itkun tikku! Meillä ei siis mansikoita syödä tulevana talvena. Kanna nyt sitten koko työ ja vaiva ja talven mansikat suoraan kompostiin!!! Ainoa hyvä puoli, että ei tartte nyt lähteä rasioita lisää ostamaan, kun pesin nämä tyhjät mansikoitten jäljiltä. Huh.
Mitä tästä opin. Ehkä en muuta kuin sen, että ukkosen ajaksi töpselit irti ja jos ei, niin ainakin pitää tarkistaa, onko ukkonen ehkä lyönyt virran pois. On huoltomiehen mukaan niin paljon enemmän elektroniikkaa näissä kaapeissa kuin arkuissa. Jonotin vakuutusyhtiöön ja sain hirvittävän päänsäryn kaiken lisäksi.
Kaappi käy nyt kuin enkeli ja pakastaa. Siirrettiin se keittiön nurkkaan häpeämään, eli ihan silmän alle kontrolliin ja täytettiin ruokapakasteilla. Tuleepa ainakin kurkittua useammin kuin mansikoita, kenties.
Ja eikä se vielä siinä. Keskiviikkona viis vaille neljä löi salama olohuoneen telkkariin että lämähti. Pimeäksi meni, mutta onneksi vain sulakkeet paloi. Minä en olisi kehdannut enää itkeä vakuutusyhtiön ihmisille. Onneksi ei tarvinnut. Nyt temmotaan töpseleitä ukkosen alta urakalla. Kesä on.
Vettä on saatu niin rutkasti, että etanatkin alkavat helteistä virota.
Hyvää sadevesi on tehnyt luonnolle. Tottahan toki. Ja syksy hiipii vähitellen, vaikka järvivesi oli tiistaina vielä lutusen tuntuista uiskennella. Mutta pakko oli palata ruotuun, mustaherukoita on poimittu urakalla ja mehustettu. Pensasmustikoita poimittu ja karhunvatukoita myös. Kanttarellit eivät ole vielä uudelleen ponnahtaneet maan pinnalle.
Eilen ajeltiin Varsinais-Suomen puolella ja prinssipuolison veljen arboretumista kaivelin ruusuntaimia, jotka karkulaisina valtasivat hänen ruusutarhaansa. Oli Katri Valan, Vuosaaren ja ties minkä ruusun taimia. Nyt ne on kasvimaalla juurtumassa ja siirtelen niitä sitten myöhemmin niemen nokkaan. Toin myös väriminttua, punaista minulla on ennestään mutta nyt sain lilanvärisenä.
Siinäpä se on viikonpuolikas mennyt. Pakastimet täyttyy mustaherukkamehulla. Talven mustikat on plakkarissa myös, mutta epäilenpä vahvasti, että tää mies joka meillä asuu, ei kuitenkaan malta pysyä pois metsiköstä. Eipä haittaa. On ollut ns. jakovaraakin.
Että sellainen tapaus tällä kertaa. Enkä ikinä kehu kuuna päivänä satoa enkä saalista. Jos vaan pystyn suuni supussa pitämään mustikoita syödessänikin...
Keskiviikkoiltana laulettiin jokirannassa. Piti sen ajan poutaa, onneksi, ja reilut neljäkymmentä urhoollista laulamisesta kiinnostunutta hoilasi rakkauslauluja. Ja Simo tietysti myös, tosin Simon laulu kohdistui valopylvään nokkaan istahtaneelle naakalle!
Ei voi olla,kauheaa, huh huh. Ihan tässä menee sanattomaksi kun ajatteleekin tuota vahinkoa mikä teille kävi.
VastaaPoistaUkkonen on kyllä aika vaarallinen.
Toivotaan että mustikat ja mehut säilyy sen aikaa mitä pitääkin.
Oikein mukavaa loppukesää ja ilman ukkosen vahinkoja.
Ensin järkytyin tietysti ja päänsärky valtasi mutta sitten kelasin vaihtoehdot ja jonotin vakuutusyhtiöön. Kaadettiin purkit kompostiin ja todettiin sarkastisesti, että "parempi maassa kuin jumalattoman suussa" tai miten se vanha sanonta. Onneksi on muita marjoja yllinkyllin.
PoistaKyllä harmistukseen on nyt aihetta. Vakuutus, vaikka korvaakin, mansikoita ei enää taida tilalle saada.
VastaaPoistaMutta toisaalta, olisi voinut tulla isompikin vahinko esimerkiksi tulipalo. Meillä oli kerran lähellä, mutta onneksi oltiin kotona ja haistoin kun alkoi jääkaappi alkoi kärytä.
Hyvää loppukesää, toivottavasti ukkosvapaata ♥
Arvaat, että harmitti ensin. Katsoin tänään Robbarin edessä mansikoita, 6,50 e litra. En ostanut kun on kuitenkin muita marjoja. Niinpä, ukkoseen ei koskaan osaa riittävästi varautua ja kun mekin oltiin niemessä, ei tullut pieneen mieleenkään, että sähköpiikki vois sammuttaa pakastinkaapin.
PoistaSamoin sinulle mukavia syksykesän päiviä. Vettä sataa nyt koko heinäkuun edestä oikein kaatamalla. Syksy hiipii.
No voi itku! Kyllä minulta olisi itku päässyt. No, mansikat meni mutta pakastimet ilmeisesti ovat taas täynnä ja pettäjäpakastinkin valvonnassa. Ensi vuonna on taas uudet mansikat.
VastaaPoistaEi ollut itku kaukana. >Jep, pakastimet on täynnä ja kaappipakastin valvonnassa. Muita marjoja ja mehuja on riittävästi, joten vitamiineissa pysytään.
PoistaVoi mikä vahinko! Meilläkin ukkonen teki hallaa, iski modeemin rikki ja kaatoi omppupuun. Valkeakuulas köllöttää kyljellään pihassa raakileineen päivineen.
VastaaPoistaNo voi että, ukkonen saa kyllä aikaan melkoista tuhoa. Ei varmasti valkeankuulaan omenat köllötellen kypsy...
PoistaVoi kamalaa, miten kävi... Ukkosia on nyt riittänyt joka yölle...
VastaaPoistaToivottavasti muita marjoja riittää! <3
Ei hätää, muita marjoja on tullut roimasti. Ukkoseen alan suhtautua nyt vähän varovammin. ♥
PoistaOlen joskus miettinyt kun koko kesän aina otan johdot irti niin tästä koneesta kuin töllöstäkin kun eivät ole käytössä. Juuri noiden sähköpiikien takia, mutta kerran, kauan sitten särki piikki television, siitä sen tavan sitten otin. Ei se sitten ihan huuhaata tiada ollakkaan. Olipa iso harmi että koko masikkasato meni kompostiin. Näitä vahinkoja sattuu, mutta kyllä se harmittaa. Meillä kerran ukkosen ilmalla särkyi pakastimen termostaatti mutta onneksi niin, että kävi jatkuvasti, ei siis sulaneet pakasteet kun se kesti ennenkuin korjaaja ehti paikalle.
VastaaPoistaSyksyn enteitä on kyllä jo ilmassa, nytkin valtava sumuseinä järvellä, kun ensimäinen aika viilee yö ja kuitenkin vielä vesi lämmintä.
Hyvää viikonloppua niiden ihanien ruusujen luona.
Minä olen uskonut, ettei kaupungin alueella salama iske laitteisiin. Tais olla väärä luulo. Kyllä meilläkin nyt on johdot kiskottu heti jyrähdettyä irti seinästä. Minulla on niin ikivanha pakastin varapakkasena kuistilla, että sinne vien aina pakasteet kun sulatan pakastimia. Ja se ikivanha hyrähtää käyntiin heti vaikka ulkotilassa. Ja käy kuin enkeli. Että kyllä ennen osattiin. Nythän ne tehdään vain hetken käyttöä varten.
PoistaSyksyistä on. Mutta järven vesi suloisen lämpöistä. Ensi viikolla taas pääsen uimaan.
Ruusut on juurtumassa täällä, siirtelen niitä sitten keväällä mökille.
Mitä tuohon voi sanoa, kyllä varmasti harmitti mansikkasadon menetyt plus jälkityö vakuutuksen kanssa. Onneksi Simo ei moisista välitä ..............
VastaaPoistaHarmitti, ei vakuutus korvaa sitä työtä ja harmia. Mutta onneksi telkkari ei hajonnut lisäksi.
PoistaSimoa ei nämä murehuta, sillä on ihan omat jutut...
Ikävä juttu, ukkosesta ei elektroniikka tykkää!!
VastaaPoistaOstakaa edes ylijännitesuojalla varustettuja virranjakojohtoja (vai miten sen sanoisi), meillä ei ole v i e l ä rikkoutunut mitään, onneksi...
Pojalta ukkonen poltti television, piti ostaa uusi. Hän hankki myös kyseisen johdon...
Mutta varminta on, että ukkosen ajaksi katkaisee virran laitteesta kokonaan!
Silti, mukavaa ja hyvää viikonloppua sinulle ja pojillesi, Anja! ♥♥
Hei, en ole kuuullutkaan noista johdoista. Pitääpä käydä sähkärillä kysymässä. Näkyy iskevän salama kaupungissakin. Nyt kiskotaan johtoja irti seinästä, joka päivä ukkostaa useaan kertaan ja vettä tulee kuin saavista kaataisi.
PoistaMulla jäi mökilläkin pakastin päälle, ei siellä paljon ole jos virta sammuu,kunhan ei mökkiä sytytä.
Kiitos Aili, sateinen on viikonlopun alku ainakin. Onneksi on mustaherukat mehustettu, joten satakoon. Etanamarssia ei ole juuri nähty kuivan heinäkuun aikana, saa nähdä, lähteekö kolonnat kuin venäläiset rekat tulemaan meidän pihaan tien yli.
Mukavaa sunnuntain aikaa sinulle ♥♥
No voi harmi. On se ikävää kun noin käy. Me saatiin viimevuonna kuskata marjat tytön pakasteeseen kun sähköt olivat poissa ja eivät viikkoon voineet korjata. Onneksi oli tytöllä ja pojalla paksteessa tilaa.
VastaaPoistaPakastinten tyhjentäminen on rankka homma varsinkin jos on täynnä jäisiä marjoja. Mutta pakko se on jos aikoo pelastaa marjat. Me oltiin mökillä ja sinä aikana ukkonen löi pakastinkaapin pois päältä. Kukaan ei arvannut käydä tarkistamassa, toimiiko laitteet. Nyt ollaan jo viisaampia.
PoistaNo jopas, juttu niiiin täynnä elämää, että multa aivan sanat hukassa. Simo kyllä laulaa kurkku suorana, näemmä. Meillä oli kerran ajokoira joka lauloi aina kun radiosta kuului virsiä. Veteli oikein pitkään ja sitten nolostui innostustaan, kun meitä nauratti
VastaaPoistaMeillä oli joskus vuosia sitten cockerspaniel, joka alkoi aina laulaa kun lapset soittivat huilua tai pianoa. Aika hassu tapa koiralla, mutta kai soitto kävi sen korviin jotenkin.
PoistaSimo on kyllä soittoon ja lauluun täysin tottunut, tahtoo haukkua aplodit joka kerta jos joku alkaa taputtaa.
Voi hyvä jyssäys sun kanssa, että tommosta mäni tekkeemään vaikka ei pyyvetty!
VastaaPoistaKyllä mua ois ketutannu niin paljon että....iso työ ja sitten kaikki kompostiin...://
Harmittaa joskus jos pienikin määrä syötävää pitää viiä tunkiolle, vähän pelkät perunankuoretkin jo tuppaa säälittää....vaan sitä uusio juttuahan niistä tullee!?
Olen just sun ruutanoitten kohalla ja ruokin ne, en ole niistäkään huolehtinnu aikoihin.....pärjäillään....;)
Sanos muuta Maikku. Vaan turha on itkeä kaatunutta maitoa. Hatutti kyllä melkoisesti ja ketutti. Arvaat varmaan. Mut mullaksihan me itsekin muututaan syödäänkö sitten mustikoita vai mansikoita.
PoistaKiva kun ruokit ruutanat, en ole niille pitkiin aikoihin ajatustakaan antanut.
Pärjäillään toki, ei syytä huoleen.