Joka toinen vuosi järjestetään perinteiset käsityö- ja rantakulttuurifestivaali, tänä vuonna Länsi-Virunmaalla, Kundan kaupungissa. Tapahtuma perustuu yli 700-vuotiseen perinteeseen, jona aikana Suomenlahden yli on vaihdettu kalaa ja viljaa tuttujen rajanaapureiden kesken.
Minulla oli mahdollisuus osallistua tähän Söpralaat-tapahtumaan, sillä prinssipuoliso oli siellä säestelemässä ja minä tietysti vaan roudasin. Perjantaina noustiin anivarhain, bussilla satamaan ja Tallinnaan, jossa käytiin ensin Metsakalmiston hautausmaalla Georg Otsin ja muiden kuuluisien virolaisten haudoilla.
Georg Otsin laulua varmasti jokainen on kuullut!
Samoin presidentti Lennart Meri on meille kaikille jäänyt mieleen.
Lydia Koidula, Viron kansallisrunoilija, muistetaan mm. Äidin sydämestä (Maan päällä paikka yksi on...). Koidula eli vain 43 vuotiaaksi.
Hautausmaan portilla kuusen valkoista kukintaa.
Kirkkokahvit nautittiin hautausmaan parkkipaikalla, josta edelleen bussilla Rakvereen, missä majoituimme tosi mukavaan Aqva-hotelliin. Hotellissa oli upea kylpylä-Spa-osasto, monen monta erilaista saunaa ja suihkua.
Lauantaina puolilta päivin Kundan kaupungissa pidettiin viralliset avajaiset, joissa suomalaiset lahjoittivat virolaisille silakkaa ja norria ja saivat vastalahjaksi viljaa ja leipää. Aurinkoisella tapahtumapaikalla oli musiikkiesityksiä, mm upea Kundan kaupunginorkesteri. Myös meidän seurueemme lauluryhmä esitti kansanlauluja. Tapahtumaan kuului myös kaksipäiväiset markkinat.
Ja mitäkö ostin? Herneitä, limua ja olutta sekä syvänpunaisen orvokkipelakuun. Ja tietysti korin. Prinssipuoliso kuin ohimennen huomautti, että "joka reissulta on tullut pajukori mukaan, niitä on kotona jo monta erilaista" ja eikös vaan innostanut minut ostamaan taas yhden.
Kundasta ajettiin sitten Mahuun, pieneen merenrantakylään, jonne varsinkin tytärsaarelaiset ovat ennen vanhaan tulleet kaupankäyntiin.
Lipunnosto oli tärkeä tapahtuma sekä Kundassa että Mahussa.
Kundassa lipunnosto oli virallinen merisotilaiden ollessa mukana, Mahussa lipunnostajina riitti kolme kyläläistä.
Nykyisin Mahussa on nelisenkymmentä asukasta kun kissat ja koiratkin lasketaan mukaan. Mutta niin olivat saaneet tosi upean soitto- ja tanssiryhmän esiintymään. Ja miten kauniita kansallispukuja!
Ja erikoisia soittimia säkkipillistä puukauhalla soitettavaan uralautaan.
Meidän puoleltamme Tytärsaariseuran puheenjohtaja ja prinssipuoliso esittivat laulua yksin ja duona sekä prinssipuoliso säesti yhteislauluja.
Aurinkoinen sää suosi lauantain tapahtumia. Ja mahulaisten tarjoama seljanka oli todella maittavaa.
Illalla palattiin hotellille ja tietysti uimaan ja saunomaan. Iltaa jatkettiin vielä iltapalalla läheisellä Berliinin Trahterilla, missä erän polttareitaan viettävä poika myi saunavastaa ja sai kuin saikin sen kaupaksi!
Sunnuntaina alkoi sataa tihuuttaa. Pidimme ystäväpariskunnan kanssa sadetta Rakveren kirkon seinustalla, kun yltiöpäisyyttämme jätimme sateenvarjot hotelliin. Kirkkoa vastapäätä oli erään taiteilijan ateljee ja ponkaisimme sinne. Tulin sieltä ulos taulu kainalossa. Tyttö ja gramofooni. Ei paha. Eikä kalliskaan.
Ajomatkalla Rakveresta Tallinnaan saatiin vettä kuin saavista, rakeita ja ukkosta myös. Ja kun tulimme Tallinnaan, kadut olivat pieninä jokina, joissakin paikoin oli vettä parikymmentä senttiä. Eipä paljon kävelty vanhan kaupungin markkinoille Raatihuoneentorille. Piipahdettiin bussilla kaikkien suomalaisten suosimassa virvoitusjuomakaupassa ja Viru-keskuksen käytävillä käveltiin kuivin jaloin. Enpä ole koskaan nähnyt Tallinnaa niin "Venetsiana".
Minusta on todella tärkeätä, että itänaapurille luovutettujen saarten Tytärsaaren, Suursaaren, Lavansaaren, Seiskarin jne vielä elossa olevat syntyperäiset asukkaat ja jälkipolvet vaalivat ystävyysperinnettä virolaisten kanssa. Hyvä näin.
Kahden vuoden kuluttua on jälleen Suomen vuoro järjestää Sepramarkkinat. Ne on silloin Virojoen Klamilassa. Sinne ehkä taas. On meillekin tainnut tulla Sepramarkkinoista jo perinne, niin monesti ollaan mukana oltu, vaikka maakrapuja sisä-Suomesta.
Minulla oli mahdollisuus osallistua tähän Söpralaat-tapahtumaan, sillä prinssipuoliso oli siellä säestelemässä ja minä tietysti vaan roudasin. Perjantaina noustiin anivarhain, bussilla satamaan ja Tallinnaan, jossa käytiin ensin Metsakalmiston hautausmaalla Georg Otsin ja muiden kuuluisien virolaisten haudoilla.
Kirkkokahvit nautittiin hautausmaan parkkipaikalla, josta edelleen bussilla Rakvereen, missä majoituimme tosi mukavaan Aqva-hotelliin. Hotellissa oli upea kylpylä-Spa-osasto, monen monta erilaista saunaa ja suihkua.
Lauantaina puolilta päivin Kundan kaupungissa pidettiin viralliset avajaiset, joissa suomalaiset lahjoittivat virolaisille silakkaa ja norria ja saivat vastalahjaksi viljaa ja leipää. Aurinkoisella tapahtumapaikalla oli musiikkiesityksiä, mm upea Kundan kaupunginorkesteri. Myös meidän seurueemme lauluryhmä esitti kansanlauluja. Tapahtumaan kuului myös kaksipäiväiset markkinat.
Ja mitäkö ostin? Herneitä, limua ja olutta sekä syvänpunaisen orvokkipelakuun. Ja tietysti korin. Prinssipuoliso kuin ohimennen huomautti, että "joka reissulta on tullut pajukori mukaan, niitä on kotona jo monta erilaista" ja eikös vaan innostanut minut ostamaan taas yhden.
Kundasta ajettiin sitten Mahuun, pieneen merenrantakylään, jonne varsinkin tytärsaarelaiset ovat ennen vanhaan tulleet kaupankäyntiin.
Kundassa lipunnosto oli virallinen merisotilaiden ollessa mukana, Mahussa lipunnostajina riitti kolme kyläläistä.
Nykyisin Mahussa on nelisenkymmentä asukasta kun kissat ja koiratkin lasketaan mukaan. Mutta niin olivat saaneet tosi upean soitto- ja tanssiryhmän esiintymään. Ja miten kauniita kansallispukuja!
Ja erikoisia soittimia säkkipillistä puukauhalla soitettavaan uralautaan.
Meidän puoleltamme Tytärsaariseuran puheenjohtaja ja prinssipuoliso esittivat laulua yksin ja duona sekä prinssipuoliso säesti yhteislauluja.
Tässä vaihtuu kala ja leipä!
Komeat lahjaleivät!
Sunnuntaina alkoi sataa tihuuttaa. Pidimme ystäväpariskunnan kanssa sadetta Rakveren kirkon seinustalla, kun yltiöpäisyyttämme jätimme sateenvarjot hotelliin. Kirkkoa vastapäätä oli erään taiteilijan ateljee ja ponkaisimme sinne. Tulin sieltä ulos taulu kainalossa. Tyttö ja gramofooni. Ei paha. Eikä kalliskaan.
Ajomatkalla Rakveresta Tallinnaan saatiin vettä kuin saavista, rakeita ja ukkosta myös. Ja kun tulimme Tallinnaan, kadut olivat pieninä jokina, joissakin paikoin oli vettä parikymmentä senttiä. Eipä paljon kävelty vanhan kaupungin markkinoille Raatihuoneentorille. Piipahdettiin bussilla kaikkien suomalaisten suosimassa virvoitusjuomakaupassa ja Viru-keskuksen käytävillä käveltiin kuivin jaloin. Enpä ole koskaan nähnyt Tallinnaa niin "Venetsiana".
Minusta on todella tärkeätä, että itänaapurille luovutettujen saarten Tytärsaaren, Suursaaren, Lavansaaren, Seiskarin jne vielä elossa olevat syntyperäiset asukkaat ja jälkipolvet vaalivat ystävyysperinnettä virolaisten kanssa. Hyvä näin.
Kahden vuoden kuluttua on jälleen Suomen vuoro järjestää Sepramarkkinat. Ne on silloin Virojoen Klamilassa. Sinne ehkä taas. On meillekin tainnut tulla Sepramarkkinoista jo perinne, niin monesti ollaan mukana oltu, vaikka maakrapuja sisä-Suomesta.
Kyllä työkin olette aikamoisia "kodin säästäjiä" :)
VastaaPoistaTotta, mitään muuta ei säästykään kuin tää koti!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaOlipa mielenkiintoinen postaus, kiitos Anja!
VastaaPoistaKotiseurakuntani järjestää viikon kuluttua alkavan matkan Viroon Helmen kuntaan. Helme on seurakuntamme ystävyyskunta ja Hella Vuolijoen syntymäpaikka. Helmessä osallistutaan Hellan syntymän 130-vuotisjuhlaan, käydään Tartossa ja monissa paikoissa.
Mies lähtee yksin. Minullekin olisi ollut tilaa, mutta en arvaa lähteä kipeän polveni takia. Syksyllä on edessä tekonivelleikkaus. Onneksi osaan nauttia yksin olosta ja enhän minä täysin yksin ole. Hippu 13v pitää seuraa ja sitten on kirjat ja monet muut tekemiset.
Kesäisiä päiviä teille molemmille ja rapsutuksia Simolle!
Harmi, ettet pääse osallistumaan matkaan. Toisaalta nämä reissut bussilla on sikäli vaivattomia, ettei niissä paljon muu rasitu kuin istumalihakset! Ystävyyskuntavierailut ovat aina tosi antoisia, minäkin olen usein päässyt Viljandiin, joka on meidän kaupungin ystävyyskunta. Ja sieltä on myös Sakala-kuoro, joka meidän mieskuoron veljeskuoro ja niitä matkoja on myös ollut puolin ja toisin.
PoistaMe nautittiin kyllä jälleen kerran virolaisten vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä. Tuntuu mukavalta, että myös nuorempia oli matkalla mukana ja he jatkavat perinteitä.
Tsemppiä sinulle leikkaukseen. Totta on, että minäkin nautin välillä siitä, että mies on omilla harrastusreissuillaan ja saan olla kotona Simon kanssa. Luen myös mielelläni, nyt vaan ei ehdi juuri kirjaa avata kun mustikkaa ja mansikkaa pitää pakastaa talven varalle, satoa on tulossa melkoisesti.
Kiitos kommentista ja samoin iloisia kesäpäiviä sekä Hipulle myös rapsutukset.♥
Mukava postaus, kiitos Anja-Regina!♥♥
VastaaPoista♥♥♥
PoistaOlipa mielenkiintoinen postaus.
VastaaPoistaKiitos siulle
Ihanaa jos tykkäsit! ♥
PoistaTuli mieleen kun mun vanhemmat reissasi kaikenmaailman soittojuhlat aikoinaan, näihin ulkomaitten matkoihin ei meitä lapsia huolittu! Äiti hoiti vissiin huoltajan/roudarin osaa niillä retkillä ja isä soitti! Eipä sitä 50-60 v. sitten pahemmin reissattu ulkomailla, ainenkaan meillä, mutta soittohommien kautta onnistu nekin jutut.
VastaaPoistaMulla oli Pietarin matka varattu mutta peruttiin kun ei ollut tarpeeksi lähtijöitä. Olisi ollut lijuriautolla rantatietä pitkin, vähän harmitti....:)
Joskus vuoskymmenet sitten päästiin lastenkin kanssa mukaan soittokeikoille Ruotsiin, ne olivat ihan kivoja matkoja. Pidemmille reissuille soittoporukat menivät sitten keskenään. Nykyisin minä roudarina "joudun" lähtemään mukaan, hih.
PoistaVoi harmi, että Pietarin reissusi peruuntui. Mutta ehkä uusia mahdollisuuksia tulee.
Hyvän kirjoituksen loihdit. Teidän kanssa kiva reissata��
VastaaPoistaKiitos vaan teille mukavasta reissusta, olette kivoja kumppaneita mille tahansa matkalle. Olet niin söötti tuossa kuvassa, toki luonnossakin ja mun matkalta ostamassani taulussa!
PoistaKiva kun järjestävät tällaisia perinne juhlia.
VastaaPoistaKiitos kuvista ja kertronnasta
Kiitos sylvi, perinteitä näillä juhlilla vaalitaan.
Poista