Mikä on syksyssä kauneinta? Kuulaat illat, usvaiset aamut. Kuikan uintivana järven tyynessä pinnassa. No kaikki nuo, mutta aivan upeita ovat pihapihlajat punaisine marjoineen.
Mökin saunapolulla pihlajat on kietoneet oksansa niin, että muodostuu kaari saunapolun ylle.
Vaihtelevassa säässä on tämä mennyt viikko vietetty. Rankkasateista aina lämmittävään auringonpaisteeseen. Mutta ei ole suuremmin haitannut. Tosin nyt tiistaina taas kotimatkalle on luvassa rankkasadetta ja ukkosta. Niin kuin aina kun ollaan reissun päällä.
Kolme päivää on istuttu herukkapuskissa. Oikea akatemia, sillä siellä on aikaa panna järjestykseen omia asioita ja vähän toistenkin. Tai ehkä paremminkin retriitti, eipä siellä paljon ole toinen toisellemme huudeltu, mitä nyt hätistelty juopuneita ampiaisia marjaämpäristä, ovat kovasti puolustaneet herukkareviiriään ja hämmästelleet, että mitenkäs ne herukat läjässä ämpärissä ovat!
Mehumaija on porissut kolme iltaa. Mukavasti mehustuivat, pullot on täynnä makeata mehua. Pieni pakastimeni täällä mökillä on piripintaan täynnä, vaikka poika vei ison kylmälaukullisen mehupulloja mennessään tänään. Hyvä, että kelpasi, minä olisin muuten ollut ihan hukassa pulloineni. No, osan pullotin tiiviisiin kuumennettuihin lasipulloihin.
Syysleimut loistavat ja niiden takana tuoksuu illakot. Oli mukava puuhastella tänään kukkamaalla. Kärräsin lisää multaa, siirsin kasveja paikasta parempaan. Prinssipuolison mielestä puuhaa riittää, jos joka syksy kaivaa perennat uuteen järjestykseen. Nopas, täytyyhän niitä vähän lajitella pituuden ja muun sukulaisuuden perusteella. Vielä pitäisi kaivaa kultasadepensas ruusujen keskeltä, samoin tuo viirullinen heinä siirtää pois kukkamaalta. Kielot istutin uuteen paikkaan, olivat jääneet kuuliljojen varjoon. Eli tekemistä on.
Onneksi järvi ottaa aamulla vilpoiseen syliinsä vasta heränneen ja antaa pontta päivän puuhille.
Mikäpä täällä on ollessa. Harmi vaan, että kotona haasteet kutsuu ja välillä on ajettava tuo kolmesataa kilometriä suuntaansa.
Tästä alkaa kotimatka. Tuon maitotonkan maalasin ja kirjoitin siihen nimen, siitä syntyi oivallinen katukyltti. Päällä muovipadassa suikertaa suikeroalpi, tosin vielä aika mitätön. Mutta kasvaapa siitä.
Tie vie sinne, ja tie vie tänne, ja tie vie sinne ja tänne. Vai miten se oli. Kiva on kuitenkin tänne aina palata vaikka hetkeksikin.
Hyvää alkavaa viikkoa toivottelen täältä niemen nokasta.
Kolme päivää on istuttu herukkapuskissa. Oikea akatemia, sillä siellä on aikaa panna järjestykseen omia asioita ja vähän toistenkin. Tai ehkä paremminkin retriitti, eipä siellä paljon ole toinen toisellemme huudeltu, mitä nyt hätistelty juopuneita ampiaisia marjaämpäristä, ovat kovasti puolustaneet herukkareviiriään ja hämmästelleet, että mitenkäs ne herukat läjässä ämpärissä ovat!
Mehumaija on porissut kolme iltaa. Mukavasti mehustuivat, pullot on täynnä makeata mehua. Pieni pakastimeni täällä mökillä on piripintaan täynnä, vaikka poika vei ison kylmälaukullisen mehupulloja mennessään tänään. Hyvä, että kelpasi, minä olisin muuten ollut ihan hukassa pulloineni. No, osan pullotin tiiviisiin kuumennettuihin lasipulloihin.
Onneksi järvi ottaa aamulla vilpoiseen syliinsä vasta heränneen ja antaa pontta päivän puuhille.
Mikäpä täällä on ollessa. Harmi vaan, että kotona haasteet kutsuu ja välillä on ajettava tuo kolmesataa kilometriä suuntaansa.
Tie vie sinne, ja tie vie tänne, ja tie vie sinne ja tänne. Vai miten se oli. Kiva on kuitenkin tänne aina palata vaikka hetkeksikin.
Hyvää alkavaa viikkoa toivottelen täältä niemen nokasta.
Varmaan e ityö niemennokassa lopu, kun noista kukista huolta pitää ja marjat mehustaa. Ja paljon kaikenlaista, ehtiikö sitä selkänsä välillä suoristaa ja ihailla ihanaa maisemaa.
VastaaPoistaPuuhaa riittää, sanotaanhan että mökki on työleiri. Itse sitä keksii aina uutta puuhastelua, mutta aikaa jää myös selän oikaisuun ja saunomiseen. Ja Simon kanssa istutaan laituripenkillä ja katsotaan avaraa (!) maailmaa.
PoistaPihlja on lempipuuni. Tänä vuonna näyttää marjoja riittävän ainakin pihlajissa.
VastaaPoistaMinä myös tykkään pihlajasta, nyt ovat kauneimmillaan punaisine marjoineen.
PoistaPihlaja on kaunis ja helppo puu. Meillä niitä on paljon eikä niistä ikinä mitään muuta kuin iloa. Sen sijaan jättimisiin lehmuksiin kiivettiin lauantaina oikein ammattimiehen toimin roikkuvia oksia pois sahaamaan. Eilinen päivä meni siivotessa.
VastaaPoistaMinullakin kova virta päällä perennojen siirrrossa. Nyt mietin, että oliko viisas vai tyhmä teko siirtää suopayrtti, jonka ehkä muistanet (tuli niiden varjoliljojen mukana) keskipihan kukkapenkkiin, mutta kun ne ovat niin kauniita valkoisina ja mukana myös pinkkiä eli onko mahdollistakaan...eli onko olemassa vaaleanpunaista suopayrttiä.
Sulla leimut pystyssä, minulla sade aika pahasti hakannut.
Eihän sulla kai mökillä kultasadepensas pärjää? Olen siitä aina haaveillut, mutta kun väitetään, että se selviää Suomessa vain ihan etelässä.
♥
Melkein arvasin, että sinäkin kiikutat perennoita aina uusiin paikkoihin. Älä huolehdi, suopayrtti pärjää lähes missä vaan, minulla on levinnyt täällä mökillä kukkamaalla ja jopa vihannespuutarhan reunassa omenapuiden alla kukkii valkoisin ja vaalean rosahtavin kukin. Se on ikivanha ja sitkeä perenna.
PoistaLeimut on toistaiseksi pystyssä, samoin illakot niitä tukemassa.
Jännä miten pitääkin järjestellä kukkamaata uuteen uskoon. Minulla oli aloittaessa niin faartti päällä, etten ajatellut kasvien pituutta ja nyt siirtelin pitemmäksi kasvavat lähemmäksi toisiaan ja varreltaan vähäisemmät taas yhteen. Ihmeekseni partakello aloitti uuden kukinnan, senkin köijäsin uuteen paikkaan keskemmälle.
Jep, kultasadepensas kulki mukanani etelämmästä tänne muutama vuosi sitten, kitui ja kitui kun oli raakamaassa, sitten siirsin sen keskelle ruusutarhaa ja kas, äityi haaromaan ja latvakin jo parissa metrissä. Ei edes pakkanen sitä ole saanut polvilleen. Minun pitäää se siirtää kuitenkin sivummalle, koska valloittaa ja varjostaa suurempana. On kyllä jo melko iso siirrettäväksi, mutta pakko on.
Onko sinulla vitivalkoista ritarinkannusta? Keräsin siemenkotia ettei kylvä siemeniään pitkin kukkamaata. Sekin hipoi jo kahta metriä tänä kesänä, joten hyvä kasvukesä alkukylmistä huolimatta. Sinisen siemeniä on levinnyt myös vihannesmaalle, missä hyvässä kasvumullassa myös pituutta ja isoja kukkasia sain ihailla.
Nautitaan vielä kukkasista, ekat pakkasyöt ne sitten nielaisee... ♥
Tänävuonna noita pihlajanmarjoja onkiin runsaasti, Pitäs muistaa ja keritä ottaaa marjoja kuivumaan talveksi linnuille,
VastaaPoistaMarjoja on ja ne on puhtaita. Minä en ole hoksannut niitä kuivattaa linnuille, tuuli niitä tiputtelee terttuina maahan.
PoistaPihlaja on kaunis marjoineen, Nyt on talvilinnuille syötävää toisin kuin viime talvena.
VastaaPoistaKauniita ovat polkunne mökkimaisemissa. Eipä ihme että tuonne ajelee niin mielellään. Toivottavasti huominen sää on kohtuullinen kotimatkalle.
Kauniita ovat punaisine marjoineen. Tänä syksynä oksat aivan notkuvat, niin paljon marjaterttuja on oksissa. Lieneekö sitten niin, ettei talvella paljon lunta saada, vai miten se vanha sananlasku oli.
PoistaKyllä täällä niemessä hyvin viihtyy syksyn hiipimisestä huolimatta. Ja aamuisin uinti järvessä on ehdoton. Sadetta on huomiseksi luvassa, mutta mehän ollaan sellaisia rajuilmassa eestaas köröttelijöitä, hih.
Onpa ihanat kuvat! Nyt on kyllä todella runsas pihlajanmarjasato. Oletko tehnt niistä hyytelöä? Minä en, mutta voisi joskus kokeilla.
VastaaPoistaNyt on marjat todella puhtaita, niistä voisi tulla hyvää hyytelöä. En ole itse sitä tehnyt, eräs ystäväni tuo minulle aina jouluksi pienen purkillisen. Pitäs varmaan itse kokeilla keittämistä.
Poista♥Ihana paikka ja ihania kuvia! Valtavasti on pihlajanmarjoja...saa nähdä miten ne "natsaa" ensi talven lumen tulon kanssa :)
VastaaPoistaRiitta Sinikka, kiitos! Mökkerö on osana sielunmaisemaani. Kovin tärkeäksi sen tekee vielä, että se on osa äitini synnyinkodin rantamaisemaa.
PoistaPihlajanmarjat ovat todella raikkaan punaisia, linnuille riittää tankattavaa!