Edellisen viikon vaihtuessa ajeltiin körökyytiä tänne hieman pohjoisempaan. Kainuuta tämä lienee. Talvivaara höyryää tuossa muutaman mailiin päässä ja kauniiseen Sotkamon kyläkeskukseen on alle kymmenen kilometrin hujaus.
Eihän tätä matkaa kotoa tänne jaksa "erkkikään" yhtenä päivänä körötellä - paitsi jos on ihan pakko. Me yövyttiin emäpitäjässä ja katsottiin muka linnan kättelyseremoniaa iltapuhteella. Eipä näkynyt ykkösen kanava meidän vanhasta telkusta kun kaapelilla katsoa piti. Muistini mukaan edellisellä kerralla ei nähty kaupallisia kanavia, joten vuoroin vieraissa. Mökillä niemen nokassa tää pieni telkkari näkyy kaikilta kanavilta, vaikka antenni on vain miehen pään korkeudella aurinkopaneelien telineessä rannalla. Että sellainen itsenäisyysjuhla. No, katsoin läppäristä sitten kättelyjä. Ja ihan tarpeeksi näin. Hyvä itsenäinen Suomi.
Terveysrintamalla alkoi ponnistus. Reipasta yritystä ollutkin. Ensimmäisenä iltana hiippailin kylpylään ja uin seitsemänjapuolisataametriä (hih). Altaan pituus 25 m ja päästä päähän meni reilusti 35 vetoa. Nälkä kasvoi syödessä. Maanantaina jo vedin kilsan, samoin tiistaina ja keskiviikkona. Eilinen jäi paria sataa metriä vaille, kun oli muuta ohjelmaa. Mutta nyt menee altaanmitta jo 27 vedolla. Kehitystä siis. Ja ruoka on muuttunut salaattivoittoiseksi, flora beceliin ja kaikki sokeriset ja pullamössöt jääneet muistoiksi vain. Näihin lisättynä reippaat koiran ulkoilutuslenkit, niin elämä maistuu. No, saa nähdä nyt kun kotiin päästään ja joulu on!?! Mutta olo on jo joka suhtessa köykäisemmän tuntuista, vai luulenko vain?
Simo on nauttinut myös täysillä, pihamaalla loikkii jäniksiä ja oravia ja kävelytiellä tulee aina koiratuttavia vastaan. Lunta on vain nimeksi ja ilma vielä plussalla. Tuuli nuoli tienpinnat liukkaiksi mutta hiekkaa on kylvetty kävelijöiden turvaksi.
Koirulin päivälepo Siirin kainalossa, molemmat nauttii!
Avantoon en ole vielä kyennyt, saa nähdä, menenkö, sillä eipä ole järvi kunnolla jäässä. Muuten elämä täällä on superhelppoa, porealtaat ja vesihieronnat uinnin lisäksi, muita hoitoja saa toiveiden ja rahapussin mukaan.
Välillä putkahtaa mieleen jouluvalmistelut. Onneksi aikaa on, kotona ollaan kenties jo perjantain iltapuoleen. Aattohan on vastaa seuraavan viikon puolivälissä. Onneksi pikkuminiä laittaa aattoillan ruokapöydän, tapanina sitten porukka kokoontuu meillä.
Taidan leipoa kuivakakun ja tortut täällä ensiviikolla, ehkä paistan myös kinkun valmiiksi. Tai sitten en. Jouluna pitää olla pöydässä kaikki herkut, mutta minua varten ihan muut nautinnot. Mässäily ei ole mun juttu enää. Esim. marjapiirakan leivoin heti puolukoista täällä, mutta palastakaan en ole nenän alle vaakaviivaan työntänyt.
Hyvä minä, samoin muut kahvileivät ja makeat on jääneet onneksi.
Voi että, tulipa tästä taas varsinainen sepustus. Mutta niinhän se on, että kun härjillä ajaa, niistä myös puhuu. Haittaakse!
Oikein ihanaa joulun odottamisen aikaa kaikille ja terveisiä sotkamolaisesta maisemasta, jolle jätämme jäähyväiset perjantai-aamuna, sillä mökillä niemen nenässä odottaa metsurimies katsastamaan kallellaan olevaa koivupuuta, joka pitää pylläyttää nurin ennenkuin se itsestään aitan päälle romahtaa.
Kuvat tähän postaukseen eivät täsmäkuvia, mutta enpä ole muka ehtinyt paljon kameraa käyttämään. Ehkä ensi viikolla sitten.
Eihän tätä matkaa kotoa tänne jaksa "erkkikään" yhtenä päivänä körötellä - paitsi jos on ihan pakko. Me yövyttiin emäpitäjässä ja katsottiin muka linnan kättelyseremoniaa iltapuhteella. Eipä näkynyt ykkösen kanava meidän vanhasta telkusta kun kaapelilla katsoa piti. Muistini mukaan edellisellä kerralla ei nähty kaupallisia kanavia, joten vuoroin vieraissa. Mökillä niemen nokassa tää pieni telkkari näkyy kaikilta kanavilta, vaikka antenni on vain miehen pään korkeudella aurinkopaneelien telineessä rannalla. Että sellainen itsenäisyysjuhla. No, katsoin läppäristä sitten kättelyjä. Ja ihan tarpeeksi näin. Hyvä itsenäinen Suomi.
Terveysrintamalla alkoi ponnistus. Reipasta yritystä ollutkin. Ensimmäisenä iltana hiippailin kylpylään ja uin seitsemänjapuolisataametriä (hih). Altaan pituus 25 m ja päästä päähän meni reilusti 35 vetoa. Nälkä kasvoi syödessä. Maanantaina jo vedin kilsan, samoin tiistaina ja keskiviikkona. Eilinen jäi paria sataa metriä vaille, kun oli muuta ohjelmaa. Mutta nyt menee altaanmitta jo 27 vedolla. Kehitystä siis. Ja ruoka on muuttunut salaattivoittoiseksi, flora beceliin ja kaikki sokeriset ja pullamössöt jääneet muistoiksi vain. Näihin lisättynä reippaat koiran ulkoilutuslenkit, niin elämä maistuu. No, saa nähdä nyt kun kotiin päästään ja joulu on!?! Mutta olo on jo joka suhtessa köykäisemmän tuntuista, vai luulenko vain?
Simo on nauttinut myös täysillä, pihamaalla loikkii jäniksiä ja oravia ja kävelytiellä tulee aina koiratuttavia vastaan. Lunta on vain nimeksi ja ilma vielä plussalla. Tuuli nuoli tienpinnat liukkaiksi mutta hiekkaa on kylvetty kävelijöiden turvaksi.
Avantoon en ole vielä kyennyt, saa nähdä, menenkö, sillä eipä ole järvi kunnolla jäässä. Muuten elämä täällä on superhelppoa, porealtaat ja vesihieronnat uinnin lisäksi, muita hoitoja saa toiveiden ja rahapussin mukaan.
Välillä putkahtaa mieleen jouluvalmistelut. Onneksi aikaa on, kotona ollaan kenties jo perjantain iltapuoleen. Aattohan on vastaa seuraavan viikon puolivälissä. Onneksi pikkuminiä laittaa aattoillan ruokapöydän, tapanina sitten porukka kokoontuu meillä.
Taidan leipoa kuivakakun ja tortut täällä ensiviikolla, ehkä paistan myös kinkun valmiiksi. Tai sitten en. Jouluna pitää olla pöydässä kaikki herkut, mutta minua varten ihan muut nautinnot. Mässäily ei ole mun juttu enää. Esim. marjapiirakan leivoin heti puolukoista täällä, mutta palastakaan en ole nenän alle vaakaviivaan työntänyt.
Hyvä minä, samoin muut kahvileivät ja makeat on jääneet onneksi.
Voi että, tulipa tästä taas varsinainen sepustus. Mutta niinhän se on, että kun härjillä ajaa, niistä myös puhuu. Haittaakse!
Oikein ihanaa joulun odottamisen aikaa kaikille ja terveisiä sotkamolaisesta maisemasta, jolle jätämme jäähyväiset perjantai-aamuna, sillä mökillä niemen nenässä odottaa metsurimies katsastamaan kallellaan olevaa koivupuuta, joka pitää pylläyttää nurin ennenkuin se itsestään aitan päälle romahtaa.
Kuvat tähän postaukseen eivät täsmäkuvia, mutta enpä ole muka ehtinyt paljon kameraa käyttämään. Ehkä ensi viikolla sitten.
Hyvä Sinä!! Mahtavaa. Eikö olekin mukava huomanta, että kunto kohenee ja kaikki alkaa tuntua kevyemmältä. Minäkin teidän tuon, täytyis vaan....;) Pirteätä jatkoa sulle ja Simolle.
VastaaPoistaTotta puhut. Olo on helpompi jo näin vähänkin ajan päästä. Kaikenlainen mättömössö ei tunnu houkuttelevalta ja olemisen reippaus valtaa vähitellen meikä mummelin. Kiitos Mörökölli.
PoistaHyvä sinä! Meidän kotimaisemissa tunnutte olevan tai ihan naapurissa. Täällä on kans jätetty mässäily ja sokeri sekä peruna, riisi ja makaroni sekä leivän syöntiä vähennetty. Paino hiipunut reilu kymmenen kiloa, niin ja joka päivä sauvakävely- tai tavan kävelylenkki. Pojan koira oli kolmisen viikkoa päivähoidossa niin kävin kaks kertaa vajaan tunnin lenkkiä reipasta kävelyä. olo on tosiaan kevyt ja energisempi kuin aikoihin.
VastaaPoistaTsemppiä sinne! Ja ihanaa joulun odotusta, tulee se vähemmälläkin hössötyksellä, eikös ;)
-päivi-
Jep, Vuokatin maisemissa vielä ensi viikon ja sitten kotiin. Hui miten paljon olet jo painoa pudotellut, minä vasta alkutaipaleella ja joulu jo viikon päässä. Mutta sinnikästä yrittämistä on. Joulua en paljonkaan hössötä, aattona valmiiseen pöytään ja sitten kotona kohtuudella.
PoistaKivaa joulun odotusta myös sinulle, lämmin ajatus ilmojen teitä kun niin lähellä toisiamme ollaan.
Anjaseni, nyt on kyllä pakko todeta, että jo on meillä vähän yhteisiä asioita.....;))))
VastaaPoistaEnnen pidin sua ihan sielun siskona.....mutta uskon että sielu on kumminkin se joka pelittää yhätikin yhdessä ja samaan tahtiin!
Peukutanhan minä sua tosissani, ei nyt sillä, hyvät opit tavoiksi on hatun nosto asia, minä tässä porskuttlen samoilla omilla tutuilla nuoteilla ja yritän pärjätä....;)
Maikku sielun sisko, minä sain itäiseltä terv.asemalta sellaiset madonluvut ja manaukset, ettei paremmasta väliä. Peloteltiin jos vaikka millä ellen nyt viimeistään ota lusikkaa kauniiseen käteen ja kolesterolilääkkeet kaupanpäälle. Sokeriarvot lisäksi eikä mittaria vielä annettu, lääkitys kuulema ensin.. Katotaan nyt tammikuussa vieläkö olen niin imelä että insuliinia tarvitaan.
PoistaPeukuta vaan, että pysyisin ruodussa minkä nyt olen aloittanut ja hyväksi havainnut. Lapsenlapsi estää tehokkaasti aikeeni jos vaikka vahingossa ulotan kättäni kohti kiellettyjä herkkuja. No en nyt niin enää himoitsekaan, ja jos, niin enemmän kuin kohtuudella.
Vähättelin pitkään näitä remppojani mutta kun labratulokset eivät vaan kohentuneet normaalitasolle, enkä hevillä ala pillereitä napsimaan, on pakko pyrkiä parempaan kondikseen. Ja uinti on mun juttu, olin varmaan ent.elämässäni ryhävalas tai hylje.
Kivat sulle ja mukavia joulun odottelun päiviä.
Mullahan noi labran kokeet näyttää paremmilta kuin ulkonäöstä uskoisikaan ja siitä ossoon olla kiitollien! Mutta ylen ylellistä elämän tapaa kyllä olen vältellyt johtuu kait siitä kun liian paljon käyttörahaa ei ole eläke aikoina ollutkaan! Kyllä sitä säänöstelyä sopisi ruuan suhteen vieläkin kiristää ja jalkoja liikutella rivakammin itekin.....;)
PoistaNyt on vaikea panna suuta suppuun kun joulu tulossa, mutta minun on ihan pakko, vaikka kinkku onkin jo paistettu, eikös siinä ole lähes pelkästään proteiinia? Mutta töppöstä toisen eteen on pakko pistää myös täällä kotona ja rynnätä uimahalliin, ettei unohda, miten mukavalta tuntuu uintisession jälkeen...
PoistaHyvä sinä. Rohkeesti vain pidät kiinni uusista tuulista elämässä. Kyllä se siitä helpottaa olokin sitten.
VastaaPoistamummeli, nyt oli mun ihan pakko. Ja huomaan jo helpotusta.
PoistaOikein mukavalta kuullostaa...Ihanata joulunaikaa sinulle :)
VastaaPoistaKiitos Lovviisa, samoin sinulle:)
PoistaTsemppiä. Mukavaa joulun odotusta:)
VastaaPoistakiitos ritva, päivä kerrallaan.
PoistaHienoa Anja!
VastaaPoistaMukavalta kuulostaa olonne siellä Kainuun suunnalla!
Hyvää joulun odotusta, täälläkin on jälleen maa valkoinen!
Täällä Vuokatissa on hyvät mahdollisuudet reippaaseen oloon, uinti maistuu aina vaan paremmalle ja sauvakävelyä ja Simon ulkoilutusta.
PoistaTullessa ajeltiin emäpitäjän kautta, yövyttiin siellä ja perjantaina mennään takaisin niemen kautta kun eräs metsuri tulee katsastamaan kallellaan olevan koivun kaatamisen mahdollisuuksia.
Samoin sinne mukavia joulun odottelun päiviä.
Hyvä sinä hienolta kulostaa reenaus on aina paikalla Hyvää jatkoa Anja :)
VastaaPoistaKiitos Irma, yritän nyt ihan tosissani saada itseni parempaan kuntoon.
PoistaIhanalta kuulostaa tei oleilu siellä kainuussa.
VastaaPoistaUiminen on mielekästä kuntoilua, kun siinä ei tuu hiki :)
Täällä on todella helpot oltavat, kunnon kohentamiseen monta oivaa mahdollisuutta. Uiminen on aina ollut minun juttuni, ihan vaan sammakkoa, vyöjuoksu ei ole koskaan tuntunut omalta. Veden lämpö on kuitenkin 27 astetta kuntoaltaassakin, joten ei hiki yllätä. Paitsi jos innostuu kilpaa uimaan, hih:)
PoistaOnnea uusille elämäntavoille, Anja! <3 Kylpyläterveiset kuulostivat ihanilta!!
VastaaPoistaTämä kylpyläreissu on meillä ollut jo vuosikymmen perinteenä, mutta aikaisemmin en ole joutunut näin itseäni hoitelemaan. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, sanoo vanha Siirakki.
PoistaKyllä täällä kivasti pari viikkoa vierähtää, jouluksi kotiin sitten.