Monen monta vuotta olen ihastellut sinistä valeunikkoa ja haaveillut sen joskus kasvavan myös omassakin kukkapenkissäni.
Onhan nää kauniita (vaikka keltaisen kuva heilahti vähän!) mutta missä on sininen valeunikkoni?
Tämä on vanha tuliunikkoni, vuosi vuodelta nousee kukkaan.
Voi turhuuksien turhuus tätä kukkavouhotusta. No ei sentään, ihana persian keltaruusuni pukkaa kukkaa ihan innolla vaikka on niin pieni taimi vasta.
Tilasin siemenet ja kylvin pari kesää sitten. Mitään ei noussut mullasta. En lannistunut. Hankin uudet siemenet ja taas kylvin ja odotin kasvua. Onnisti, taimet nousivat terhakoina ylös ja annoin osan niistä jopa ystävälleni. Yhdessä sitten vahdattiin, ilmestyykö kukkanuppuja taimiin. Vähän kyllä ihmetytti kasvin lehtien muoto, mutta innostus korvasi tarkkaavaisuuden ja epäilyn.
Nuput nousivat varsien nenään, suojalehti vetäytyi vähitellen syrjään ja kas! Punainen idänunikko se ilmiselvästi oli puhjennut kukkaan. Ja keltainen, ja valkoinen. Valeunikon valeunikko! Mihin enää voi uskoa meikäläinen vihervalepeukalo?!? Taitaa jäädä nää kylvöhommat, ostan taimen jos jostakin ensi keväänä löydän. Suottapa ostin puutarhalta punaisen idänunikon, kylvöksestäni kun kerran sellainen ihanuus nousi esiin.
Voi turhuuksien turhuus tätä kukkavouhotusta. No ei sentään, ihana persian keltaruusuni pukkaa kukkaa ihan innolla vaikka on niin pieni taimi vasta.
Ja Valamon ruusu levähytti kukkanuppunsa auki ja tuoksu on ihana.
Mustilan ruusu on vielä nupuilla, oksat taipuvat kun on niin paljon nuppuja kasvamassa hentoihin varsiin.
Kukkien vastapainoksi tämä, kukka lajissaan sekin. Ihana "piikkilangankiristäjä" viiskytluvulta. Upea kerrassaan hartolalaisen huoltoaseman nurmikolla.
Ja tämän namun haluaisi tyttö kuin tyttö. Kaunis kuin kukkanen. Tämän bongasin Sastamalan kirkkopuistossa.
Jotenkin taas livahdin otsikkoaiheesta. Menköön väsymyksen piikkiin, viime yö meni pihatietä ja lähiympäristöä tallustellessa. Minä tyhmeliini ostin Kabanossia, avasin paketin ja maistoin ja tietysti annoin tuon armon kerjäläisenkin maistaa. Vaikka ihan pienen palasen. Puoli kahdelta yöllä koiruli halusi ulos. Käytiin kahteen eri otteeseen. Ja sitten taas kolmelta tehtiin oikein kunnon lenkki kun koiran vatsa kipuili. Annoin Canikuria, kävelytin ulkona. Mikäs kuulaassa kesäyössä kulkiessa ja kuunnellessa pähkinähakkien keskustelua (rääkkynää) pellon pensaissa. Puoli seitsemältä taas prinssipuolison vuoro ulkolenkkiin. Vasta sen jälkeen alkoi koiralla olla parempi olla ja jopa nukkui pätkittäin.
Aamulla lukaisin makkarapaketin tuoteselosteen: chiliä ja valkosipulia mausteena. Siinä se. Vastedes luen tarkemmin, ennenkuin suostun tipauttamaan palaakaan makkaraa Simon hampaisiin. Onneksi normiruoka kelpasi sitten jo aamulla ja tilanne palasi normaaliksi. Nyt on jo asiat ihan hyvin ja ensi yö sitten nukutaan.
Tässä iltapäivänokosilla, pieni väsynyt reppana.
Ilma viilenee tuntuvasti. Helteiden jälkeen huomaa, miten 20 asteen lämpö on mukava. Sateita luvassa. Kasvihuoneessa tomaatit pyöristyvät ja kasvihuonekurkut vääntävät jo pieniä kurkunalkuja. Myös avomaakurkut - lavassa tosin - rehottavat ja näyttää lupaavalta saada satoa syksymmällä. Karhunvatukat on no isolla raakileella, niistäkin tulossa hyvä sato. Viinirypäleet vasta alkoittamassa kukintaansa. Kypsiä mustikoitakin on pihametsikössä ja mansikkamaalta syöty ensimmäiset kypsät. Näinkö pian se kesä on ohi ja syksy tulossa? Onneksi ei sentään vielä. Nautitaan, järvivesikin vasta 14 asteista viimeksi. Vielä on kesää jäljellä, vielä on kauniita päiviä.....
Jotenkin taas livahdin otsikkoaiheesta. Menköön väsymyksen piikkiin, viime yö meni pihatietä ja lähiympäristöä tallustellessa. Minä tyhmeliini ostin Kabanossia, avasin paketin ja maistoin ja tietysti annoin tuon armon kerjäläisenkin maistaa. Vaikka ihan pienen palasen. Puoli kahdelta yöllä koiruli halusi ulos. Käytiin kahteen eri otteeseen. Ja sitten taas kolmelta tehtiin oikein kunnon lenkki kun koiran vatsa kipuili. Annoin Canikuria, kävelytin ulkona. Mikäs kuulaassa kesäyössä kulkiessa ja kuunnellessa pähkinähakkien keskustelua (rääkkynää) pellon pensaissa. Puoli seitsemältä taas prinssipuolison vuoro ulkolenkkiin. Vasta sen jälkeen alkoi koiralla olla parempi olla ja jopa nukkui pätkittäin.
Aamulla lukaisin makkarapaketin tuoteselosteen: chiliä ja valkosipulia mausteena. Siinä se. Vastedes luen tarkemmin, ennenkuin suostun tipauttamaan palaakaan makkaraa Simon hampaisiin. Onneksi normiruoka kelpasi sitten jo aamulla ja tilanne palasi normaaliksi. Nyt on jo asiat ihan hyvin ja ensi yö sitten nukutaan.
Ilma viilenee tuntuvasti. Helteiden jälkeen huomaa, miten 20 asteen lämpö on mukava. Sateita luvassa. Kasvihuoneessa tomaatit pyöristyvät ja kasvihuonekurkut vääntävät jo pieniä kurkunalkuja. Myös avomaakurkut - lavassa tosin - rehottavat ja näyttää lupaavalta saada satoa syksymmällä. Karhunvatukat on no isolla raakileella, niistäkin tulossa hyvä sato. Viinirypäleet vasta alkoittamassa kukintaansa. Kypsiä mustikoitakin on pihametsikössä ja mansikkamaalta syöty ensimmäiset kypsät. Näinkö pian se kesä on ohi ja syksy tulossa? Onneksi ei sentään vielä. Nautitaan, järvivesikin vasta 14 asteista viimeksi. Vielä on kesää jäljellä, vielä on kauniita päiviä.....
Kauniita on nuo unikkosi, vain väri ei sitä mitä piti.
VastaaPoistaHih, minäkin ostin elämäni ensimäisen kabanossi paketin, eilen yhden otin maistiaiseksi, Mutta onneksi ei Himmu syö makkaraa kuin joskus joten en sitten edes tarjonnut tuota, onneksi. Olisi voinut tulla myös tallustelua kesäyössä.
Harmi, ettei noussut valeunikkoa vaan idänunikot nyt kukkii. Kauniita nekin.
PoistaValkosipuli ja chili eivät sovi ainakaan Simolle, jolla muutenkin niin herkkä vatsa, että ruokanappulat ostetaan aina eläinlääkäriltä. Onneksi kroppa on nyt puhdistunut ja minä oppinut läksyn taas kertaalleen. Rapsutukset Himmulle.
Huomasin, että ilmat viilenee ja meillä täällä alkoi viikon kestävä kultuuripläjäys kävelukadulla Jyväskylän Kesä 60v. kaikkine ilmaisjuttuineen.....vaan kun sataa, ennakotietojen mukaan koko viikon....no tästäkin huolimatta lähden kohta tarkistamaan onko sielä mitään......;)
VastaaPoistaKiva, että saat nautiskella tapahtumista kävelykadulla. Aina sateen välillä on taukojakin, joten ei muuta kuin menoksi.
PoistaMeidän laulujuttumme voi sade tänään syödä olemattomiin, kun on ulkotilaisuus. Mutta iltapäivällä tanssitetaan taas mummoja ja papparaisia sisätiloissa. Mukavaa viikkoa sateesta huolimatta sinulle, täältäkin singahdetaan niemeen viikonlopuksi serkkutapaamiseen.
No onhan noi VALEESTI sinsiä :D
VastaaPoistaEipä ole puutarhuri vastannut, taitaa uskoa, että olen värisokea. Valeunikko on ollut haaveena mut kun ei onnistanut tälläkään kertaa.
PoistaKivat sulle ja mukavaa keskiviikkoa!
Ei se ole kukan vika, jos sille annetaan väärä nimi : ) Ymmärrän kuitenkin harmisi. Kauniita katsella kaikki kukkasi. Kiitos ruusuni nimestä, en jaksanut netistä etsiä. Itse asiassa minäkin istutin keltaista ruusua kyseiseen paikkaan : D
VastaaPoistaHyvä, että koira parani ja nuo menopelit on molemmat ihania.
Ihan oikeasti odotin valeunikon kukkia mutta valettahan se. Nautitaan silti, ja ruusuista eritoten. Nyt kukkii Valamon ruusu ja tuoksuu, Mustilan nuppujen avautumista odottelen vielä. Ja keltaruusu pukkaa uusia kukkia. Vaikka on taas sateista, kesä on kuitenkin.
PoistaSimo on ihan timmissä kunnossa taas.
Ei se ole kukan vika, jos sille annetaan väärä nimi : ) Ymmärrän kuitenkin harmisi. Kauniita katsella kaikki kukkasi. Kiitos ruusuni nimestä, en jaksanut netistä etsiä. Itse asiassa minäkin istutin keltaista ruusua kyseiseen paikkaan : D
VastaaPoistaHyvä, että koira parani ja nuo menopelit on molemmat ihania.
Ihanalta kuulostaa kesäelämäsi. Olen tässä lueskellut useampia päivityksiä ja paratiisilta kuulostaa.
VastaaPoistaVauhtia kesässäni ainakin riittää, nyt taas kotona ja huomenissa tien päälle ja niemeen. Mansikat kypsyvät, mustikat samoin. Hammaslääkärireissut ajattavat edestakaisin taas ensi viikolla. No, jos kukilla mitataan, on kyllä pieni paratiisi sekä täällä että mökkeröllä.
Poista