JA EI KUN REISSUUN TAAS...

Vanha renkutuslaulu, missä Mäntyharjun pojat lähti reissulle.... sopisi varmaan nyt meille myös. Maanantaina noustiin iltalaivaan ja Tukholmaan piipahtamaan ihan vaan kahdestaan prinssipuolison kanssa. Kevättä hakemaan kenties.

Viikonlopun risusavottahommista niemen nokassa oltiin kai vähän uupuneita, kun ei laivan houkutukset ottaneet millään tavoin ylivaltaa. Aikaisin jo painuttiin pehkuihin kun oli käyty Mondo-kahvilassa syömässä salaattiannokset. Minä otin kreikkalaisen ja huh miten oli oliiveja läntätty annokseen. Ja fetaa. Niin suolainen salaatti, että vettä kului sen jälkeen.
Aamulla sitten pirteinä meriaamiaisen jälkeen spatseeraamaan kaupungille. Ostettiin jälleen päivän metrokortit ja ajettiin Skärholmeniin Myrorna-putiikkiin. Vastaa jotenkin Pelastusarmeijan kirppistä. Ja sieltä sitten ostelin vähän nekkoja ja punaista lasia ym. pientä tilpehööriä. Löysin myös lasisen, pikkuruisen keinuhevosen! Prinssipuoliso selasi nuottihyllykköä ja kantoi kainalossaan nipun kassalle. Jatkettiin tunnelbanalla edelleen Vårbergiin, minne entinen Skärholmenin iso kirppis on aikoja sitten muuttanut. Tiistaipäivä ei ollut niitä ihan hulppeimpia päiviä, mutta kyllä siellä myyjiä oli ja väkeä kuljeksi. Löysin punaisen lasikannun ja turkoosin lasikulhon, tosin minulla se jo oli mutta ihan tietoisesti otin kun halvalla sain (sen verran Sulo Vileniä!).
Vårbergin asemalla kuvasin lähikallion kielekkeellä kukkivia  keväisiä kukkia:

Valkovuokot ja tietysti narsissit loistivat jo miljoonakaupungin vihertävillä tienvarsilla ja puistoissa.
Palattiin takaisin keskustaan ja jatkettiin T-centralista Hjulstan suuntaan Sundbybergetin asemalle. Siellä on ollut Kaupunkilähetyksen kirppari kahviloineen. Enää sitä ei ollut, mutta vastapäinen ns. luurankokirppis oli auki ja niinpä sitten piipahdimme sisään. Löytyi Arabian pieni maitokannu, Rejmyren rubiininpunainen jalallinen malja ja jotakin muuta pientä. Istuttiin katukahvilassa, aurinko lämmitti ja jäätelö maistui prinssipuolisolle. Minä join vain Fantaa tietystä syystä. Muistan miten nuorempana Fanta maistui oikein erinomaiselle, no eipä nytkään siinä valittamista ollut.

Päätettiin sitten palata jo laivalle takaisin. Tunnelbanalla on tosi helppo kulkea ristiin rastiin miljoonakaupungissa eikä päivän matkakortti maksa paljon (eläkeläiselle 70 kruunua). Kätevää.

Gärdetin aseman edustalla availi tämä kaunotar nuppujaan. 

Ja mäen rinteessä tämä, onnenpensaaksi - tai jo puuksi - arvelin.

Lehtikuusetkin kukkivat kevätauringossa.

Alastomia puitakin vielä, mutta pensaat jo viheriöivät.

Ja nurmikko vihreänä. Tuo punainen liekö koristekirsikka? 

Pikkuruiset orvokit nostivat kasvojaan aurinkoa kohti laivarannan tuntumassa.

Siellähän se Silja Symphony jo odottaa paluumatkalle.

Tämä viehättävä rakennus Värtanin satamassa seisoo aina yhtä ylväänä ja minua ihmetyttää tuo kiipeilevä vihreys, voiko se olla jo muka villiviiniä? Kauempaa se siltä näytti mutta nythän on vasta huhtikuuta. Keltanarsissit kukkivat seinustalla. Tässä talossa voisin hyvinkin asustella. Olisi lyhyt matka nousta laivaan ja piipahtaa kotomaassa. 
No hups. Tuskin sentään miljoonakaupunkiin muuttaisin. Sen pituinen se.