Monta vuotta on mietitty, mitä tehdä, ettei syksyinen järveltä puhaltava tuuli heitä vesisadetta vaakasuoraan mökin oveen, ikkunaan ja kuistille. Mietitty kuistin lasittamistakin, mutta ahtaan paikan kammo valtaa välittömästi jo ajatuksestakin.
Kuva on otettu iltahämärässä, joten hämärä kuva siitä tulikin.
Tänä kesänä sitten lapsenlapseni toi mukanaan työkalut ja hakivat prinssipuolison kanssa lautakuorman. Siitäpä sitten alkoi terassi syntyä mökin rannanpuoleiseen päätyyn. Varmuuden vuoksi laitettiin pystytolpat, josko terassille voisi laittaa valokatteen.
Kutsuttiin kunnan rak.tarkastaja katsomaan, voiko terassia kattaa valokatteella. Ei voi, sanoi hän. Terassia saa jatkaa vaikka järveen asti, mutta kattaa ei saa. No ei sitten. Ongelma, jonka vuoksi remppaan ryhdyttiin ei siis ratkennut. Kuistin lasitusta hän suositteli, mutta hirsirakennus elää ja lasitus maksaa maltaita. Antaa siis sataa edelleen kuistille saakka.
Piällysmies Simo Hurtta tarkkana, mitä välillä talkoo-olutta ottaa.
Pergolan siitä rakensimme - tai vielä puuttuu tolppia sitovat laudat ja kaidepuut. Ei haittaa. Mökki sai uudet rappuset ja terassilla on tilaa pitää vaikka tanssit. Hyvä näin.
Eilen ja tänään on pilvistä, muutama tippa sadetta saatiin eilen.
Ei se prinssipuolisoa haittaa, hän säntäsi mustikkametsään heti herättyään. Alkuviikosta oli hieman nenä maassa, kun yritti mennä tuonne omaan mustikkapaikkaansa katsastamaan, joko ovat kypsiä. Kas siellä kyykki jo puolitusinaa thaipoimijoita tai paremminkin kauhojia meidän vasta istutetun taimikon mustikanvarvuissa. Olivat ajaneet peräkärryllisen pakettiautonsa tien suulle niin, ettei tontille päässyt lainkaan. Kukaan heistä ei osannut sanaakaan suomea. Prinssipuoliso näytti heille istutettuja taimia ja pyysi varomaan niiden ylösnyhtämistä. Saavit vaan kolisivat, kun varsipoimurit kauhoivat maasta kaiken irrallisen, kivet ja kävyt mustikoiden mukana.
Mielestäni on todella väärin, että nämä poimijat ohjataan keskelle kylää pieneen metsikköön, josta kylän ikäihmiset ovat aiemmin saaneet mustikoita poimia. Nyt nämä mummelit ja papparaiset kyynärkeppeineen joutuvat menemään tuonne karhumetsiin etsimään marjansa. Soitettiin kyllä marjayrittäjälle, kiitos palautteesta sanoi hän. No, kuulin, että kotikaupungin lähimetsässä oli myös ammattipoimijoita ansiotyössään. Toisaalta hyvä, että marjat poimitaan, mutta jos talosta toiseen on näköetäisyys ja siinä välissä vierasmaalaiset poimijat kauhomassa, jotenkin se vaan pistää ajattelemaan.
Mutta minä onnellisena köllöttelen uudella terassilla, kunhan vaan saadaan aurinko pilkistelemään pilven raosta. Terassin alta kaivetut pihalaattakivet on kuitenkin minun tehtävänäni upotella uusiin paikkoihin. Siinäpä puuhaa yhdeksi päiväksi.
Simon mielipaikka on laiturilla. Siellä koiruli kököttää kuuntelemassa laineiden liplatusta ja kuikkien kutsuhuutoja.
Mutta on täällä muitakin otuksia; pari päivää sitten nähtiin siili lyllertämässä ja eilen jäniksenpoikanen juoksemassa alas naapurin pihalle. Elämää ja pientä puuhastelua riittää. Ja ilta-aurinkoakin joskus!
Kuva on otettu iltahämärässä, joten hämärä kuva siitä tulikin.
Tänä kesänä sitten lapsenlapseni toi mukanaan työkalut ja hakivat prinssipuolison kanssa lautakuorman. Siitäpä sitten alkoi terassi syntyä mökin rannanpuoleiseen päätyyn. Varmuuden vuoksi laitettiin pystytolpat, josko terassille voisi laittaa valokatteen.
Kutsuttiin kunnan rak.tarkastaja katsomaan, voiko terassia kattaa valokatteella. Ei voi, sanoi hän. Terassia saa jatkaa vaikka järveen asti, mutta kattaa ei saa. No ei sitten. Ongelma, jonka vuoksi remppaan ryhdyttiin ei siis ratkennut. Kuistin lasitusta hän suositteli, mutta hirsirakennus elää ja lasitus maksaa maltaita. Antaa siis sataa edelleen kuistille saakka.
Piällysmies Simo Hurtta tarkkana, mitä välillä talkoo-olutta ottaa.
Pergolan siitä rakensimme - tai vielä puuttuu tolppia sitovat laudat ja kaidepuut. Ei haittaa. Mökki sai uudet rappuset ja terassilla on tilaa pitää vaikka tanssit. Hyvä näin.
Eilen ja tänään on pilvistä, muutama tippa sadetta saatiin eilen.
Ei se prinssipuolisoa haittaa, hän säntäsi mustikkametsään heti herättyään. Alkuviikosta oli hieman nenä maassa, kun yritti mennä tuonne omaan mustikkapaikkaansa katsastamaan, joko ovat kypsiä. Kas siellä kyykki jo puolitusinaa thaipoimijoita tai paremminkin kauhojia meidän vasta istutetun taimikon mustikanvarvuissa. Olivat ajaneet peräkärryllisen pakettiautonsa tien suulle niin, ettei tontille päässyt lainkaan. Kukaan heistä ei osannut sanaakaan suomea. Prinssipuoliso näytti heille istutettuja taimia ja pyysi varomaan niiden ylösnyhtämistä. Saavit vaan kolisivat, kun varsipoimurit kauhoivat maasta kaiken irrallisen, kivet ja kävyt mustikoiden mukana.
Mielestäni on todella väärin, että nämä poimijat ohjataan keskelle kylää pieneen metsikköön, josta kylän ikäihmiset ovat aiemmin saaneet mustikoita poimia. Nyt nämä mummelit ja papparaiset kyynärkeppeineen joutuvat menemään tuonne karhumetsiin etsimään marjansa. Soitettiin kyllä marjayrittäjälle, kiitos palautteesta sanoi hän. No, kuulin, että kotikaupungin lähimetsässä oli myös ammattipoimijoita ansiotyössään. Toisaalta hyvä, että marjat poimitaan, mutta jos talosta toiseen on näköetäisyys ja siinä välissä vierasmaalaiset poimijat kauhomassa, jotenkin se vaan pistää ajattelemaan.
Mutta minä onnellisena köllöttelen uudella terassilla, kunhan vaan saadaan aurinko pilkistelemään pilven raosta. Terassin alta kaivetut pihalaattakivet on kuitenkin minun tehtävänäni upotella uusiin paikkoihin. Siinäpä puuhaa yhdeksi päiväksi.
Simon mielipaikka on laiturilla. Siellä koiruli kököttää kuuntelemassa laineiden liplatusta ja kuikkien kutsuhuutoja.
Mutta on täällä muitakin otuksia; pari päivää sitten nähtiin siili lyllertämässä ja eilen jäniksenpoikanen juoksemassa alas naapurin pihalle. Elämää ja pientä puuhastelua riittää. Ja ilta-aurinkoakin joskus!
Kiva kun olet saanut uuden ihanan terassin. Toivotaan aurinkoista viikonloppua jotta pääset nauttimaan terassista.
VastaaPoistaKiitos Anneli A, terassista tykkään - ja auringosta.
PoistaVoi noita rakennustarkastajia, kuka heitä ymmärtää.
VastaaPoistaNoudattavat - ja vaativat noudattamaan rak.järjestystä joka on joskus järjetön.
PoistaTänään havaittiin karhuperheen asumisjälkiä tuossa saaressa. Näköetäisyydellä on, mutta enpähän arvannut kiikaroida. Ovat uineet tuosta lähiniemestä saareen.
VastaaPoistaKylläpä on reippaita reiskoja, hienon terassin tekivät, harmi että sen kattaminen kiellettiin. Saisivat marjayrittäjät kyllä vähän kstsoa paremmin minne poimijat ohjeistavat, metsiä kyllä riittää. Mukavaa heinäkuun jatkoa!
VastaaPoistaReippaita poikia nää "reiskat", ei siinä kauan nokat tuhisseet kun lattia oli valmis.
PoistaMarjayrittäjien pitäisi kyllä kuunnella vähän kylän asukkaitakin, mutta kuulema kun mansikkasesonki oli nopsaan ohi, ohjasivat ulkomaalaiset mustikkaan.
Onnea vaan uudelle terassille. Ihana kuva iltaruskosta.
VastaaPoistaKiitos, iltarusko on aina hyviksi ilmoiksi sanonnan mukaan.
PoistaUpea kuva tuo iltavalo järvellä!
VastaaPoistaOnpas se rakennustarkastaja ollut tiukkapipo päässä, harmi.
On teillä siellä jo karhut lähellä.. toivottavasti eivät aivan pihapiiriin eksy.
Lämmintä viikonjatkoa!
Järvi on sielun peilinä, tykkään se eri vaihteluista.
PoistaKarhut ovat uineet takaisin maihin, mutta eipä uskalla mustikkametsään soudella yli järven niinkuin ennen.
Lämmintä on riittänyt. Kiitos.
Tuo lähimarjastus on kyllä liikaa, mutta kumma on, ettei kukaan viranomainen ole siitä kiinnostunut. Jotain järjestystä tähän kyllä olisi saatava jollakin konstilla.
VastaaPoistaTerassit ovat hienoja, onnea tälle uudelle!♥♥♥
Eihän ne viranomaiset ehdi juosta marjastajien autojen perässä, niitä joukkueita on jakautunut useita lähimetsiin. Jopa täällä Porvoossa on nähty kaupungin reunametsikössä näitä mansikkaliivisiä poimijoita. Harmi, että tulevan kesän sato menee niiden haravoidessa paitsi marjat myös varvikot.
PoistaTerassi on kovassa käytössä jo. Nautin siitä todella.