sunnuntai 16. marraskuuta 2014

KAAMOSTA KOHTI

Heips vähän pitkästä aikaa. Marraskuu on jo puolessa välissä, aurinko paistaa eikä lumihiutalettakaan maan peittona vaan lämpö edelleen plussalla. Oikeastaan ihan hyvä juttu, sillä huomenna anivarhain meillä aloitetaan kaivaa ojaa putkea varten. Liitymme kaupungin vesi- ja viemäriverkostoon ja kaivamme omat isot jätesäiliöt maan pinnalle, jäävät siis turhakkeiksi. Tähän asti meillä vesi on tullut omasta 174 metriä syvästä porakaivosta ja likavedet menneet suljettuun säiliöön. Helpottaahan se, ettei enää tarvita jämäjasse-säiliöautoa tilata tyhjennyksiin. Porakaivolle aion hankkia kylläkin pumpun, että kasteluvesiä ei tartte hanasta laskea.


Sitten viime postauksen olen ehtinyt yhtä jos toista, tosin en kyllä mitään kummoista aikaan saanut, kunhan olen suheltanut.
Isänpäivä oli ja meni, kuviosukat olivat mieluiset prinssipuolisosta, kakunkin laitoin ihan mallin vuoksi. Kahdestaan sitä sitten naposteltiin kun läheiset tekstiviestein onnittelivat. Itse kullakin oma isänpäivänsä omassa perheessään, toiset Tallinnassa, toiset työssä ja joillakin pitkä matka. Kätevähän tekstari toki on, onnittelun lämpöiset ajatukset välittyivat kyllä. Samoin onnentoivotukset prinssipuolisolle hyvästä menestyksestä seurakuntavaaleissa. Työ jatkuu.

Olo on kuin laulussa: "muistini tylsillä luistimilla luoksesi luistelen..."  eli ei oikein ole terässä tämä mummeli. Eipä se taida paljonkaan haitata. No, perjantaina oli ikäihmisten tapaamisessa ja kerroin heille Kinnusen kirjasta Neljäntienristeys. Silloin aamulla en vielä tiennyt - ainoastaan toivoin - että kirja olisi ehdolla Finlandia-palkintoon. Ja siellähän se, hienoa.

Vanha sanonta: joka keitetyn paistaa, se makean maistaa. Pitää paikkansa. Risottoon keitin ohraryynejä vaihteeksi riisin sijasta. Ja reilusti keitin. Ja nuuka kun olen, en hennonut jätikseen heittää ylimääräistä, lisäsin nestettä, vehnäjauhoja ja hiivat ja suolat. Hiukan rasvaa ja löysähkö taikina uunipellille. Tulipa mainion makuinen rieska. Jopa kranttu-prinssipuoliso kehui sitä todella maukkaaksi. Vaan onpahan tuo saanut kaikki mun keitokset ja paistokset massuunsa mussutella. Mutta marjapiirakasta hän tykkää kuin "hullu puurosta". Ja niitä minä pyöräyttelen hänelle viikottain.


Sukkia olen pyöräytellyt Lemmen viemän tahtiin. Taas kaikki läheiset saavat jouluna uudet, puhtoiset villasukat. Ne tietää kyllä sen etukäteen. Yhdet tosipitkätkin tikutin lapsenlapselle. Kun illat pimenevät kohti kaamosta, on aika ajatella jo lähestyvää joulua.

Tänään olisi ollut kulttuuripläjäystä tarjolla. Prinssipuoliso lähti sonnustautuneena sotisopaan haitareineen, vaan jäinpä verhoja vaihtamaan. Ei tähän huusholliin juuri tarvitsisi verhoja ikkunan eteen vetäistä, kun metsämaisema on kuin taulu joka ikkunasta.
Mutta onpahan nyt asutumman näköistä ja puhtaat verhot.

Tässä viikon mittaan oli olevinaan kirjoittamisen aiheitakin mielessä, mutta kun ne tylsät luistimet...
Viikon päästä pääsen sisempään Suomeen katsastamaan lumitilannetta. No, kalakukkokaupungissa piipahdan ihan pikaiseltaan, ja Pieksämäellä pieksän suutani. Junalla menen, ellei eräs ystäväni ole lähdössä autolla siihen suuntaan. Simo jää kotiin prinssipuolison kanssa, arvaan kyllä, että koiruli ikävöi ja inisee.
Mutta jälleennäkeminen on sitten sitäkin riemuisampi.
Niskat ja hartiat on nyt hiukkasen jumissa. Hierontaa odotellessa on hyvä vähän tehdä itsehoitoa: aamulla laitoin patjalle nämä pallurat,
ei, ei ne ole pässinkiveksiä vaan Jyskistä kuivausrumpuun tarkoitetut nyppypallot. Hitaasti painauduin pallojen päälle niin, että osuivat kaikkein kipeimpiin kohtiin. Ja kas, kyllä helpotti, kun niinkuin fakiiri pallojen päällä hiljakseen liikutin itseäni. Kannattaa kokeilla.
On minulla jossakin se ihan oikea piikkimattokin, mutta tämä konsti on helppo ja nopeasti jumitusta lievittävä. Eikä maksa paljon. No, tyttäreni on tulossa  hierontapöytineen. Siis
vatkaamaan minut timmiin. Jotenkin sitä pitää yrittää pysyä vetreänä, tahtoo kangistua. Ihan kylliksi harmia on verenpaineesta, tosin aamulla ihan rajoissa. Mutta paino, rasvat, kolesterolit ja verensokeri. On hiipineet ylös hitaasti ja varmasti kuin seinäkiipeilijä. Joulukuun alussa läkäläkäri ja tuomio kuin Putous-ohjelmassa. Beceliin vaihdoin mut ei taida ehtiä sekään, josko vähän lieventäisi. Ihminen on sitä, mitä hän syö. Tiedetään. Leipä on tosin jo vaihtunut styroxilta tuntuviin riisikakkuihin hiivan takia.
Mutta ne juustot. Rasvaa. Eikä riitä perustelut, että kalkkia niistä.
Vaan eipä valittamalla parane, nokan alla oleva vaakaviiva ei tahdo mennä suppuun silmien havaitessa herkkuja. Luonteen heikkoutta se on. Onneksi jollakin toisellakin...


Mut näillä mennään, kun ei muutakaan näkyvissä. Vuosi on mennyt niin, etten omaa tilannettani juuri ole kyennyt arvioimaan.  Olisko nyt aika? Meidän melkein jokaisen.







20 kommenttia:

  1. Minä tässä entiijjaa pellaan, siis mitä sanoisin ensiksi. Neljäntien risteys voitti. Että pitää olla hyvä kirja, kertakaikkiaan. Samalla oudolla tavalla kiinnostava, kuin Päätalon kirjat. Koko ajan tunne, että tosielämän kuvausta. Toiseksi nuo nyppypallot! Hyvänen aika onko sellaisiakin. Minä onneton en tiedä niistä mitään. Kai ne on pyykkikoneeseen laitettavia, eikä suinkaan selän nyppyjenpoistopalloja hehhee... Miellä on valkoinen pölykerros pihamaalla ja sain aiheen kuvitella olevan valoisampaa. Olkoon lumetonta - Minä otin ainakin sata lumikuvaa silloin kun myrsky myllersi ja niistä riittää koko talveksi, jos tinkapaikka tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljäntienristeyksen tarina vois olla kenen meistä tahansa sukutarinaa, niin todentuntuista se on.

      Nyppypallot on tosi hyvä rentoutuskeinona, eikä maksa paljon. Niiden tarkoitus - siis alkuperäinen - on tietysti pesukoneen kuivausrumpuun pöyhimään pyykkiä, mutkun ei mulla kuivausrumpua, niin selän alle kuin käpy elokuvassa.
      Lunta ei ole näköpiirissä, vaikka kuistin lautalattia on jo liukas kylmästä.
      Aamulla pitää rynnätä lammikkoon pulahtamaan kun kerran kylmenee jo.

      Kiva että tykkäät kirjasta. Minusta se on yliveto kaikkiaankin.

      Poista
  2. Hieno idea nuo hierovat nyppypallot. Täytynee katsella sillä silmällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile, tuntuvat ensin vähän kovilta mutta selän alla ihan ok. Eikä maksa paljon.

      Poista
  3. Oletpa ollut ahkera kun olet kutonut noin paljon sukkia. Mukavaa viikkoa.☻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, yli 20 paria on valmiina, osa jo lähtenyt jalkoja lämmittämään.
      Samoin sinulle mukavia marraskuun päiviä. Lunta ei vaan vielä näy, onneksi, sillä meillä on piha myllerretty vesi- ja viemärijohdon takia.

      Poista
  4. Komea sukkasato sinulla, saajat ovat onnellisia ja varpaat lämpiminä!

    Kinnusen kirjaa en vielä ole lukenut, listalle siis. Iloitsen myös Sirpä Kähkösen ehdokkuudesta ja toivon saavani pian hänen teoksensa käsiini. Kuopio -sarja on niin hyvä ja siihen odottelen monen muun ohella jatkoa..

    Lumitilanne tiällä Kuopion kuppeessa ei nyt kaksinen ole, mutta äkkiäkös se lisääntyy:)

    Mukavaa viikonalkua ja terveiset!

    ps. Sissi on niin helppo pentu ettei uskoisi olevankaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukat lämmittää paitsi mieltä myös jalkoja, Monet sukkaparit jo löysivät oikeat omat jalat mutta lisää on tulossa niin, että kaikille riittää. Ajattelin kyllä lopettaa 30 pariin tänä syksynä mutta näkee nyt sitten, lankoja on kyllä tarpeeksi.

      Sissi näyttää niin lutuselta neitoselta, tulee vaan mieleen ne ajat kun Simo oli noin pikkuruinen, vaikka lutunen vieläkin on. Mittelin luonnetta kuvataan uskolliseksi ja oppivaksi, varmasti olet onnen mykkyrässä pienestä karvapallosta. Kuka tahansa olisi. Ihana Sissi.
      Ja nimi Sissi on niin sopiva saksalaiselle pystykorvalle, parempi kuin Kielo. Simokin oli nimetty Mortiksi, mutta vaihdoin heti Simo Hurtaksi.

      Sunnuntaina tulen Pieksämäelle ja tiistaina piipahdan tätini kanssa Kuopiossa silmäleikkauksessa. Meillä on plussalla täällä, vedet virtaa ojissa. Piha on ylösalaisin, vesi- ja viemärijohtoja vetävät parhaillaan. Onneksi ei kestä kauan tämä sekasorto vaan uskon, että jo keskiviikkona ollaan kiinni kaupungin verkostossa.

      Kivat sulle ja rapsutukset Sissille. Ja terkkuja! ♥

      Poista
  5. Olet kyllä oikea ahkeraliisa! Tuosta vanhasta sanonnasta tuli heti mieleen josta jo alkuosan sanoitkin "joka keitetyn paistaa se makian maistaa" ja se kuulemma jatkuu että, joka paistetun keittää se veivinsä heittää, heh, heh, ei pidä paikkansa, paitsi sitten joskus. Simolle haleja ja valoisampaa marraskuun jatkoa. Teillä tuntuu olevankin kotoisan kiirettä:)

    VastaaPoista
  6. Tiedä tässä ahkeruudesta, kunhan aikaani kulutan. Enpä ollut kuullut ennen tuota jatkoa sanontaan. Aika harvoinhan kai paistettu keitetyksi tulee, joten ei veivin heittämisen vaaraa, hih.
    Simo hykertää haleista ja potkii parhaillaan ovea päästäkseen aamulenkille.
    Pihalla myllää koneet ja miehet, kohta tulee vettä kaupungin vesilaitokselta ja oman kaivon saa unohtaa talviunille.

    VastaaPoista
  7. Anja, ihan reippaan virkistävää eloa te siellä vietätte!

    Minä olen köpötelly tuonne torinlaitaa Väinönkadun rempaa kattomaan samalla kun menen kuntosalille. Jo on ollut ahkeria poikia, eilen viellä poika kasteli istutetuja kiviä....kysäsin sauvoessa, että uskotko tosissas et kivet kasvaa kun niitä kastelee oikein nokallisella kastelukannulla!? Sano uskovansa(hymyssa suin)....;)
    Kadun uusiminen on jo lähes tehty ja hyvätä sekä turvalliselta se näytti.

    Nyt olis etitävä jokin uusi kohde tästä läheltä ja kylmän rauhallisesti otan taas "kympin"viran itelleni....hih....;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai sellainen "kymppi" siellä Harjukaupungissa kulkee? Onpas upea juttu että käyt kuntosalillakin. Minä en edes uimahalliin ole kyennyt, niin on ollut mukamas yhtä ja toistakin.
      Pitääköhän minun alkaa myös kivia kastelemaan pihalla. No ei vainenkaan, piha on nyt niin myllätty, että taidan vaan talsia multaa tasaiseksi ja välillä huuhtoa savisia saappaitani. Kivat sulle! ♥

      Poista
  8. Meillä liityttiin kunnan vesi- ja viemäriverkkoon tuossa vuosituhannen vaihteessa. Oli se iso helpotus, kun ei tavinnut sitä pa..a-autoa enää tilailla. Aivan samalla lailla jätettiin porakaivo ja sieltä saa kuivina kesinä kasteluvettä, hana vain laitettiin talon seinään pihan puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se loka-auton tyhjennysvaivan säästää vaikkakin nyt kertalinttuulla maltaita maksaa; kaivuri kolmatta päivää, putkimiehet samoin sekä sähkäri tänään jne. Piha on ihan myllerretty ja puutarhan läpi tuotiin ne putket tien varresta, muutama marjapensas oli jäähyllä kaivauksen ajan ja nyt istutettu takaisin. Meidän porakaivovedessä on hitusen suolaa ja voi siinä muutakin olla vaikka syvältä nousee. Radonia me pelättiin siinä olevan myös, joten nyt sitten kaupungin vettä voidaan alkaa juomaan reilusti, säästyy vichyn ostaminen. Minä myös pyysin jättämään omasta kaivosta hanan seinään kasteluvesiä ja autonpesuvettä varten.

      Poista
  9. Olipas mielenkiintoisesti kirjoitettu postaus. Paljon tapahtumia ja iloisella mielellä. Ahkera tunnut olevan, Minäkin kaivoin pari vuotta sitten saamani hierontaistuimen varastosta. Sitä käytetään sähköllä ja sellaiset pallot liikkuvat hieroen hartioita. Varastoon se joutui siinä vaiheessa, kun kissa tykkäsi pissata siihen ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mayo, en minä nyt kovinkaan ahkera ole, kunhan eläkepäivien iloksi tikutan sukkia ja pyyhällän joskus tapaamisissa ja laulamassa.
      Neulomisesta hartiat tilttaantuvat ja kipeytyvät, nää pallot auttaa patjan ja selän välissä. Eikä maksa paljon. eikä kissa niihin pissi, luulisin.

      Poista
  10. Nuo fakiiripallot olisivat itselläkin kätevät, niskat ja hartiat on päässeet siihen kuntoon...

    Toivottelen sinulle ihanaista marraskuun loppupuolta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista Kaisa Reetta, nyt on marraskuun viimeinen ja huomenna alkaa jo joulukuu! Suosittelen fakiiripallojen hankkimista, kätevät ja kuin "käpy selän alla" tai hartioiden paremminkin.

      Poista
  11. Riisikakut on kyllä tosiaan kuin styroksia. Ryvitan näkkileipä on myös hiivaton ;)

    Minulla kans huutaa hartiat hoosiannaa ja korvissa kuuluu syke ja suhina. On nii hitokseen hartiat jumissa. Tytön poika ( 7kk ) ku painaa yli 10 kg. Siinä on punttia kerrakseen kanneltavaksi ja sitä on tullut kanneltua. Eikä varmaan neulominen ja virkkaaminen ole ainkaan tilannetta korjanneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän meillä on, että emme aina muista itseämme hoitaa ja sitten on hartiat tiltissä. Tyynyn olen hylännyt aikoja sitten. Verenpaineet kohisevat korvissa ja lumpsuttaa sydämen lyöntien tahtiin. Tiistaina on lääkäri ja tulee varmasti vakavia kehoituksia painon alentamiseen. Mutkun se o niin vaikeeta...
      ja joulukin tulossa. Koskahan sitä pystyisi tempaisemaan elämäänsä vähän parempaan kuosiin. Uudenvuoden lupauksia taas, niinkuin joka vuosi!
      Jumppa ja siiventynkien lähekkäin työntäminen vähän jelppaavat myös hartioiden kireyttä. Kaikki konstit on koettava avantopulahduksista lähtien.
      Tsemppiä hartioittesi rentouttamiseen.

      Poista