MUISTOJA TURKISTA, MERHABA!

Kaupunki maan alla:
Keski-Turkista, läheltä Nevshiren kaupunkia, on löytynyt maanalainen ikivanha kaupunki, joka on antanut suojaa ennen aikaan sekä ihmisille että heidän karjalleen. Kerrotaan, että uusien rakennusten työmaalla maansiirtokoneet paljastivat sisäänkäynnin maan alle levittäytyvään tunneli- ja huoneistoverkostoon.  Paikalta löytyi maan alle useaan kerrokseen rakennettu muinaiskaupunki.
Kappadokian maanalaiset asutukset on kaiverrettu huokoiseen vulkaaniseen kiveen ja kaupungin uskotaan syntyneen jo Bysantin ajalle eli noin 300 luvulle.

Maan sisälle rakennetuissa asumuksissa oli selvästi nähtävissä 
asumisen eri tilat, keittiöt, oleskelutilat, kappelit ja portaikot sekä lisäksi eläinten suojat. Uskotaan, että maanalaisen kaupungin tilat
olisivat yltäneet yli sadan metrin syvyyteen. Jonkin uskomuksen mukaan maanalainen kaupunkiverkoston laajuus olisi yltänyt jopa Ankaraan asti. Tutkijoilla riittää mielenkiintoista tehtävää ja arviointia muinaisen ajan elämästä.

 Vulkaaninen kiviaines on pehmeätä ja eroosio näkyy myös kallioiden rakenteessa.

Tämä kuva on puistosta, jossa esiin kaivettuina on useita muinaisia kirkkoja.

Tässä kiivetään katsomaan kirkkoa sisältäpäin.

Täällä taisi olla huoneistoja myös vuokrattavissa!

Vuoriston välisiin laaksoihin oli muotoutunut mielenkiintoisia
kivipatsaita:

Alkuperäisistä suunnitelmista rakentaa maanalaisen kaupungin päälle uusia rakennuksia on luovuttu ja haaveena on maailman suurimman antiikkipuiston rakentaminen.  Siitä vaan, onnea toteutukseen.

Hieman myös dervisseistä:
Poikkesimme Konyassa Mevlanan museossa. Mevlana eli Rumi on ollut runoilija, jonka runot vielä nykyäänkin tunnetaan ja niistä pidetään. Hän oli dervissiaatteen luoja. Dervissit ovat munkkeja, joiden uskonnolliseen rituaaliin kuulu pyörivä tanssi.
Mevlanan museossa oli nähtävillä luonnollisen kokoisia dervissejä.

Tässä myös Koraani museon vitriinissä.

Eläviä dervissejä näimme sitten omin silmin. Heidän pyörivä tanssinsa oli huikeata katsottavaa. Dervissit kulkivat aluksi kumarrellen tietyn askelkuvion mukaan ja sitten antautuivat musiikin mukaan kukin vuorollaan pyörivään tanssiin. Dervissin oikea käsi on koholla kämmen ylöspäin ottamaan vastaan Jumalalta pyhyyttä. Riisuttuaan mustat viittansa he pyörivät helmat liehuen ja pystyivät sitten pysähtymään yht´äkkiä tanssin loputtua sekä aloittamaan uuden pyörimisen. Heitä säesti kolmen munkin orkesteri: lyömäsoittimet, monikielinen kannel ja jonkinlainen puhallin kuin iso ruokopilli.

Dervissimunkkien päässä oleva harmaa ja korkea möhkälemäinen hattu symboloi hautakiveä. Dervissien näkeminen oli vaikuttava kokemus.

Mantelipuut ja kirsikkapuut kukkivat, vuorilla satoin lunta ja loskaa. Mutta silmänruokaa riitti, samoin riitti myös herkkuruokaa jokaisella aterialla jokaiseen makuun.

Vai mitä sanotte alkupalapöydän pienestä osasta?  Tai sitten pullapöydästä:

Tai kenties tästä salaattipöydän valikoimasta:

Kyllä siinä mummelin silmät pyöri ja vaikea oli valita.

Jälkiruokaa oli ihan pakko valiten maistella.

Vaaka saa kotona vielä hetken odotella sulattelemista. 

Kengänkiillottajan paikka vapaana! Välineistä ei voi valittaa!

Nazirin silmä estää pahojen henkien vaikutusta, tässä puu kukkii näitä silmiä!

Vaikka Kappadokiassa ei lämpö meitä hellinyt, etelämmässä saatiin nauttia kesästä. 

Ja mikä ettei vielä joskus uudelleen Turkkiin. Antalya tai Alania ovat lämpimiä lomakohteita. Mutta Kappadokia oli ehdottomasti mieleenpainuva tutustumiskohde.