sunnuntai 28. joulukuuta 2014

KINKUN SULATTELUA

Joulusta päästiin kunnialla. Tai miten sen nyt ottaa. Ihan hyvin kuitenkin. Nyt vain odotellaan tulevaa vuotta kinkkua sulatellen.
Joulutunnelmaan päästiin täpötäydessä kirkossa laulaen kauneimpia joululauluja. Harmi vaan, että monet joutuivat kääntymään ovelta takaisin, kun ei istumapaikkaa enää viimeisille löytynyt. Täyttyisipä kirkko muulloinkin kuin jouluna! Jouluaamun jumalanpalvelus välitettiin televisiossa meidän upeasta tuomiokirkostamme. Kaunista kuunnella ja katsella.
 
Aattoiltana pikkuminiä oli kattanut joulupöydän kovin kauniisti, jokaisella ruokailijalla oli lautasliinansa päällä ruusunnuppu toivottamassa hyvää ruokahalua. Ja pötyä oli pöydässä jokaiseen makuun. Pääsin niin helpolla, että vein ainoastaan sienisalaattia särpimeksi. Ennen ateriaa käytiin sytyttämässä haudalla kynttilät ja kokemassa aattoillan hämäryys monien monien läheistensä haudalla viivähtäneiden kanssa. 

Hautausmaan yläreunassa sijaitseva sankarivainajien rivistö oli kynttilämerenä, niin myös läheinen muistelupaikka, jonne kuka tahansa voi käydä sytyttämässä kynttilänsä muualle haudattujen omaistensa muistoksi.
 Joululahjoja ei juurikaan pukki tuonut, yhteisestä sopimuksesta niistä on luovuttu, sillä perheen lapset ovat jo sen ikäisiä, että kullakin heistä on ikiomat mieltymyksensä ja turhaa tavaraa ei haluta pukin kantavan. Perinteisesti kauniin kukkakimpun toi pojan perhe jouluviikolla ja se ilahdutti tapaninpäivänä joulupöydässä.
Ehkä olin ollut vuoden aikana kiltti, kun pukki kaikista kielloista huolimatta muisti pehmeällä paketilla, parilla kirjalla ja vimpaimella, jota ensin luulin siksi kuuluisaksi täristimeksi, mutta joka osoittautuikin maidon vispaajaksi esim. latteen. En ole vielä ehtinyt testata laitetta, mutta aika hauska vikine se on.

Ensimmäiseksi aloitin Turusen Karjalan kuninkaan lukemisen. Heikki Turunenhan muistetaan varmaan parhaiten Simpauttajasta ja kirja on jatkoa sille. En ole kuitenkaan päässyt alkua pidemmälle, kun iltalukemisena vaan olen ehtinyt kirjaa availla. Pöydällä odottaa myös Aurora Karamzinista kertova kirja. 

Juuri jouluksi saatiin tänne myös lumipeite, nyt myös pakkaset.
Hanki kimaltaa ja piha on täynnä pupujen jälkiä. Simolla riittää ihmettelemistä ja tarkkailua iltamyöhään asti.
 Joskus on ihan pakko kääntää sälekaihtimet kokonaan kiinni, että koiruli rauhoittuu.

Tapanina oli koko perheemme koolla meillä. Jouluruokaa oli tarjolla ja onneksi maistui. Kinkun paistoin jo Vuokatissa ja samalla paistoin myös tortut ja tiikerikakut. Tänä jouluna meidän kinkku oli todella mehevä ja maistuva, vaikkakin tanskalainen. Pojan perheelle paistoin pienemmän kotimaisen kinkun, liekö pienuudesta johtunut, mutta en saanut siitä niin mehevää.
Tänään haimme sitten yksinään asuvat tutun miehen jouluruokien rääppiäisille. Nyt alkaa jo tuntua siltä, että kinkunrippeistä pitäisi keittää vaikkapa hernekeitto. Onneksi laatikkoruuat on lähes loppu.

Prinssipuoliso sai seurakunnalta joulukukkasen. Nupulla oleva lilja aukesi vähitellen täyteen loistoonsa. Valkoinen, puhdas, kaunis.
Taidan säilyttää sipulin ja yrittää saada sen vuoden päästä uuteen kukkaan.
 Sukkien ja lapasten kutominen on nyt hetkeksi ihan seis. Muutama pari sukkia jäi jäljelle  yli kolmestakymmenestä parista, ja lapaset, joihin kudoin pehmeästä vauvalangasta sisävuorit, tekivät myös kauppansa. No, ei hätää, käly lähetti aitoa lampaanvillalankaa ison muovikassillisen. Niistä ei kannata sukkia kutoa, eivät kestä kulutusta, mutta ehkäpä villapaita tai -takki sitten. No ans kattoo.

Simolla on ollut myös joulu, kinkun luu on maistunut koirulille kaluttavaksi. Erehdyin antamaan Simolle pienen murun juustoa ja sekö sai sitten pojan vatsan taas mouruamaan. Onneksi nyt on taas kaikki hyvin, Canikur-tahnaa tarvittiin vatsan rauhoittamiseen.

 Pukki muisti minua myös kirsikkasuklaalla. Toistaiseksi olen välttynyt avaamasta rasiaa. Muutenkin olen jättänyt herkut väliin, tahdonlujuutta se on tietysti vaatinut, mutta nyt on vaan pakko.
Eikä oikein haittaa, vaikka suklaata ja muuta namiskaa on tarjolla näin joulun aikana. 
 Minulle sopivampi vaihtoehto on tässä, hienosti jo huvenneet ovatkin.

Eilen piipahdin Itäkeskuksessa. Moneen vuoteen en ole siellä käynytkään. Ihmisiä tuntui riittävän kaikkiin kauppoihin ja käytäville. Pari tuntia riitti minulle, kahlasin alennusmyyntirekit ja löysinkin pari puseroa itselleni ja pari paitaa prinssipuolisolle edullisesti. Eipä sitä paljon tämän ikäisenä tarvitsekaan.


 Nyt odotellaan vuoden viimeisiä päiviä ja uuden vuoden vaihtumista. Ja niitä lupauksia on syytä jo miettiä. Vaikkakin entisiä. Toivon, etteivät jää kohdallani vain lupauksiksi. Parantamisen varaa on kyllä joka saralla.

Uuden vuoden vaihtuessa toivon hartaasti, että ilotulitusten paukuttelu pysyy annetuissa aikarajoissa. Kaikkien pelokkaiden koirien vuoksi, sillä niin monta koirulia on paniikissa karannut ilotulitusten paukkeesta.
Mutta silti. Oikein ihanaa ja leppoisaa loppuvuotta ja iloa ja onnea tulevalle uudelle.
 

12 kommenttia:

  1. Eikö olekin välillä hienoa päästä valmiiseen pöytään!
    Suklaaton oli minunkin jouluni, rasiat näyttivät häviävän muutenkin, joten sain oltua syömättä ja suklaalakko on jatkunut syyskuusta asti. Muita herkkuja kyllä maistelin jonkun verran, tietysti :)
    Hyvää vuodenvaihdetta ja tulevaa vuotta!

    VastaaPoista
  2. Mukavia vuoden viimeisiä päiviä.
    Tallinnassa lankakauppias neuvoi 100% villalangan mukana kutomaan sukkaan aitoa pellavalankaa. Yhdet miesten sukat kudoin, mutta en ole muistanut kysyä miltä sukat ovat tuntuneet.
    Toivottavasti pikkuiset koirulit taas selviävät uuden vuoden yöstä. Leo koiruli on nukkunut sen paukkuvan yön pojan vaatekaapissa.
    Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  3. Hienosti on joulu teillä sujunut. Minä maistelin pikkusen karkkeja oikeammin suklaita, leivonnaisia en syönyt yhtään. Kinkkua , vähän laatkoita a karjalapaistilihaa sekä tietenkin sienisalaattia jonka tein eka kertaa itse. Hyvää oli , tein sen smetanaan. Sit olinkin vatsataudissa tapanista tähän aamuun, taisi joku pöpö meillä käydä, kun joka toinen joulunajan porukasta se käväisi kouraisemassa.
    Hyvää tulevaa viikkoa ja uutta vuotta 2015. Lupauksia tai ei, mutta hyvin se lähtee, uusi vuosi nimittäin.
    -päivi-

    VastaaPoista
  4. Hyvää uutta vuotta sinulle. Kivasti on joulusi sujunut.Minä kyllä olen *****vähän suklaata napsinut.Joskus pitää herkutella.

    VastaaPoista
  5. Eletään vuoden viimeisiä päiviä minkälainen paukutukset taasen uudenvuoden aattona on, eläimet ovat peloissaan.Hienoa että joulu on teillä hyvin sujunut
    Makeaa on kyllä tullut syötyä vähän liikaa. Hyvää onnellista uutta vuotta anja ja perheesi :)

    VastaaPoista
  6. Mukavan tuntuinen joulu on teillä ollut. Niin se taas meni ja hetken kestää uuden tulo. Sitä ennen voi tapahtua vaikka mitä.
    Toivon oikein hyviä näitä viimeisiä päiviä tänä vuona ja oikein hyvää ensi vuotta.

    VastaaPoista
  7. Kyllä se joulu tulee ja menee ihan helpollakin, onneksi täälläkin!

    Mulla on ollut vuosia se pikkuvispilä käytössä, jopa niin paljon että saa pattereita vaihtaa säänöllisin väliajoin. Juon maitokahvia ja lämmitän maidon mikrossa ja sitten vispilä väpättämään rasvattomaan ja tummapaahto kahvia päälle, johan maistuu....;)

    Hyvää Loppuvuotta ja Parempaa Uutta Vuotta Teille Kaikille.....:)

    VastaaPoista
  8. Saatiinha me tännekkin valkia joulu, kuten teillekkin.
    Nuo kirsikkasuklaat on sitten hyviä, yhden kun maistaa niin toista jo halajaa.Rasiallisen söin:)
    Oikein lepposaa loppuvuotta ja olkoon tuleva täynnä iloa, onnea, ja siunausta

    VastaaPoista
  9. Joun päättymistä ei vielä oikein huomaakkaan, lahjakirjat odottaa lukemista ja langat kutojaa. Toivotan onellista Uutta Vuotta 2015

    VastaaPoista
  10. Anja, oikein hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  11. Lämmin kiitos kaikille kommenteista ja toivotuksista, kaikille teille sydänlämpöinen uuden ja paremman vuoden toivotus myös täältä anja-reginan aitasta. Uusi vuosi ja uudet kujeet, pilkettä silmäkulmassa.♥♥

    VastaaPoista