HAVANNA, KUUBAN HELMI

Tuntuu siltä, että pieni palanen minusta jäi Havannaan. Kaupunkihan on Unescon perintökohde, mutta rapautuu 300 rakennuksen vuosivauhdilla. Vanhassa kaupungissa voi hyvin aistia kaupungin aikanaan olleen kukoistuksen, vanhoja ja upeita rakennuksia, puistoja, patsaita. Kadut vaan on todella surkeassa kunnossa ja siisteydenkin suhteen ei niin viimeisen päälle. Mutta viihdyimme Havannassa, paljon nähtiin, mutta vielä jäi montakin kokemusta paitsi.

Katukuvassa kuubatar on siepannut kainaloonsa turistin...ja varmaankin prinssipuolisoani harmittaa, ettei neitonen osunut hänen kainaloonsa, hih.

Havanna on ollut tärkeä satamakaupunkin, lienee sitä vieläkin ainakin risteilyalusten suhteen. Sumeassa kuvassa italialainen loistoristeilijä jättämässä Havannan lahden.

USAlla on ollut Kuubassa vuonna 1903 vuokrattu laivastotukikohta
Guantanamo Bay, josta kiistellään. Myös Guantanamon vankila, se pahamaineinen, josta Obamakin vapautti muutaman elinkautisvangin.

Kuuba ja Fidel Castro ovat kuin yhtä. Vuonna 1959 Fidel kaappasi vallan ja siitä lähtien hallitsi maata. Nyt maan johdossa on hänen veljensä Paul Castro, joka on luvannut hoitaa hommat vielä 2018 asti. Fidelin rautainen ote maan hallinnossa on vähän jo lientynyt hänen veljensä aikana ja varsinkin Kuuban nuoriso odottaa maan länsimaistumista.  Samaa vapaampaa ilmapiiriä odottavat myös miamilaiset Kuubasta paenneet ihmiset. Kun kartalta katsoo, Miami on vain noin 140 km:n päässä Kuuban rannikosta. 

Fidel Castro haudattiin Santiago de Cubaan muutama viikko sitten.
Ensimmäisen julkisen puheensa nuori Fidel piti Havannan yliopiston rappusilta:

Nyt Castron kuva on Vapauden aukion - tai oliko se Vallankumousaukio sittenkin? - laidalla kirjastotalon seinässä,

mistä hänet sotilaspakkaus selässään on kuvattu katsomassa vuorilta alas laaksoon. Kenties jo vallankumoussankarina.

Aukion keskellä on korkea muistomerkkitorni ja täällä pidetään nykyisinkin kaikki merkittävät poliittiset puheet ja juhlat.

Aukion reunamalla rakennusten seinissä komeilevat sankarin silhuetit:

ja aukion laidalla parkkeeraavat kuubalaiset jenkkiautoineen, odottelevat kyydittäviä tai oleilevat ihan muuten vaan.

Joukossa myös aina muutama Lada 1200.

Vanhoja, kauniita rakennuksia ihailin. Yksi niistä on Nacional-hotelli. Sen baarissa tehdään parhaat mohitot - vai pitäisikö sanoa mojitot.

Sokeria, kuubalaista viherkasvia, lantrinkia ja rommia sekä runsaasti jäitä. Kyllä oli virkistävää.

Hotellin Galleria-baarissa oli kuvattuna kaikkia julkisuuden henkilöitä, jotka olivat siellä käyneet. Filmitähtien ja muiden kuuluisuuksien joukosta löytyi myös Putinin ja muutaman nykyjulkkiksenkin kuvat.

Kuvista oli kiva bongailla 30- ja 40-luvun filmitähtiä.

Nationalin yhteydessä toimii myös Parisienne-cabaree. Eräänä iltana olimme katsomassa elämämme upeimman shown. Värikästä, taitavaa tanssia lavan täydeltä. Miljöö tummanpunaista plyyshiä kauttaaltaan, iso näyttämölava ja upea neljän miehen bändi soitteli aluksi lämmittelymusiikin. Varsinkin rumpali oli parhaita mitä olen koskaan nähnyt. Meistä cabaree-esitys oli parhainta ja vauhdikkaineta, mitä koskaan on koettu. Wau, sanon vieläkin. Harmi, että kuvaaminen siellä ei ollut sallittua. Omaan hotelliin ajoimme sitten coco-taksilla ja vauhdikas kokemus oli sekin.

Meillä oli aivan upea opas Teija, joka kuljetti meitä Havannassa. Kiitos hänelle asiantuntevasta opastuksesta ja taitavasta kerronnasta kuubalaisten elinolosuhteista. 

Vaikka ennakkoon osasimme maan oloista jotakin aavistella, yllätti moni asia. Kuubassa ei ole asuntopulaa, sillä valtio takaa jokaiselle katon pään päälle. Yksityiset ei niin vaan saa perustaa kauppoja eikä mainostaa, kaupat on yksityiskodeissa eikä niissä juuri muuta myytävää ole kuin käsitöitä.

Tietynlainen epäsiisteys kaduilla, katujen huono kunto ja avoimet työmaat kesken katua.  Ilmainen terveydenhoito, ennaltakävijyys esim. syöpähoidoissa, synnyttäville äideille oma sairaala missä odottavat synnytystä ja saavat vertaistukea jne paikkaavat osaltaan sitä, että lähes kaikesta on kuitenkin pulaa. Vessapaperia ei ole vessoissa vaan se on oltava itsellä mukana, paperia ei saa heittää pönttöön vaan vessan roskasäiliöön (putket tukkeutuu), kaduilla kerjätään paitsi rahaa myös saippuaa, kyniä, paperia ym.  Ihmiset on pääosin hyvin pukeutuneita ja siistejä, se kuuluu olevan kunnia-asia, että vaikka olisi yksi ainoa vaatekerta, sen tulee olla siisti.

Vähän karsastin raa'an lihan myyntiä puistonlaidassa kärpästen pörrätessa, valtavia roska-astioita kadunreunoissa, rakennusten rapautuvia seinämiä ja valtavaa määrää irrallaan juoksevia kulkukoiria. Mutta se on kuubalaisten elämää. Nettiyhteydet on mutta valvonnassa, turistibusseissa aina oppaan lisäksi paikallisopas, jne. Mutta maassa maan tavalla, ja toimii toistaiseksi.

Tämä kukkopatsas oli ihan pakko kuvata. Kukko on kuulema espanjalaisten miehisyyden symboli, liekö siirtomaavallan muistoksi pystytetty eräälle aukiolle Havannassa.

Jouluaattoaamuna jätimme hyvästit Havannalle ja nousimme bussiin kohti Varaderoa. Tuliaisia emme Havannasta juurikaan löytäneet, vain muutamia puisia jenkkiautoja ja jotakin pientä käsityötä ja rytmisoittimia.

Sikareista emme välittäneet, mutta rommia, sekä tummaa että vaaleaa kannoimme kassissamme sallitun määrän kotiin tuotavaksi.

Varaderosta varmaan sitten seuraava juttu...