keskiviikko 28. lokakuuta 2015

PÖLJÄÄ

Nostin nokkani sängynpohjalta tänään ja sonnustauduin arkivaatteisiini. Olen nääs lojunut muutaman päivän hiljaisuudessa, päivät torkkunut ja yöt yskinyt. Joku sanoi mykoplasmaksi, johon ei ole lääkitystä. Siispä se piti vaan kärsiä ja uskoa, että yskä lähtee yskimällä. Niin lähtee. Nyt jo helpompi olo eikä edes lämpöä tarvitse mitata kainalokuopasta. Se siitä.

Pirteänä pitkästä levosta vaihdoin petivaatteet. Ulkona on pakkasta, yöllä kirkas täyskuutamo. Enpä juuri ajatellut vaaraa kun porhalsin lakanoiden ja peittojeni kanssa takakuistille niitä tuulettelemaan.
Hups vaan. Kuistin lattia oli kuin luistinrata ja minä tein peittomyttyineni sellaisen spagaatin, että tuli mieleen Pirkko Mannola Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta. No, kyllä meillä sentään vissi ero on, hih. Onneksi ei käynyt juuri kuinkaan.

Minulla jäi viikkosiivous sairastelun takia väliin, siispä nyt ajattelin sitä vajetta paikkailla. Vaan mistäkö sitä pitäisi tässä huushollissa aloittaa? Ikkunat sentään lähes kaikki ehdin pestä ennen yskähtelyä.
Pölyrätin kanssa hiippaillessani mietiskelin, miten hurjan pöljää tämä minun keräilyinnostukseni on ollutkaan. Ja miten hauskaa on ollut, kun kirppiksellä on tullut erilainen nekka tai hevonen tai lintu eteen ja oikein huutanut nimeäni kaiken tavaratarjonnan keskeltä.
Ja miten me "kirppisneuvokset", ystäväni Unelma ja minä pyyhälsimme pitkin miljoonakaupungin kirppiksiä reppujen henkselit hartioita painamassa. Se oli elämää parhaimmillaan, siinä jäi Inge Löökin korttien mummelit kyllä toilauksineen varjoon!
Vaan entäs nyt? 




Mitä ihmettä teen yli seitsemälläkymmenellä kanarasialla? Tai kaapillisella muita lintuja? Tai liki kuudellasadalla nekalla? Entäpä reilu tuhannella hevosella? Ja rubiininpunaisilla, turkooseilla tai valkoisilla lasikipoilla ja maljakoilla? Tämä huusholli on todella persoonallinen, kuin kirppis ikään. No ei hätää. Sunnuntaina mies joka meillä asuu kävi noutamassa vitriinikaapin, ei juuri kissaa ehtinyt sanoa, kun se löysi paikkansa ja sen lasihyllylle pesiytyi
pupuarmeijani muiden aarteitteni joukkoon. 




Ehkä ei kannata etukäteen sureksia. Jälkipolvet sitten mättävät jätelavalle, polttavat prinssipuolison nuottiarsenaalit ja laulukirjat, minun Hirvisaareni ja muut kotimaiset kera Lempi Jääskeläisen. 

Onkohan se todellakin niin, että kun sota-ajan lapsi ei pienenä saanut leluja vaan häntä kannettiin jenkki-kassissa kannokossa pää alaspäin pipo liian kireällä ja niin, että pää kolkki kantoihin, onko se ihme, että nyt isompana on tarve löytää lapsuuttaan vaikka lasikipoista. Tai ainakin teddykarhuista. Olen suosiolla antanut pari-kolme nallukkaa Simon retuutettaviksi, koiruli kun kävi omaehtoisesti nappaamassa nallen korista riepotettavakseen.



No jess. Tämän ikäisen ihmisen olis jo parasta kerätä ainoastaan kokemuksia. Ja jos, niin setelirahoja lisäksi. Kaikki muu on humpuukia ja pöljää. Pörröä, niinkuin lappilaiset sanovat. Mielihyvin tunnustan olevani pöljä, vaikka en pielavetiseltä Pöljältä ole kotoisin, mutta Savosta kuitenkin. 

Lopuksi: postimerkit vois olla hyvä keräilykohde myös. Minua keräilyharrastus on vienyt ja lujaa. Aina kun on löytynyt jokukaan mielenkiintoinen (muka) esine, on pitänyt saada sitä lajia lisää. Milloin kissat, milloin paperipainot, milloin Festivot. Ei siitä vimmasta tahdo eroon päästä. Joskus ehkä kuitenkin. Sen pituinen se tällä kertaa. 
ps. Kuka tulisi meille pölyjä pyyhkimään???

Kun lukijamittari, se alempi näyttää viittä kahdeksikkoa, huuda hep niin laitan sulle pienen ylläripaketin.

32 kommenttia:

  1. No hui sinua, onneks ei käynyt mitään. Sairastelun jälkeen ei saa heti rehkiä, soo soo!
    Keräily on kivaa, mut ei siivotessa.
    Mukavaa hämärän hyssy aikaa <3
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman vain kinttu kipeänä, mutta onneksi ei luita poikki. Jep, olen ottanut tosi löysästi nämä kotihommat. Samoin sinulle raikkaita syyspäiviä.

      Poista
  2. No hui sinua, onneks ei käynyt mitään. Sairastelun jälkeen ei saa heti rehkiä, soo soo!
    Keräily on kivaa, mut ei siivotessa.
    Mukavaa hämärän hyssy aikaa <3
    -päivi-

    VastaaPoista
  3. No niin, nyt on löydetyt aarteet kondiksessa. Voi että oli hauskaa silloin ennen. On toki vieläkin mukavaa kun saa muistella kivoja reissuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää mun romppeet niinkuin tiedätkin eivät koskaan ole missään järjestyksessä vaan läjissä. Aina tulee mieleen meidän hullunhauskat retket naapurivaltioon ja pitkät turinatuokiot hytissä. Kivaa se vaan oli kaikin puolin.

      Poista
  4. Ota nyt varovasti, olet vielä toipilas. Mitä keräilyyn tulee, niin en viitsi edes laskea, miten monta metriä meillä on kirjahyllyä, saati kirjojen kappalemäärää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Villiviini, otan toki tavallista löysemmin. Tämä keräilyhomma on mennyt mulla ihan överiksi, jostakinhan se kertoo. Meilläkin kirjahyllyjä jo on alakerran saunakäytävälläkin, en oikein osaa kirjastoja käyttää vaan haluan kirjan aina ikiomaksi. Hamsterin piirteitä toki prinssipuolisossakin (vrt nuotistot, soittimet ym.) ja tavaroiden hävittäminen näyttää vielä olevan kauhistus. Karsintaa tarvittaisiin jo kiireesti...

      Poista
  5. Kokoelmasi ovat varmasti ainoa lajissaan Suomessa! Kauniita ja mielenkiintoisia tavaroita, näitä kuvia on kiva tutkiskella :) Kynttilänjalat kynttilöineen, kerrassaan ihanan näköiset! Kävin eilen kolmella kirpparilla, mutta ostin vain pari kangasta, muuten vain hypistelin ja ihastelin, eli ei varsinaisia aarteita löytynyt :) Onneksi ei pahemmin käynyt liukastuessasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meitä keräilijöitä on joka lähtöön varmasti. Minä oleln jo hukassa näiden kanssa, onneksi himo hankkimiseen on jo laantunut niin, että pitää olla oikein erinomainen tavara että sorrun ostamaan. Kierrän jo kirpparit kaukaa yleensä, kun ennen piti kiireen vilkkaa ehtiä penkomaan.
      Mukavia syksypäiviä sinulle Anja.

      Poista
  6. Viismummoista on onneksi säästynyt keräysvimmoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viismummoista olitko sinä se 88888:s? Jos niin laitahan osoite!

      Poista
  7. Hih...tuota pölyjen pyyhkimistä mietinkin, kun kuvia katselin! Paljon on kaikkea hieno..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, olen oppinut ummistamaan silmäni pölyhiukkasilta, hämähäkin verkot sentään huiskin näkymättömiin, hih. Kiitos Irmastiina.

      Poista
  8. Onneksi ei käynyt pahemmin kun (lähestulkoon)spagaatin teit. Hyvä että funssakin on helpottanut.
    Mutta voi mitä ihania-ihania astioita Sinulla onkaan Tosi kauniita kaikki. Pölyjenpyyhkimispäivänä kyllä varmaan ihan pikkasen hirvittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummospagaattini oli liukumallia, joten ei luita poikki. Yskityskin jo helpottanut. Onneksi.
      Noissa kuvissa on osa mun kipoistani, löytämisen riemua olen monesti kokenut, mutta ihan hurja homma on pölyjen pyyhkiminen. Talkoita tarvitaan välillä.

      Poista
  9. Ai niin, piti vielä sanomani että ihanasti Simo "lötköttää" <3

    VastaaPoista
  10. No on sinulla hienoja kokoelmia Hyvää ettei käynyt pahemmin ,toivottavasti lunssa on voitettu. Hyvää viikonloppua ja pyhäinpäivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä villitys on mennyt yli hilseen ja nyt päivittelen kirppistunnelmaa kotona. Mutta en kuitenkaan henno luopua helpolla näistä.
      Sinulle myös aurinkoa viikonloppuusi.

      Poista
  11. On siulla mahtavat kokoelmat, miun sata pöllöä onkin ihan vähäsen :) olen koittanut välttää pöllöjen ostelua, mutta aina joku joskus mukaan tartuu.
    Oikein mukavaa viikonvaihdetta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet keräävät pöllöjä, ovat oiva keräilykohde. Minun keräilyharrastukseni on vienyt mukanaan aina, kun jotakin kivaa on löytynyt ja sitten on ollut pakko tehdä kasoja vitriinikaappien hyllyille. Onneksi nyt olen jo vetänyt hätäjarrua.
      Mieli tekisi antiikkimessuille viikonloppuna, vaan hillitsin itseni siitä, onneksi.
      Samoin sinulle aurinkoista viikonvaihdetta ja syksyn hämärähyssyä.

      Poista
  12. Hep meni ohi. 88981 jo. Ihania nuo sinun kokoelmasi, kun ovat sinulla. Minä saan jo noiden norsujeni kanssa näppylöitä vaikka olen saanut paljon survotuksnemmkn tilaakin kuin eremontin jälkeen siellä on enemmän tilaakin kuin ennen. Nuo punaiset lasijutut kyllä kiehtoisi, mutta tyydyn ihailemaan vain sinun kokoelmiasi. Anna vimman viedä, jos on viedäkseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, taisi huomaamatta mennä ohi kohdalle osuneeltakin kun ei ilmoittautunut. Mutta pitää ottaa uusi numerosarja tavoitteeksi.
      Minulla alkaa olla tilanpuutetta, luopumista jostakin olen kyllä jo harkinnut ihan vakavasti. Nuo punaiset on minun ensimmäisiä intohimojani ja niistä luopuminen tekisi kipeää (niitä on yksinkappalein yli 1600). Kotini on linnani ja joskus tuntuu, että linna on kotini kun täällä olen näiden kokoelmieni vankina, tosin ei huimaa vielä...
      Mukavaa syksyä sinulle, tääll on lämmin sumusää.

      Poista
  13. ♥Hei Anja! Sulla on hienot kokoelmat ja voit olla niistä vain ylpeä, harvalla on noin intohimoinen harrastus. ♥ Kiitos että olen saanut nähdä!♥ Mukavaa sunnuntai-iltaa sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta Sinikka, mukavaa alkanutta viikkoa sinulle ja terkkuja! ♥

      Poista
  14. Sinulla on kyllä mittavat kokoelmat, melkein jo hirvitti. Keräily on harrastus joka imaisee mukaansa. On minullakin jotakin mutta olen hajauttanut ja nyt en voi kun pieni asunto, silti tietynlaiset kirjat jotkut astiat tarttuvat käteen. Simolle halit ja terveiset ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mustis, Simo sai halit ja terkut. Onneksi minulle on tullut järki ja raja vastaan ja nyt mietinkin, mistä hennoisin luopua, että tulisi tilaa ympärille. On vaan niin hankala ruveta näitä missään kauppaamaan. Ja tietysti on jotakin sellaista, jonka ehdottomasti haluaa itsellä säilyttää. Sellainen hamsterifiilis vielä on.♥

      Poista
  15. Anja, toden sanot, että sota-ajan lapsuus tuossa vaikuttaa. Äitini, vaikka siis olet kyllä äitiäni nuorpempi, mutta kuitenkin, oli sota-ajan nuori ja hän kerää vaikka mitä. Etenkin R. on ihan sokissa, kun näkee mitä kaapiessa ja komeroissa on;) Minä taidan olla tottunut. Keräsin itsekin jonkin aikaa ympäri maailmaa munakuppeja, mutta sitten päätin alkaa kerätä vain kirjoja ja elämyksiä. Kyllä kirjatkin vieävt tilaa, sillä olen bibliofiili: Kerään siis myös tosi vanhoja kirjoja, joilla on oma, ikivanha hyllynsä okkarissa. Lisäksi isoille sisustukirjoille on omat hyllynsä, Sitten on kirjasto, jossa romaanit, dekkarit etc. ja keittokirjoille teetettin remontin yhteydessä oma hylly keittiöön ja nyt kaiken huipuksi, eräs hylykkö on eteisessä ja siinä ovat kirjat, joita voin laittaa arvontaani, antaa lahjaksi etc. R. vitsailee, että 'ihme, kun ei ole kirjahyllyä vessoissa...' Ai niin, onhan minulla vielä yöpöydän tilalla kolme Lack-hyllyä täynnä kirjoja, joissa on runoja, terveyskirjoja ja kesken lukua olevia, joten ei täälläkään ihan ole keräilemättömyyttä.

    Äiti on kova syöttämään lintuja ja oravia kuten minäkin ja pelkään joka päivä, että hän liukastuu mennessään täyttämään ruokinta-automaatteja. Hän niin 50-lukulainen, joten käyttää niitä superliukkaita kotiläpsyjä eikä niistä ikinä luovu.

    Kaunista isänpäviää teille kaikille ja Simolle pusuja♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, meissä jokaisessa asuu pieni hamsteri, näin luulen. Joillakin keräily on karannut lapasesta (itsestäni nyt puhun) ja viimein tulee seinä vastaan. Olen vähän alkanut purkaa kokoelmiani, mutta tulee välillä tunne, ettei muka mistään vois luopua. Kuitenkin joskus on kaikesta luovuttava kun kirstun kansi kopsataa. Kulutusyhteiskunnassa kasvanut ei kokoa aarteita maan päälle, mutta me vanhat pidämme kynsin hampain kiinni viimeisestäkin hameenriekaleesta ja pilkkumin reunasta. Hassua on, eikö totta. Mutta näillä mennään. Simolta lipaisu poskellesi.♥♥

      Poista