SITÄ JA TÄTÄ

Tuli bloggaamisesta reissujen takia reilun viikon paussi, siksi on nyt pakkomielle suoltaa tekstejä lähes päivittäin. Mutta pulputkoon nyt sanasuoni, kyllä se siitä vähintäänkin tasaantuu jos ei ihan tyrehdy.

Eilinen kova tuuli ei lannistanut sammakoitakaan, jotka kylpivät lemmentuskissaan takapihan pikkulammikossa. Niitä oli pienessä lätäkössä kymmeniä. Mistä ne siihen joka kevät sukeltavatkaan? Pian on kutua kasoittain ja auringonsäteet lämmittävät niistä pieniä nuijapäitä. Mieleen tulee väistämättä kokemus turkkilaisesta kylpylästä, hamamista. 

Meitä oli iso ryhmä, naisia ja miehiä. Naisten puolella hamamissa oli pikkuruiset pukukopit, kostea ilma, suorastaan nihkeä. Kun suoriuduimme vaatteistamme, istahdimme oleskelutilan penkeille odottamaan savinaamiota kasvoillemme. Siitä sitten saunaan, jonka rappuväli oli niin korkea, että piti oikein könytä lauteille. Lämmittelyn jälkeen suihkuun ja sitten nuorten naisten pestäväksi kukin vuorollamme. Ja taas odottelemaan hierontakäsittelyä.
Hierojia oli kahdeksan, naiset makasivat kuin hylkeet marmoridivaanilla keskellä pesuhuonetta. Hierojilla oli jännät tyynyliinat, joita kastoivat saippuavesiämpäreissä ja sitten heiluttelivat ilmassa niin, että tyynyliina oli kuin ilmapallo. Sitten se aseteltiin naisen päälle ja puserrettiin saippuavaahto liinasta. Näin alkoi hieronta. Kahdeksaa mammelia vatkattiin samaan aikaan ja lopuksi läpsyteltiin ja heitettiin vettä päälle. Hieronta oli ainakin omalla kohdallani suht hellävaraista eikä paikat kipeytyneet käsittelystä. Suihkun jälkeen sitten uima-altaaseen, muutama lyhyt veto ja lepotuoleihin, jossa tarjoiltiin turkkilaista teetä. 

Kuva on esitteestä, kameraa ei voinut ottaa tietenkään mukaan höyryyn. Reunustoilla näkyy vesipisteet ja penkki, jossa vartalon kuorinta tehtiin ennen hierontaa.

Niin, miljoonakaupunkireissun saalista kuvasin. Löysin Saara Hopean nyppylämaljan, kun oli edullinen, otin kainalooni, vaikka olin yhden itse kirpparilla myynyt ja kotona odotti vielä toinen. Ehkä ei kovinkaan viisasta meininkiä.

Ja sitten punaista:

Rejmyren tuotantoa

Tämän alkuperästä ei tietoa 

Oluttuoppi rubiinilasia

   Pieni lasivati rubiinilasia

Hevostalliin löytyi pikkuruinen keinuhevonen:

Ihme, että hevosiakin löytyy aina vaan erilaisia. Hyvä niin.

Kotiutin yhden kotimaisen kannun ja turkoosin luulasimaljan, vaikka molemmat minulla on jo entuudestaankin.

Nuottipino kasvoi myös reissun myötä, nyt voidaan laulaa ruotsalaisia "gångloteja" ihan viimesen päälle.

Ja mitäs vielä. Loppuun voisin laittaa ensin painoksi kaksi Välimeren rannalta tuomaani kiveä

ja kevennykseksi laivan taxfreesta löytämäni tukkasoljet. Pitää kyllä kutrit kasassa vaikka ei uskoisi.

Lintukokoelmaani lennähti tämä tulkku miljoonakaupungin kirpparilta. 

Aamulla kun vein petivaatteita ulos tuulettumaan, kuuntelin lintujen aamukonserttia ihan hyvällä mielellä. Laulurastaan luritus kuin soolona ja siihen tiaisten titityyt väliin, palokärjen päristely tahditti konserttia. Kevät on ihanaa aikaa. Ja takapihalla kukki myös punainen jouluruusu, jonka luulin vasta kasvattavan nuppuja.

Nautitaan täysillä, pihamaan haravointi odottaa ja sitten sormet multaan.