LAUANTAI-ILLAN HUUMAA

No huumaapa totta tosiaankin. Aurinkoinen lauantaipäivä, ja lämmin. Oli ihan pakko päästä ulos puuhastelemaan heti, kun olin saanut olohuoneen ikkunat pestyä ja päiväruuan valmistettua.

Ikkunanpesu ei ole lempparihommeleita, ensin ajattelin vain pyyhkiä sisäpinnalta. Tuo nelijalkainen ystäväni kun haukkuu sohvan selustalta ikkunan sameaksi. Mutta päätin kuitenkin avata ikkunat ja pestä kaikki neljä pintaa per ikkuna. Nyt näkyy Eurooppaan asti, hih. Tosin päätyikkunoita verhoaa viiniköynnös!

Samalla möbleerasin vähän kulmahuonetta, kannoin sisälle osan terassilla kesäänsä viettäneistä ja todella vettyneistä huonekasveista. Iso limoviikuna on varjostanut keittiön ikkunaa koko kesän terassilta. Mietin, jos sen jättäisinkin jäätymään. Prinssipuoliso kuitenkin ehdotti, että saksisin sitä pienemmäksi ja toisin säälistä sisälle. No mikä ettei. Jäi limosta runko ja muutama haituva latvaan.

Takuuvarma lauantaisapuska on broileririsotto. Helppo ja nopea.

Hunajamarinoidut siipaleet pannulle, keitetään riisit ja lisätään pannulle. Marinoituja valkosipuleita tai oliiveja, suolakurkkupalasia ja paljon lohkottuja minitomaatteja. Mausteeksi suolaa ja ripaus currya. Jos haluaa, loraus kermaa sitoo risoton kiinteämmäksi. Lisukkeeksi pilkoin pannulle kesäkurpitsaa, haudutin, lisäsin pestoa, tomaattiviipaleita ja lopuksi juustoraastetta reilusti pinnalle. Helppo ja maistuva. 

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt! Herkkutatteja on enemmän kuin lääkäri määrää. Toissapäivänä keräsin korillisen, eilen Simon lenkitysreissulla vähän poikettiin polulta ja onneksi oli mukana muovikassi. Se pullollaan kannettiin herkkutatteja kotiin perattavaksi. Suurin osa ihan upeita, madottomia ja herkullisia.

Kokeilin keittää sienikeittoa: pilkoin YHDEN TATIN kattilaan, jonka pohjalle olin lorauttanut rasvaa. Kääntelin tattipaloja, melkein ruskistin (!) ja lisäsin sipulisilppua sekä ruokalusikallisen vehnäjauhoja, annoin kiehahtaa ja lisäsin maitoa ja maustoin suolalla. Kruunasin keiton kunnon lorauksella vispikermaa, onneksi sattui olemaan jääkaapissa. Keiton pinnalle nokkosjauhetta ja ei kun syömään. Prinssipuoliso, joka irvisteli edellisen illan lämpimille leivilleni, joissa paistettua tattia mukana, tykkäsi keitosta kuin "hullu puurosta" ja siksipä kiehuttelin osan tattisaaliista pakastimeen odottamaan seuraavaa tattikeittopäivää.

Mulla on kyllä kuivurikin, mutta sen merkki on Wirta ja minä en ymmärrä, miten se kuivaisi ja lämpiäisi. Yritin hurruttaa sillä tattisaalistani, mutta into loppui ja läväytin sieniviipaleet uunipelleille ja kiertoilmaan. No, kyllä sekin kesti melkoisen tovin.

Nyt on rapsakoita tattipaloja talven varalle. Enpähän taida enää mennä metsään muuten kuin huvin vuoksi. Eihän mahdotonta määrää kestä kenenkään vatsanahka.

Syysleimu on vielä kukassa, niemen nokassa muita värejä ja kotona vain tämä retuliini!

Tänään kylvin vaaleanpunaista palavaa rakkautta, valeunikkoa ja idänunikkoa. Siis kukkasia tulevaksi kesäksi. On aina arvaus, nouseeko yhtäkään tainta. Kemermarja ja sorvarinpensas eivät nousseet mullasta vaikka annoin kaksi vuotta aikaa. Sitten istutin kesäkurpitsaa niiden päälle. No, ans kattoo josko nyt nousee mitään taimelle.

Simon kanssa käytiin eläinlääkärissä näyttämässä tassun nuolemisjälkeä. Lääkäri sanoi vian olevan koiran korvien välissä, vois leikata jäljen pois, mutta ei siitä mitään haittaa liene näinkään.

Simo sai rokotukset ajantasalle ja ostettiin raksupussi ja lampsittiin kotiin. 

Villaheisi ja marjaterttu; vähitellenkö kypsyy?

Mökillä lämpiää sauna jokainen ilta. Täällä kotona yleensä lauantaisin. Eli siis tänään. Aloitin muuten syksyn käsityöt; kaksi paria sukkia valmiina, toiset kyllä kuin viulukotelot eli aika isokokoiset. Voihan ne vanuttaa jos jalassa pyörivät. Hih.

Nyt mukavaa lauantain iltaa, tää lähtee Simon kanssa löylyyn.