JA MUISTAN YMPÄRILLÄ OLI IHANA KUUBAN YÖ...

..vai oisko se sittenkin ollut kuudanyö?  Joka tapauksessa sekä joulumme että vuodenvaihteemme koettiin kaukana Atlantin valtameren ja Karibianmeren välissä olevalla saarella. Pitkähkö lentomatka ei niin mukavalta tunnu, mutta kun päästiin perille Havannaan, alkoi tuntua upealta.

Heti ensimmäisenä aamuna kuvasin hotellin ikkunasta näkymää merelle eli Atlantin valtameren puolelle Havannassa. 

Rantamuurin torni Havannanlahden rannalla. Taustalla modernimpaa Havannaa.

Jotkut ajoivat näköalapaikalle upeilla jenkkiraudoilla. Kaupungin liikenteessä näitä upeita bensasyöppöjä liikkui kaiken värisinä ja hyvin puunattuina. Vastakohtana sitten vähintään yhtä paljon Lada 1200 yksityiskäytössä ja takseina. 

Joukkoliikennettä ei kaupungissa - eikä koko saarivaltiossa - ollut, ainoastaan paikallisille työmatkakuljetukseen. Turisteille oli tosin retkibusseina uusia kiinalaisia busseja kaikilla mausteilla. Vessat niissä ei kuitenkaan olleet käytössä...

Kyyditsijöinä oli myös pienet keltaiset mopo-taksit (coco-taksit) ja hevoskärryt.

Tässä odotellaan kyytiläisiä. Me ihmettelimme, saavatko kuumassa odottelevat hevoset jostakin vettä juodakseen...

Varaderossa tosin nämä turisteja varten ajelevat Hop in hop off -bussit olivat kovasti käyttökelpoisia. Pieni coco-taksi pyyhältää vieressä.

Havanna on kaupunkina näkemisen arvoinen, siellä on upeita vanhoja rakennuksia, joista kaikki eivät ole vielä loppuun rapistuneet. Ne kertovat omaa kieltään Havannasta sen loiston ajoilta. 

Keskuspuiston laidalla parkkeeraavat sekä jenkkiautot että hevosajoneuvot.

Kierros Havannan vanhassa kaupungissa oli mielenkiintoinen.

Kirjallisuutta tarjolla, lähinnä Castroa ja Che Guevaraa.

Carlos Manuel de Ce'spades, (1868 itsen. vaikuttaja)

Bugainvilleat kukkivat

Vesijohtokanava 1600 luvulta

Parrasta koskettaminen tuo onnea!

Ambos Mundos, Hemingwayn asuma hotelli (huone 511)

Ja Hemingway ikuistettuna hotellin aulan seinällä.

Nämä neljä betoniseinään erivärisellä hiekalla taiteiltua

teosta kuvaavat herrasväkeä siirtomaa-ajalta. Kuva seinässä

oli yhtenäinen mutta pikkukamerallani pakko ottaa palasina.

Kuvassa keskellä toiminnassa oleva kirkko huokoista korallikiveä.

Ja kirkon sisäänmenon vieressä itse Fidel!

Jouluseimi kirkon edustalla.

Sikarit ja tietysti rommi ovat Kuuban vientituotteita ja myös matkailijoiden mukaan helposti lähteviä tuliaisia. Tässä ammattitaitoinen sikarinkäärijä näytti meille, miten sikarit rullataan. Pääsimme myös maistamaan, miten oikeaoppisesti rommia maistetaan kahvin kera. Pari sikaria saimme mukaamme muistoksi.

Kuubassa on hieman yli 11 milj. asukasta. Espanja on yleisin kieli, mutta englannilla pärjää hyvin. Kuubalaisen perupalkka on 20 e kuukaudessa, lähes kaikesta on kansan keskuudessa puutetta. Perusruoka on riisi ja papukastike. Valtio omistaa lähes kaiken ja yksityiset perheet ovat perustaneet kotiinsa pieniä matkamuisto- ym. myymälöitä. Käsitöitä, puusta tehtyjä pieniä autoja jne oli myynnissä. Havannan Rafaello-kadulla, joka on ostoskatu, ei juurikaan näyteikkunoita ollut - eikä sen puoleen juuri mitään ostamistakaan.

Että tälläistä katukuvaa. Viimeisessä on jäätelönmyyjä, jonka mylly pyörittää erilaista jäätelöä, muovisäkissä hänen edessään on tuutit. Jäätelö Kuubassa on suosittu nautinto ja kyllä se tosin hyvältä maistuikin. 

Tähän puistokuvaan on hyvä jättää tarinani tähän tässä vaiheessa. Jatkoa seuraa vielä sekä Havannasta että myös Varaderosta, jonne ajoimme jouluaattona loppuloman ajaksi.