MATANZAS, KUUBAN ATEENA

Varadero, maailman kauneimmaksi rannaksi nimetty, sijaitsee Hicacosin niemimaalla, joka on 20 km pitkä ja paikoin vain 500 m leveä, pohjoispuolella Atlantin valtameri ja eteläpuolella Karibianmeri.  Varaderon ovat löytäneet monet lämpöä hakevat lomalaiset. Finnair lentää myös lomalentoja suoraan Varaderon kentälle, josta on vain piipahdus lomakeitaalle.

Vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsee Matanzasin kaupunki, jota on nimitetty myös Kuuban Ateenaksi. Aikanaan - ennen vallankumousta - kaupunki oli kuuluisa säveltäjistään, kirjailijoistaan, taidemaalareistaan ja runoilijoistaan. Tämä maakunnan pääkaupunki on nykyisin osin rappeutunut, kadut huonokuntoisia ja irrallaan juoksevia kulkukoiria näkee lähes kaikkialla. 

Matanzasissa toimi myös teatteri, Sauto, jossa myös sanotaan Enrico Caruson esiintyneen.

Kaupungin keskuspuiston laidalla sijaitsee apteekkimuseo, upea liiketila, joka on valtion omistuksessa niinkuin arvata saattaa. Apteekkari oli aikanaan kaupungin rikkaimpia miehiä ja vallankumouksen jälkeen apteekki otettiin häneltä valtiolle. Kaikki on apteekissa jätetty ennalleen, monenmonet ranskalaiset posliinipurkit ovat täynnä yrttejä ja jauheita, pullorivistöjä, lapsenpäästövälineitä ja lääkkeiden tutkimus- ja kehittelylaitteita. Jopa pillereiden valmistuslaite oli pöydällä muiden apteekkivälineiden joukossa.

Synnytyksen apuvälineitä!

Tässä on pillereiden valmistusta varten kehitetty laite.
Apteekkimuseossa on todella kaikki jätetty ennalleen niinkuin silloin ennen vallankumousta. Mielenkiintoinen käyntikohde.

Matanzas tarkoittaa teurastusta tai joukkomurhia. Kumpi tulkinta on sitten oikea, sekö, että siirtomaa-ajalla kaupunki oli tunnettu teurastamoistaan vai sekö, että kaupungin lahdella käytiin lukuisia verisiä taisteluita. Väitetään, että lahteen on upotettu useita laivoja, mutta niiden tarkkoja paikkoja ei tiedetä.

Matanzasin ainoassa hotelli-ravintolassa nautittiin maittava lounas ja vain meitä varten soitti trio, viulisti, kitaristi ja rumpali. Tuttuja melodioita, Zardasta, Beatlesia jne. Oli nautittavaa kuultavaa.

Ennen kaupunkiin tutustumista olimme käyneet lähellä sijaitsevassa tippukiviluolassa. Kosteat porrasaskelmat alas luolaan olivat sinänsä jo koettelemus, mutta ylöskiipeäminen vei kyllä viimeisetkin mehut polvista.
Luola löytyi kuulema vahingossa, kun alueella työskentelevältä työmieheltä putosi vahingossa työkalu onkaloon. Luolaa riitti pitkälle maan syvyyksiin, kävimme 750 metrin päässä luolan suuaukosta. Ilmankosteus luolassa oli 98 prosenttia, joten nihkeä olo taisi olla kaikilla. Valtavat tippukivipaadet reunustivat luolan käytävää ja välillä tuli jo ahtaan paikan kammokin. Luolassa oli kolme "lähdettä", ikuisen nuoruuden, rakkauden sekä eron lähteet. Minä tietenkin kosketin sitä ikuisen nuoruuden lähteen vettä!
Luolaston kuvaamiseen olisi pitänyt saada lupa erikseen, joten ei minulla kuvaa luolasta ole tähän liittää. (wikipediasta sen löytää).
Maan pinnalla sitten näin elämäni ensimmäisen auton käynnistyksen palavalla soihdulla! Mies laittoi soihdun autonsa konepellin alle ja kyllä hyrähti 50-luvun ajokki käyntiin niin, että paksu musta savu pörisi pakoputkesta. Soihtunsa mies sitten heitti huolettomasti sivuun maahan itsekseen sammumaan.
Valtavasti kulkukoiria asusti luolaston ympärillä. Kuka niitä ruokkinee.

Matanzasin retken päätteeksi kävimme vielä läheisellä kukkulalla ihailemassa kaupungin lahtea ja ympäröivää maisemaa.

Matanzasin kaupunkiin olisi ollut ehkä pitänyt tutustua vähän kauemmin, mutta puolipäiväretki ei antanut mahdollisuutta enempään ja luolaston rappujen alas ja ylös ravaaminen vei kyllä mehut niin, että mielellään sitä jo palasi hotellin uima-altaille vaakatasoon. Ehkä joskus vielä...