Mökkiviikonlopun jälkeen kotona taas. Aamuinen kosteus nurmikossa on syksyä, eikä mittarikaan näytä 8 astetta enempää ylösnousun aikaan.
Täällä etelämmässä karhunvatukat kypsyvät päivittäin, mökillä niissä on paljon raakileita, mutta vain muutama on ehtinyt kypsäksi. Jos ilmoja riittää, saattaa sielläkin satoa vielä syntyä.
Rypäleistäkin saadaan satoa, tietäisinpä vain, mihin sen käytän. Nämä on pienikokoisia, sisällä iso kivi ja tertuissa rypäleet harvassa. Mutta terttuja on paljon, joten keräämistä riittää. Tietysti voisi ottaa käyttöön vanhan aiv-pullon ja laittaa pulputtamaan, harmi kun sitten jää kuitenkin juomatta. No, aika tavaran kaupitsee, sanoi mummo aikanaan.
Sienisatoa on myös löytynyt. Mökin maisemista kanttarelleja ihan reilusti, täältä jo ensimmäiset tatit poimin.
Tyrnimarjoja ei paljon tule, linnut tahtoo loputkin ottaa parempiin nokkiinsa. Ja muutamia mansikkavadelmia on kypsynyt, tosin pensaat vieläkin kukkivat, vaan eipä ehdi sato valmistua.
Ja omenoita jonkun verran. Luumuja vain muutama harva, kukinta-aikaan ei ollut pölyttäjiä näkyvissä. No, kaikkea ei voi saada.
Goji-marjapensaat - tai yksi niistä - kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Monta vuotta taimet kituivat, melkein talvella palentuivatkin, mutta nyt on kasvu ollut vauhdissa. Hämmästeltiin kukkanuppuja, ehtivät kyllä aueta, vaan eipä taida marjat ehtiä. Saa nähdä.
Pihalla alkaa olla jo kukkien aika ohi. Vain nauhus loistaa keltaisena ja leijonankidat monivärisinä. Pari jalokelloa ostin kukkapenkkiin, sinisen ja valkoisen.
Ja ystävä toi valtavan ison syyskrysanteemin, joka ilahduttaa rappusilla kotiin tulijaa.
Vaan mitäs tässä sadosta valittamaan, tomaatit, joiden taimet sain pikkuruisina ystävältäni keväällä, rehottavat valtavan kokoisina ja niin täynnä tomaatinraakileita. Osan painavimmista tertuista toin sisälle kypsymään, suurin osa jäi vielä kasvamaan.
Omenoitakin kypsyy aivan riittävä määrä meidän tarpeisiin.
Linnut tahtovat nokkia kypsyviä omenoita, Simo antaa niille kyytiä puutarhasta. Koira on melkoinen ilmatilamme valvoja!
Nokkiin ottamisesta olisi muutama sananen sanottavana, mutta olkoon. Totean vaan, että ennen oli toista eikä sitä isommilleen ja vanhemmille ihmisille miiniä näytetty vaikka kuinka olis sisällä kiehuttanut. Oisko se ollut tiettyä kunnioitusta. Vaan kissapa kiitoksella elää. Ehkä me ei nyt olla niin hyviä kuin itse tykönämme luullaan. Sen pituinen se.
Itsekkäästi ajatellen tärkeintä on pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, mitä se ketään muuta edes kiinnostaa. Nyt tai ei koskaan tämä mummeli aikoo tehdä itselleen lukujärjestyksen talven ajaksi. Jos ei suunniteltua shabloonaa, laiskuus voittaa. Ja se on turmioksi. Ne verenpaineet ja kolesterolit ja kaikki muutkin. No, ainakin ajatusasteella on reipastuminen. Ja itsekkyys. Jaapa jaa, onhan minulla muutaman päivän reissu tiedossa Italiaan. Siihen saakka sinnitellään. Ja iloitaan pienestä koirulista, joka mökin laiturilla päivysti kuikkaparvia.
Kerran oli parvessa kaikkiaan 19 urhoollista räpylöijää. Syksy niitäkin parviin kasaa. Tässä muutaman kuikan läjä!
Joutsenperhe jäi vielä mökkijärvelle, samoin kurkipari, vaikka viisi isoa lintua niitäkin jo auraan houkutteli. Ja ketunpojat ulvoivat iltaisin järven takarannalla, toisen pesän pikkuketut vastasivat järven toiselta rannalta. Karhuja ei sentään nähty, vain lähiseudun kanjonissa oli selviä karhun jättämiä jälkiä mustikkametsässä. On niitä.
Nyt lopetan lätisemisen, tulihan tuota jo viljalti. On muutaman hetken ollut niin hoppu, että vain pikaisesti lukaissut toisten blogeja, kommenttejakaan muka ehtinyt kirjoittaa. Syksy on. Mutta kyllä tämä tästä.
Täällä etelämmässä karhunvatukat kypsyvät päivittäin, mökillä niissä on paljon raakileita, mutta vain muutama on ehtinyt kypsäksi. Jos ilmoja riittää, saattaa sielläkin satoa vielä syntyä.
Rypäleistäkin saadaan satoa, tietäisinpä vain, mihin sen käytän. Nämä on pienikokoisia, sisällä iso kivi ja tertuissa rypäleet harvassa. Mutta terttuja on paljon, joten keräämistä riittää. Tietysti voisi ottaa käyttöön vanhan aiv-pullon ja laittaa pulputtamaan, harmi kun sitten jää kuitenkin juomatta. No, aika tavaran kaupitsee, sanoi mummo aikanaan.
Sienisatoa on myös löytynyt. Mökin maisemista kanttarelleja ihan reilusti, täältä jo ensimmäiset tatit poimin.
Tyrnimarjoja ei paljon tule, linnut tahtoo loputkin ottaa parempiin nokkiinsa. Ja muutamia mansikkavadelmia on kypsynyt, tosin pensaat vieläkin kukkivat, vaan eipä ehdi sato valmistua.
Ja omenoita jonkun verran. Luumuja vain muutama harva, kukinta-aikaan ei ollut pölyttäjiä näkyvissä. No, kaikkea ei voi saada.
Goji-marjapensaat - tai yksi niistä - kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Monta vuotta taimet kituivat, melkein talvella palentuivatkin, mutta nyt on kasvu ollut vauhdissa. Hämmästeltiin kukkanuppuja, ehtivät kyllä aueta, vaan eipä taida marjat ehtiä. Saa nähdä.
Pihalla alkaa olla jo kukkien aika ohi. Vain nauhus loistaa keltaisena ja leijonankidat monivärisinä. Pari jalokelloa ostin kukkapenkkiin, sinisen ja valkoisen.
Vaan mitäs tässä sadosta valittamaan, tomaatit, joiden taimet sain pikkuruisina ystävältäni keväällä, rehottavat valtavan kokoisina ja niin täynnä tomaatinraakileita. Osan painavimmista tertuista toin sisälle kypsymään, suurin osa jäi vielä kasvamaan.
Linnut tahtovat nokkia kypsyviä omenoita, Simo antaa niille kyytiä puutarhasta. Koira on melkoinen ilmatilamme valvoja!
Nokkiin ottamisesta olisi muutama sananen sanottavana, mutta olkoon. Totean vaan, että ennen oli toista eikä sitä isommilleen ja vanhemmille ihmisille miiniä näytetty vaikka kuinka olis sisällä kiehuttanut. Oisko se ollut tiettyä kunnioitusta. Vaan kissapa kiitoksella elää. Ehkä me ei nyt olla niin hyviä kuin itse tykönämme luullaan. Sen pituinen se.
Itsekkäästi ajatellen tärkeintä on pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, mitä se ketään muuta edes kiinnostaa. Nyt tai ei koskaan tämä mummeli aikoo tehdä itselleen lukujärjestyksen talven ajaksi. Jos ei suunniteltua shabloonaa, laiskuus voittaa. Ja se on turmioksi. Ne verenpaineet ja kolesterolit ja kaikki muutkin. No, ainakin ajatusasteella on reipastuminen. Ja itsekkyys. Jaapa jaa, onhan minulla muutaman päivän reissu tiedossa Italiaan. Siihen saakka sinnitellään. Ja iloitaan pienestä koirulista, joka mökin laiturilla päivysti kuikkaparvia.
Kerran oli parvessa kaikkiaan 19 urhoollista räpylöijää. Syksy niitäkin parviin kasaa. Tässä muutaman kuikan läjä!
Joutsenperhe jäi vielä mökkijärvelle, samoin kurkipari, vaikka viisi isoa lintua niitäkin jo auraan houkutteli. Ja ketunpojat ulvoivat iltaisin järven takarannalla, toisen pesän pikkuketut vastasivat järven toiselta rannalta. Karhuja ei sentään nähty, vain lähiseudun kanjonissa oli selviä karhun jättämiä jälkiä mustikkametsässä. On niitä.
Nyt lopetan lätisemisen, tulihan tuota jo viljalti. On muutaman hetken ollut niin hoppu, että vain pikaisesti lukaissut toisten blogeja, kommenttejakaan muka ehtinyt kirjoittaa. Syksy on. Mutta kyllä tämä tästä.
On sinulla monenlaista satoa korjattavana. On se ihanaa sitten talven tullen niitä hyödyntää. Saa sitä elämän eliksiiriä niistä.
VastaaPoistaKaikkea kivaa tähän kesän rippeisiin jota nyt luvataan muutamalla kivalla päivällä. Nyt on kiva olla ulkohommissa kun ei einään jokaisesta hiuksesta hiki valu.
Kyllä tuo pikkuinen Simo on ison ilon tuoja. Pyyteetöntä rakkautta omiaan kohtaan.
Totta, säilömistä on riittänyt. Tänään tattimetsässä ja omenahillon keittämisessä. Ja Simo kävi eläinlääkärissä tassunsa takia. Ei syytä huoleen, päätettiin, ettei tassua leikata jos ei tuosta pahene. Ihana koiruli on.
PoistaSadonkorjuun aikaa vietetään. Parempaa ei ole kuin oman pihan marjat. Kukkiakin vielä löytyy. Vielä voi nauttia luonnon kauneudeata ja onhan syksyssäkin mukavat puolet.
VastaaPoistaSyksyssä on oma viehätyksensä, sateisissakin päivissä. Eilen satoi, tänään taas kesäisen lämmintä. Keräsin korillisen herkkutatteja ja ne on nyt kuivurissa.
PoistaMums mitä herkkuja:P
VastaaPoistaNyt on herkkujen aikaa, tosin säilömistä riittää, mutta onhan sitten talvella mistä ottaa.
PoistaMie keitin viimevuonna veljeni puutarhan rypäleistä mehua ihan maijalla, sekaan laitoin vähän mustiaviinimarjoja, vaapukkaa, ja mustikkaa. Hyvältä maistui.
VastaaPoistaTotta se kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan puuttuu, harmi ja surullista.
Mutta ihanaa syksyä siulle ja Simolle haleja.
Hyvä idea laittaa mehumaijaan nuo rypäleet, sekaan voi sitten poimia karhunvatukoita. Mustamarja-aronioitakin on vähäsen, mutta taidan ne mehustaa erikseen.
PoistaNiin, joskus ei jaksa olla nuorten kanssa ihan samalla aaltopituudella näin vanha ja elämää kokenut. Kiitos kosotäti kommentista ja toivotuksista. Simolta hau-terkut sinulle.
Ihanaa satoa.
VastaaPoistaKoira pitää elämän ilon pinnalla vaikka muuten tapahtuisi mitä vain.
Totta, Simo on ilopilleri meillä. Melkein sitä lapsen tavoin kohdellaan, kun on niin pieni ja suloinen terrieripoika. Tuossa se vieressäni odottelee, josko sulkisin läppärin ja lähtisimme unten maille...
PoistaKiitos taas sadonkorjuukirjoituksestasi, mukava oli lukea kuulumisia.
VastaaPoistaJa niin monessa kohdin olet asioissa oikeassa. Ihmiset eivät aina ymmärrä miten saattavat sanoillaan loukata ja pahoittaa toisen mielen.
Irma, kiva kun tulit kommentoimaan. Olenkin sinua kaivannut, en ole ehtinyt käydä blogiasi lukemassa mutta paikkaan kyllä huolimattomuuteni.
PoistaHienot sadot saatte ja pääsette niistä talvella ja nytkin nauttimaan.
VastaaPoistaIhmisten raakuus ja miettimättömyys tekee joskus hallaa ystävyydelle/tuttavuudelle, mutta pää pystyssä uusiin haasteisiin, muista välittämättä.
-päivi-
Kyllä täällä pää on pystyssä, sillä on paljon ihania ystäviä, joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä. Ja haasteita taas syksy tuo tullessaan.
PoistaKivat sulle päivi!
Kyl sulla on kiirettä kaiken tuon sadon korjaamisessa. Tahotko ruusuja lisää? Raivataan tuo yks penkki ja oin kaivaa siitä ruusut pois.
VastaaPoistaVoi, nyt en ehdi ruusuja noutamaan eikä ole paikkaa niille. Harmi. Mutta kaikki sinulta saadut taimet kasvaa hyvää vauhtia niemen nokassa.
PoistaAhkera olet ollut ja satoa on tullut runsaasti;)
VastaaPoistaKiitos hienosta postauksesta, Anja!
Oikein hyvää loppuviikkoa sinulle ja pojillesi! ♥♥
Tiedä nyt ahkeruudesta, pakko on kuitenkin luterilaisen kasvatuksen saaneena kerätä sato talteen ja talven varalle. Tänään tattien ja omppuhillon vuoro. Kiitos Aili, samoin sinne Tohmikselle mukavaa viikonvaihdetta.♥♥
PoistaAnja, syksy on murroksen aikaa ja siitä alkaa kuin uusi vuosi eli minäkin teen kalenterin ja ohjelman, muuten mistään ei tule mitään.
VastaaPoistaMeillä tuli luumuja hyvin, kun Lumimies luki lehdestä, että luumupuut Suomessa kuivuvat pystyyn: Hän alkoi niitä kastella, mutta onneksi on vain kaksi. Kiriskoita emme jaksaneet kastella ja ne vähätkin marjat annoimme suosiolla linnuille.
Nauhukset tosiaankin uhmakkaan upeina piristävät syyspihaa.
Värikästä syyskuun jatkoa sinulle& co!
♥
Jep, minä olen huomannut, että jos ei ole rytmittänyt ajankäyttöään, ajelehtii eikä muista mitä pitäs tehdä ja mihin mennä. Sanotaan kai dementiaksi tai jotakin sinne päin! Meillä luumut sai vettä keväällä mutta ei pölyttäjiä, säästynpä luumujen säilömiseltä kun noita muita marjoja tuppaa tulemaan yli oman tarpeen. Muutamia kirsikoita saimme, rastaat vei loput. Ja tyrnien kanssa sama juttu. Mutta ei harmita, pakastimet on täpösen täynnä jo nyt.
PoistaOikein mukavaa syksyn aikaa sinne mäen harjalle. Järven vesi on vielä uimalämpöistä, 12 astetta viime viikonloppuna. Saa nähdä, vieläkö uskaltaa - no toki uskaltaa - viikon päästä järveen pulahtaa. Laituri pitää myös jo nostaa talviteloille ja sitten kahlata rannalta uimasyvyyteen.♥
Paljon olet saanut hyvää satoa . Kauniita syyspäiviä Anja :)
VastaaPoistaKiitos Irma, samoin sinulle!
PoistaMonenlaista säilöön laitettavaa siellä onkin, vähän erikoisempiakin herkkuja. Kaunis krysanteemi ja muutkin kukat. Alimmainen kuva on niin ihana, tyyni järvenpinta.
VastaaPoistaIhan tukkaputkella on säilötty, syöty ja nautittu sadosta. Ihanan pallokrysanteemin sain ystäviltä heidän poiketessaan meillä. Tykkään. Nyt ei enää ulkona oikeastaan kuki muut kuin nepalinhanhikki, nauhus ja leijonankidat. No, tarhajuoru panee parastaan tomaattien vieressä.
PoistaMökillä on maisema aina yhtä kiehtova, järvi sen tekee, milloin tyyni, milloin aaltoileva.