LILJANKUKKAA JA KIELOJA

Saatiin uusi sivu käännettyä vuosien kirjassa. Oikein kiva aloittaa kuin tyhjältä sivulta, vaikkakin mukana mielessä kaikki menneen vuoden tapahtumat. Toivotaan tästä vuodesta kaikin tavoin parempaa ja onnekkaampaa kuin edellinen oli, vaikka ei siinäkään juuri valittamista ollut. Mutta on kuin olisi lattia pesty ja taas päästään puhtaalla kävelemään.

Eilinen uuden vuoden aatto oli tavanomainen. Rakettien räiske alkoi jo iltapäivällä, onneksi vain muutamalla paukulla. Mutta Simolle joka pamaus oli kuin lähtölaukaus hurjaan haukkuun ja pelonsekaiseen hytinään. Kun raketteja paukkui yli puolen yön, tulipa mieleeni, että kyllä ihmisillä on varaa laittaa euroja taivaan tuuliin. Vähempikin olisi riittänyt, säästyneet rahat olisi voitu ohjata vaikka vanhustenhoitoon tai lapsiperheiden hyväksi. Mutta näyttihän se komealta kun yönpimeä taivas valaistui erivärisillä paukkuvilla raketeilla. No, tulipahan taas sanottua. Facessa oli karanneiden koirien etsintäkuulutuksia. Simo pidettiin sisällä ja vasta aamulla varhain sitten mentiin ulos lenkille.

Olen laulanut laulua Liljankukka, tai hyräillyt sitä. Kun on tuo valkoinen amaryllis puhjennut jo neljään kukkaan ja vielä kaksi nuppua odottaa avautumista. Todella upea kukka, sitä on ihailtu oikein porukalla. Ja liljankukasta lauloi Amadeuskin eilen Tangomarkkinoiden konsertissa....

Joulukirjoja olen jo aloittanut lukea. Ja muitakin lahjuksia otin käyttöön. Tyttäreltä sain "suolalänget", olen niiden tehoa testannut tämän päivää ja hyväksi havainnut. Päänsärky ja niskasärky on helpottanut.

Tää on kuin hartialämmitin, merisuolaa on nuo väliköt täpötäys.
Melkoisen painava, mutta ei kuitenkaan ikeeksi ole käynyt.

Ja sitä täristintäkin testasin. Laitoin desin kevytmaitoa kippoon ja vispilän pyörimään. Nopsaan vaahtoutui ja kun sen vaahdon sitten kippasen kahvikuppiin, olin polttaa kituseni, koska ei se vaahto kuumaa kahvia mitenkään viilentänyt.Nytpä senkin tiedän.

Onneksi kinkku ja laatikot on nokittu loppuun. Simo kyllä tykkäsi kinkusta viimeiseen palaseen asti. Tänään keittelin sitten jauheliha-vihanneskeittoa. Että se maistuikin pitkästä aikaa.

Ulkona on plussalla. Räystäältä vesi valuu ja lumet puista sulivat. Meidän joulukuusi takaterassin kulmassa oli lumisine oksineen jopa kaunis, mutta nyt näyttää "golgatan olgalta". Käpyjä siinä tosin on runsaasti.

Kuusi on tuulen katkaiseman kuusen latvaosa, hyvin paikkansa täytti sähkökynttilöin.
Pihalla on liukasta, hiekoitusta tarvittu. Ja Simon lenkkipolun varrella vihertää mustikan ja puolukan varvut.

Tänään kuunneltiin presidentin puhe. Monen monta vuotta on Mäntyniemen kukkavaasissa kukkineet kielot uudenvuoden puheen aikana. Liekö kasvatettu ja kukitettu Kultarannassa? Mutta kauniita ovat. Onhan niistä laulukin: "Valkoiset kielot kun sulta sain....jne".
Ei mikään tuoksu kesälle enemmän kuin hennot kielot. Kesän airueet.

Vesi virtaa metsikön purossa ja lätäköissä. Avantokin on niin sula, että houkuttelee aamupulahdukselle.

Nyt on vettä jään päällä. Viime viikolla Simo pulahti läpi heikon jään lammikkoon ja tuli kiire takaisin sisälle ja suihkuun. Ei ole Simosta avantouimariksi.

Lopuksi piilokuva tämän päivän lenkkipolulta. Puron solina houkutteli ja hyvin poika maastoutui. Taluttimen naru kuitenkin paljastaa. 
Hyvää tätä vuotta, pidetään lupauksista kiinni ja tehdään vuodesta viime vuotta parempi.