KERTOISINKO SEN KUKKASIN?

Tänä aamuna etsin avantotossut ja -hanskat esiin. Simo tiesi heti, että pihalammikolle mennään. Vähän arvelutti, uskallanko viikon lämpimässä vietetyn loman jälkeen painautua jäiseen veteen. No, uskalsin ja kyllä tuntuikin hyvältä. Ihmettelen, miten Dubain merivesi muka oli viileätä! Ehkäpä se siellä tuntui viileältä verrattuna hotellin uima-altaiden veden lämpötilaan. Hyvältä siellä kuitenkin tuntui uida aamuisin helposti kilometrin matka kuntorata-altaassa. 

Lomasta on muistot jäljellä.
Hotellista  matkasimme toistamiseen Dubain keskustaan hotellista lähteneellä bussilla. Kun bussi tyhjeni matkustajista Dubai Mall-ostoskeskuksessa, miniäni kysyi bussin kuljettajalta, miten pääsisimme kätevimmin käymään Palmusaarilla ja kenties Miracle Gardenissa. Kuljettaja kertoi, että hänellä on vapaata aikaa ja hän mielellään pientä maksua vastaan ajaa meidät haluamiimme paikkoihin. Olihan se melkoista menoa, meitä kahdeksan linja-autossa pitkin Dubain katuja ja teitä.  Mutta kuljettajamme oli asiantuntija ja hän kertoi meille nähtävyyksistä ja lupasi odottaa meitä myös sen aikaa, että ehtisimme käydä katsomassa huikeita kukkaistutuksia puistossa.
Kyllä kannatti poiketa puistoon. Ikinä en ole niin paljon kukkia nähnyt, niitä oli ihan joka paikassa, talot, tienvierustat, polkupyörät ja autot rekvisiittana. Toivottavasti näistä kuvista saa jonkun käsityksen:

Erityisen hienoja olivat nämä riikinkukot, joiden pyrstönä valtavat kukkaistutukset:

Tuulimylly oli appelsiineista ja sitruunoista:

Samoin tämä Burj Khalifaa muistuttava torni ja taustalla näkyvä linna:

Eiffel-tornikin on kohonnut kukkamerestä!

Maljaköynnös nousi korkeuksiin asti!

Miracle Gardenia voi syystäkin suositella Dubain matkan tutustumiskohteeksi.

Perhospenkille istahtivat sisko ja sen veli!

Puistossa olisi riittänyt nähtävää vaikka koko päiväksi, mutta oli jätettävä leppäkertut ja kukka-asetelmat:

Privaattibussimme odotteli jo aurinkoisella parkkipaikalla ja vielä ehdin näpätä kuvan pensaasta (tai puusta)  jota en tunnistanut.

Kuljettajamme ajoi meidät sitten Palmusaarille. Ne on merestä vallattua aluetta, joka on rakennettu palmupuun muotoon. Saari on täpötäynnä ökytaloja, sinne ei taida olla persaukisilla mitään chanseja edes kuvitella asuinpaikkaa. Kerrotaan Kimi Räikkösen saaneen palkintona luksuslukaalin joltakin palmun lehdeltä.

Horisontissa näkyi osa uudesta saaresta, josta on tulossa oikein superökyjen lomakohde. Palmusaarilla on myös maailman ainoa seitsemän tähden hotelli, jonka vartija hätyytteli hotellin puistoalueelle pyrkiviä ystävällisesti mutta lujasti siirtymään kadun puolelle. Vain hotelliin kirjautuneet pääsivät vartijan ohi.
Tässä tämä hotelli:

Saarelle - niinkuin koko seudulle - rakennetaan kovasti uusia kerrostaloja ja pilvenpiirtäjiä. Me jätimme Palmusaaret ja suunnistimme Mall of the Emirates -ostoskeskukseen, jonne kuljettajamme meidät jätti. Kauppakeskuksen vieressä on valtava putki, Ski Dubai-hiihtokeskus.

Aikamme kierrettyämme ajoimme metrolla takaisin Dubai Malliin.
Metrosta kauppakeskukseen oli melkoinen kävelymatka vaikka liukuhihnaa oli vähän väliä. Ehdimme kiertää vielä tässä ostosparatiisissa, jossa on yli 1200 liikettä ja ravintolaa, erikoisuutena myös luistinrata, jossa monet lapset luistelivatkin ihan oikealla jäällä!

Ostoskeskuksessakin oli hiljentymishuoneita, joissa ihmiset saattoivat käydä rukoilemassa. Rukouskutsun kajahtaessa minareeteista myös Burj Khalifan edessä olevaan skriiniin ilmestyi tämä kuva:

Ihan yleisesti voi todeta, että hintataso Dubaissa oli suhteellisen kallis, paitsi taksit ajoivat edullisilla taksoilla. Ruoka-annosten hinta vaihteli jonkun verran paikasta riippuen. Olutta tai viiniä puhumattakaan vahvemmista juomista ei ollut tarjolla, paitsi oman hotellin baarissa oli suppea valikoima turisteja silmälläpitäen.

Viimeisenä iltana ajoimme nuorten kanssa läheiseen Al Hamra Malliin tekemään viime hetken ostokset ja syömään. Chilis-ravintolan annokset tyydyttivät isonkin nälän:

Kaupungissa ja hotellialueella oli erittäin siistiä, samoin Miracle Gardenissa. Kuitenkin kestävään kehitykseen on vielä matkaa, sillä esim. marketeissa kaikki pakattiin kassalla pieniin muovikasseihin ja muovijätettä, pulloja, purkkeja ym. oli hiekka-aavikolla tien reunat pullollaan, samoin vapaat merenrantapoukamat. Paikalliset viettivät vapaa-aikaansa usein  piknikillä valtatien varsilla iltaa nuotion äärellä  ja jättivät sitten roskat sinne puiden juurelle tai jos kasasivat ne, musta muovipussi törrötti tien varressa. En tiedä, kuka ne sitten keräsi jos keräsi. Roskien polttopaikkoja näkyi teiden varsilla ja eräänä päivänä nähtiin karanneen kamelilauman tyhjentävät tienvarren roskista, ihan taistelivat pahvilaatikoista! Ja kun kamelit vietiin pois, roskat lojuivat vielä päiviä sikinsokin jäljellä.

Aurinkoa ja lämpöä riitti matkan ajaksi, ainoastaan yhtenä päivänä tihkutti hieman sadetta ja pilviharso peitti auringon.

Tämä kuva on meidän hotellin uimarannalta, hiekka valkoista ja kuumaa. Mutta bugainvillet kukkivat seinustoilla ja käytävien varsilla tumman ja vaalean punaisina sekä tämä keltainenkin:

Olen tyhjentänyt osan matkamme muistoista tänne, paljon jää vielä mielen sopukoihin. Jos lentomatka olisi hiukankaan lyhyempi, voisi joskus harkita paluuta Dubaihin kaupunkilomalle. Tosin totesimme tänään, että hyvä kun olemme jo kotona, sillä Saudi Arabiassa saattaa olla tilanne melkoisen vakava teloitusten takia ja kenties vaikuttaa myös Emiraatteihin asti.

Hiekkalinnat seitsemästä emiraatista oli rakennettu hotellimme ulkopuolelle meren rantamaan. Osa kestänyt tuulet ja sateet, osa murentunut.

Aallot olivat tuoneet mukanaan simpukoita valkeaan hiekkaan. Minäkin niitä bongasin useita erilaisia matkamuistoikseni Ras al Khaimahin Marija-saaren rannalta.

KÄY LÄMMIN HENKÄYS...

Ulkona sataa harvakseltaan valkoisia hiutaleita. Yöllä oli pihan peitoksi kertynyt pari senttiä vitivalkoista lunta, mihin jäi aamulla pienet koirulin jäljet postilaatikolla käydessä. Talvi on täällä nyt.

Joulu vietettiin varsin lämpimissä maisemissa. Joskus vuosia sitten toki koettiin kanarialainen joulu, mutta nyt suuntasimme Arabiemiraatteihin, Dubaihin. Ei lunta, ei pakkasta, vaan hiekkaa, hiekkaa, merta, pilvenpiirtäjiä ja lämpöä.

Koneen laskeutuessa kentälle ympäröivä hiekka kyllä yllätti. Se kuivuus, vain muutama pensastupsu siellä täällä, puita todella harvassa. Koneen ikkunasta jo oli nähty "purjehotelli", palmusaari ja monet pilvenpiirtäjät. Silti tuntui, kuin olisimme tulleet kuun pinnalle.  Terminaalissa odotti tyypillinen valkomekkoinen ja huivinsa mustalla pannalla päähänsä sitonut mies, passintarkastaja.

Kuin tervetuliaisiksi kuului rukouskutsu, mutta toiminta terminaalissa jatkui kuitenkin. Ihmiset tungeksivat terminaalin tax-freessa, vesipullot ja muutkin virvokkeet upposivat matkalaisten ennaltaan jo täpötäysiin kasseihin.

(Kuva otettu huoneemme terassilta rantakadulle päin)

Hotellimme Hilton DoupleTree sijaitsi puolentoista tunnin matkan päässä Dubaista, Marija-saarella.  Saari on vallattu merestä, samoin kuin ne kuuluisat Palmusaaret Dubain rannassa, jotka nähtiin jo koneesta samoin kuin Purjehotelli ja tietysti maailman korkein torni, Burj Khalifa, kohoamassa kaupungin pilvenpiirtäjien yläpuolelle.

Matkalla hotelliin oli vain hiekka-aavikkoa. Muutama kameli ja kolme karkuun lähtenyttä aasia tien poskessa.  Majoittuminen kävi näppärästi, aulassa meitä oli vastassa Aksu ja Jatta, jotka olivat tulleet aamuyöstä eri lennolla. Hotellihuoneen sängyllä odotti Sweet Dreams-tyyny!

Joulun rekvisiittaa oli hotellin tuloaulassa, valtavan iso joulukuusi keskellä aulaa ja yhdessä nurkassa valtava "piparkakkutalo" joulupukkeineen.

Muuten ei joulua siellä huomannut vietettävän. Kaikkina päivinä olivat kaupat auki, liikenne sujui ja elämä kulki eteenpäin. Varakkaat sheikit kulkivat valkeissa pitkissä "mekoissaan" vierellään mustaan, kaiken peittävään pukeutuneet vaimot sievästi käsilaukkuineen. Ihmetytti, että auringon paistaessa kuumasti ja turistien köllötellessä bikineissä ja uikkareissa näistä kanta-asukkaista vain miehet ja lapset uskalsivat veteen uimahousuilla. Naiset sen sijaan kahlasivat veteen mustissa puvuissaan - tai sitten heillä oli oman mallin uimapuku, joka jätti vain kasvot, jalkaterät ja kädet ranteista sormiin paljaiksi. Muistutti suuresti meidän sukeltajien märkäpukuja. Toisaalta, kun maisema aavikolla on aina sitä samaa, voi olla, että miehet haluavat säilyttää vaimonsa kauneuden vain itsensä nähtäväksi. Ja huvittelevat kuitenkin toisaalta vatsatanssijoiden esityksillä...hm..

Ensimmäisenä lomapäivänä tutustuttiin hotellin rantaan ja uima-altaisiin, nuoret ajelivat vesiskoottereilla ja bongasivat merestä myös kilpikonnia. Illalla ajettiin lähikylään ostoskeskukseen, missä silmät suurina katselin valtavaa maustetarjontaa:

Mausteita toki käytettiin, ruuat olivat tulisiakin, jos niin haluttiin. Chiliä ja jalopenoa löytyi aamiaiselta kaiken muun lisäksi. 

Jouluaatoksi olimme varanneet jeeppisafarin. Perhe pakkautui kahteen maasturiin ja menoksi. Oli melkoisen huimaa kyytiä pitkin hiekkadyynejä, rinteitä ylös ja alas, välillä auto aivan kallellaan ja pelkäsin sen kellahtavan kyljelleen. Mutta kuljettaja ei ollut ensimmäistä kertaa aavikolla ajamassa. Hiekka pöllysi välillä tuulilasiin peittäen näkyvyyden kokonaan.

Melkoista röykytystä se oli. Dakar-ralli saattaa olla samanlaista rytkytystä, vauhti tietysti hurjempi.

Välillä onneksi tasaisempaakin menoa. Ja pysähdyttiin hiekkakummulle, missä autojen renkaisiin laitettiin lisää ilmaa? - vai poistettiinko liiat? No, päästiin kamelifarmarin aitaukselle katsomaan kameleita.

Raskasta hiekassa tarpomista, mutta kamelit mukavia.

Kameli-isäntä Omar hoiteli kamelilaumaansa keskellä hiekkaa. Ihmettelin, mistä sinne tulee vesi, mutta on kuulema vedetty hiekan alle vesiputkea.

Takana näkyvässä aitauksessa oli myös pikkuinen kamelivauva, sitä emme kuitenkaan päässeet näkemään läheltä.

Matka hiekka-aavikolla jatkui. Beduiinikeitaalla oli kameliratsastusta tarjolla, nuoret sitä kokeilivatkin.

Aattoillan jouluateria nautittiin beduiiniteltalla. Istuttiin tyynyillä (hankalaa minulle, vaikka allani oli kaksi tyynyä) syömässä alkupaloja, pääruokaa (kalaa, kolmenlaista lihavarrasta ym) ja lopuksi jälkiruokana hedelmiä. 

Ohjelmassa oli myös tanssiesitys (valoshow), vatsatanssija sekä kolmantena tulishow. Pimenevä ilta antoi erikoiset puitteet jouluaaton viettoon.

Kuvassa tanssija, jonka pyöriminen muistutti paljon turkkilaista dervissi-tanssijaa. 
Paluu hotellille iltamyöhään ja untenmaille riemukkaille.

Joulupäiväksi olimme suunnitelleet kaupunkiretkeä. Olimme varanneet liput maailman korkeimpaan torniin, Burj Khalifaan. Bussi jätti meidät Dubai Mall -kauppakeskuksen eteen ja sukelsimme tavarataivaaseen. Pää pyörällä ihmettelimme putiikkeja putiikkien perään kävellessämme näköalatornin suuntaan.

Burj Khalifan hissi vei yhdessä minuutissa 124. kerrokseen näköalatasanteelle. Eri maksusta olisi ollut mahdollista käydä vieläkin korkeammalla, mutta tämäkin oli ihan enough.

Tasanteelta oli hienot maisemat katsoa alas kaupunkia.

Alhaalla näkyy kauppakeskus ja oikeassa laidassa mielestäni se hotelli, joka syttyi palamaan uudenvuoden aattona.

Pilvenpiirtäjät on rakennettu hiekalle, on tarvittu melkoiset pohjustustyöt. Ja Dubaissa rakennetaan koko ajan, tosin monet rakennustyömaat näkyivät olevan "vaiheessa" ja jopa kokonaan pysähtyneetkin.

Näkötornin edessä odottelimme joka-iltaisen vesishown alkamista.
Valtava määrä ihmisiä oli kokoontunut näytöstä katsomaan.

Ja kyllä se kannatti nähdä. Pienellä kamerallani ei todellakaan saanut vangituksi sitä massiivista näytöstä, mutta jotakin kuitenkin.

Vesisuihkujen takana näkyy osa Burj Khalifaa. Oli aika upea näky.

Valtava ihmistungos pyrkiessämme takaisin bussille, joka vei meidät hotellille. Liikennettä ihmettelin, kun kuusi kaistaa suuntaansa ja parhaissa kohdissa jopa kahdeksan, niin aina riitti autoja meno- ja tulosuuntaan. Bensa kai edullista, ainakin taksit ajoivat edullisin taksoin.

Puolet loma-ajasta oli takana. Päätimme tulla vielä kaupunkiin toisen kerran, sillä nähtävää Dubaissa riittäisi. Seuraavassa postauksessa jatkoa seuraa.

JOULU, JOULU TULLUT ON....

Joulu tulee joka vuosi, väistämättä. Maa on musta ja vettä tihkuttaa, eilen illalla jopa myrskysi. Lumesta ei lupaustakaan, miten mahtaa joulupukki löytää huopatossujensa sijalle kumisaappaat? Ja miten vetää Petteri Punakuono rekeä sulaa maanpintaa pitkin. No, höpö höpö ja hevonhumppaa, näin sanoisi Irma Rönkkökin sinisessä Marimekossaan.

Oltiin kaksi viikkoa Saimaan rannalla kylpylässä. Kylpemiset jäivät mökkerön saunan kylpyihin, kovasti kaipasin Vuokatin entisiä viikkoja. Huoneisto oli  pienehkö, varustus vaatimaton ja siitäkin vielä osa puuttui, tavaroita lypsettiin koko loman ajan aina kun huomattiin, mitä huushollista puuttui (siis listojen mukaan piti olla). Nämä yhteiskäytöt ovat näköjään mitä kenenkin jäljiltä sattuu. Vakavasti pohdimme viikkojemme laittamista kokonaan myyntiin, eihän niistä omiaan koskaan takaisin saa. No, jos olisimme lyöneet viitisen tonnia pöytään, olisimme saaneet hienomman lukaalin. Raja tuli kuitenkin vastaan, vaikka aktiivinen myyjä sitten nyrpistelikin. Haittaakse?

Eka viikko oltiin kolmestaan, minä, Simo ja ystävättäreni Kaija. Toiseksi viikoksi saimme sitten prinssipuolisotkin tallustelemaan rantapolkuja. Ja piipahdettiin Imatralla juurikin sellaisena päivänä, jolloin taivaalta tipahteli räntärättejä ja koskessakaan ei ollut vettä, ei tietenkään ne nyt vartavasten meille sitä juoksuttaneet, hih.
Eipä näistä viikoista juurikaan kerrottavaa, sukkia neuloin seitsemän paria. On nyt mistä pukinkonttiin vielä jakaa.

Onhan Saimaan ranta lomaseutua, siellä nääs on lintukodoissakin ihan ikiomat parvekkeet! Ja paljon pahkoja koivuissa ja männyissä. Puusto on vanhaa kartanon puistikkoa ja todella mahtavia.

Tässä näytteeksi pahkapuita  rannasta.

Maljakkoon keräsimme luonnosta mustikan- ja puolukanvarpuja, mustikan saimme jo kukkimaan. Suon reunasta nyppäsimme muutaman ruskeaksi karahtaneen suopursun oksan, nekin virkosivat vihreiksi maljakossa ja nuput alkoivat pukata kesää.
Katajan oksien lomaan löysimme punaisia terttuseljan (?) marjoja, nekin säilyivät maljakossa koko loman ajan.

Ainoa meistä taisi kuitenkin olla Simo, joka osasi ottaa todella rennosti pitkien päivittäisten kävelylenkkien jälkeen.

Nyt on maanantai, kotona ollaan taas. Jouluhössäkät jää meiltä kokonaan, toisenlainen joulu odottaa meitä jo huomisaamusta varhain. Käväisin postissa nyt aamulla, olisin noutanut sisarentyttären lähettämän joulupaketin, mutta kas, ei ne sitä sieltä löytäneetkään. Kiirettä tuntui heillä olevan. Lupasivat soittaa heti kun paketti löytyy. Että sellainen aamu. Matkalaukku ammottaa vielä tyhjillään, toki vaatekasa odottaa pakkaamista tuossa sängyllä jo. Mitäpä tässä muuta, kuin OIKEIN LEVOLLISTA JA SULOISTA JOULUN AIKAA kaikille blogiystäville. Ja päiville (Elämän helmistä) erityiskiitos kivasta joulukortista. Palataan blogin palstoille vuoden vaihduttua viimeistään.

Heips siihen asti!

ULOS KAAPISTA (pöljästä)

Aamulla heti soi puhelin, ystäväni soitti ja kysyi, olenko juuttunut Pöljään. Oli odotellut postaustani kai jo vähän huolestuneena, tiedä häntä. No, en jäänyt Pöljän asemalle, on vaan jotenkin mennyt nää pari viikkoa ihan sumussa ja sateessa.

Pöydälläni on pyörinyt tämä avainrengas. Se sai nyt uutta merkitystä, kun järkyttyneenä kuuntelimme Pariisin uutisia.

Kun pari vuotta sitten kävimme tuossa hurmaavassa kaupungissa, ei mieleen olisi tullut missään vaiheessa, että mitään näin järkyttävää voisi tapahtua. Suosituimmissa nähtävyyksissä, kuten Eiffel-tornissa, Sacre Courissa, Louvressa, Notre Damen kirkossa jne oli aina valtavasti ihmisiä paikalla. Miten sitä uskaltaa enää lähteä ulos omasta kodistaan? Mutta toisaalta, pelolle ei voi antaa tilaa. Se olisi terroristeille voitto. Ja toisaalta, jos minulle on jotain matkalla sattuakseen, se on ennalta määrätty kohtalo.

Muuten nämä viime viikot on menneet kotona hissutellessa. Tietysti olen kutonut sukkia aina iltapuhteet. Ja käynyt laulaa luikauttamassa pari kertaa viikossa. Kotona kastrullikomeljanttarin puuhat eivät mihinkään karkaa, miehen pitää saada ruokaa, samoin koiran. Tosin Simon ruokahomma on superhelppo, poika popsii raksuja ja märkäruokaa, jota haen läheiseltä eläinlääkäriasemalta.
Yhtenä iltana erehdyin antamaan Simolle kaksi pikkurillin kynnen kokoista lenkkimakkarahippusta. Koiran vatsa kurni vuorokauden ja reppana piti paastoa ja mussutti pihalta viimeisiä juolavehnän vihreitä lehtiä. 

Oppia ikä kaikki. Pitää olla tarkkana koiran ruokinnassa eikä antaa tunteille valtaa. Ei koira kuulema ota pahakseen, vaikka aina tarjotaan samaa sorttia. Hauska juttu on muuten, että Simolla on tarkka päivärytmi ruokansa suhteen. Ja tietysti muutenkin. Ihana pakkaus tämä Simo Sallinpoika Hurtta.

Sukka on syntynyt muutaman parin verran. Erään entisen työkaverini ja hyvän ystäväni tytär odotti vauvaa ja hänelle kerrottiin tulossa olevan kaksoset. Päätin yllättää tämän isoäidin ja kutoa hänen lapsenlapsilleen junasukat. Vauvojen sukupuolesta ei ollut minulla aavistustakaan, joten ostin vaaleanvihreää lankaa.
Luin ohjetta sukkien neulomisesta, tupersin muutaman kerran ja jouduin purkamaankin. Mutta sitten syntyi kolme sukkaa ja neljäs melkein. Lanka ei riittänytkään. Haettiin uusi kerä ja neljäskin junasukka valmistui. Vaan lankaa jäi melkein täysi kerä. Googlasin kypärämyssyn ohjeet ja neuloa sykersin kaksi kypärämyssykkää. Lanka just ja just riitti niin, että sain neulottua nauhat lopuksi kumpaankin myssyyn.

Masuasukit ovat nyt tulleet ulos, kaksi ihanaa pikkuista prinsessaa.
Toivottavasti sukille ja myssyköille on käyttöä. Samalla neuloin vähän isommille serkkutytöille villasukat. Huomenna tapaan onnellisen isoäidin ja vien nämä tuliaiset hänelle.

Ja postauksen sokeri pohjalla osuus:
Siellä emäpitäjässä, mistä minä ja Simokin ollaan kotoisin, on työstetty upouusi runokirja. Kirjaan on otettu runoja nykyisiltä ja entisiltä rautalampilaisilta. Olen onnekas, että kolme runoistani on kirjassa mukana. Kirja julkistettiin viime sunnuntaina. Upea juttu.

Siispä. Vaikka syksy on sateista ja hämärää, on minulla ollut kaikenlaista vipinääkin. Yritin lukea Katja Ketun Yöperhosta, en saanut siitä mitenkään kiinni, joten selasin sivuja ja lukaisin loppusivut. Pöydällä odottaa Orasen Hirmuinen mies.
Parasta aikaa sataa ulkona isoilla pisaroilla, edelleen vetenä. Lämpötila plussalla nippa nappa. Ohutkin lumikerron valkaisisi maisemaa. Pihan uimalampi odottelee pulahtelijaa, pian on pakko aloittaa aamuiset räpiköinnit. Ja parin viikon päästä odottaa kylpyläloma. Ja sitten on pian joulu. Tällä kertaa vähän erilainen joulu kuin tavallisesti. Mutta siihen on vielä toki hiukan matkaa.