LUETTUA JA LAHJUKSIA

Aika vähiin on lukemiset nyt jääneet, kun on reissattu ja kevättyöt painaa päälle. Automatkalla lukaisin kirja Lunta, sanoi perhonen.
Ostin kirjan paikallisen kirjaston tyhjennysmyynnistä ja kirjan lukeminen pysähdytti monesti ajattelemaan, millaisen lapsuuden monet joutuvat kokemaan. Hylätyksi tuleminen syö itsetuntoa ja vaikka sitten uusi koti olisi miten rakastava ja ymmärtävä tahansa, nuori kokee syrjäytymistä eikä usko läheisten rakkauteen.

Kirjan on kirjoittanut pastori Marjatta Koskenvesa, joka kertoo tyttärensä Päivin tragediasta. Päivi tule perheeseen perheen oman tyttären Kaisan tilalle tämän menehdyttyä syöpään vain nelivuotiaana. Perheeseen kuului myös kolme poikaa.
Kaksivuotiaana perheeseen tullut Päivi oli syntynyt keskosena ja sen jälkeen häntä oli hoidettu lastenkodissa.
Perheessä koettiin nuorten kaikki kasvukivut nimenomaan Päivin kautta. Kolme omaa poikaa tietenkin tarvitsivat kasvuunsa tukea, mutta eniten sitä tarvitsi Päivi.
"Kuinka paljon surua pienessä sielussa. Miten osaisi nyt puhella tarpeeksi tarkkaan ja ymmärtäen? Marjatan oli pakko hiljaa rukoilla viisautta.
- Äidin sydämessä on rakkautta pyöreä pallo. Kato nyt, tällanen ympyrä. Tommonen kimpale on rakkautta sinuun, tuossa on poikien palat. Huomaat sä, jokaisen pallo voi kasvaa ja kasvaa. Yhtäaikaa voi rakastaa montaa.
Hiekkaan oli syntynyt piirros, jota he yhdessä tutkivat hyvän aikaa.

Päivin elämä kävi nuorena kaikki variaatiot. Hän kulki jengeissä, missä ei syljetty pulloon. Jossakin vaiheessa hän tuli uskoon, kävi Vivamossa leirillä, toimi isosena jne. Mutta usko välillä horjui ja
mieliala painua niin alas kuin mahdollista ja vanha jengi kutsui häntä taas. Elämän vuoristorata tuli tutuksi myös perheen toisille jäsenille, huoli ja epävarmuus ja toisaalta ilo ja usko tulevaan vuorottelivat. Päivi sai työpaikan pesulasta ja oli onnellinen omasta rahastaan. Säästöillään hän osti moottoripyörän, jolla ajeli perheen kesäpaikkaan ja takaisin sekä tapasi myös kauempana asuvia kavereitaan. 

Päivin kurssi oli päättymässä ja perhe suunnitteli tulevansa onnittelemaan ja kurssin päättäjäisiin. Päivi varmisti vielä puhelimitse, että kaikki ovat tulossa. Perhe oli kuitenkin sitä ennen menossa hautajaisiin. Päivi oli puhelimessa itkuinen ja masentunut.
Pihasta lähdettäessä Marjatan miehellä Eskolla oli kummallinen tunne, ihan kuin joku olisi käynyt autotallissa. Mutta kun hän vilkaisi sinne, kaikki oli ihan ok, myös moottoripyörä oli paikoillaan.

Hautajaisissa he näkivät poliisiauton oman autonsa vieressä. Olivatko parkkeeranneet väärin? Eskolle poliiseilla oli asiaa ja hän lähti puhelimeen. Kun Esko palasi, hän oli kasvoiltaan ihan harmaa. Hän käveli Marjatan luo ja kumartui sanomaan kuuluvalla äänellä:  - Tuli ikävää kerrottavaa. Poliisi ilmoitti, että meidän tytär on löydetty kuolleena.

Päivi oli syyttänyt itsensä autotallissa ja palanut tunnistamattomaksi.
- Minun on ikävä sinua, Päivi, ikävä myös sitä elämää, mitä sinulla olisi voinut olla! Marjatta käy vuoropuhelua myös Jumalan kanssa.

Kirja jätti paljon ajattelemisen aiheita. Koskettava se oli sikälikin, kun oma nuorimmaiseni siirtyi tuonilmaisiin vain vähän yli neljäkymppisenä. Marjatta Koskenvesa kertoo oman perheensä tapahtumista, arkipäivästä, iloista ja murheesta. Kuitenkin päällimmäiseksi jää hänelle kiitollisuus niistä vuosista, jotka Päivi kuului heidän perheeseensä. Perheen rakkaus ei kuitenkaan voinut tyttöä pelastaa. 
Äidin voimakkaasta puheenvuorosta huolimatta kirja on myös Päivin oma puheenvuoro ikätovereilleen.
Kannattaa lukea!

Toiseen asiaan:  Huomenna täyttää ystävämme taata vuosia.
Lähetänpä hänelle onnittelut tässä samantien. Ja kiitokset vielä Simon hellästä hoidosta ja myös ötökkähotellista. Se saa paikkansa mökillä. 

 Eräs ystävättäreni täytti tasavuosia sunnuntaina, ei juhlinut mutta aion kyllä piipahtaa viikolla häntä moikkaamassa.
Kyllä me kaikki ikäännymme vuorollamme. Ei paha. 

Onnea vaan molemmille päivänsankareille. Paistakoon päivä poluillenne!