KERTOISINKO SEN KUKKASIN?

Tänä aamuna etsin avantotossut ja -hanskat esiin. Simo tiesi heti, että pihalammikolle mennään. Vähän arvelutti, uskallanko viikon lämpimässä vietetyn loman jälkeen painautua jäiseen veteen. No, uskalsin ja kyllä tuntuikin hyvältä. Ihmettelen, miten Dubain merivesi muka oli viileätä! Ehkäpä se siellä tuntui viileältä verrattuna hotellin uima-altaiden veden lämpötilaan. Hyvältä siellä kuitenkin tuntui uida aamuisin helposti kilometrin matka kuntorata-altaassa. 

Lomasta on muistot jäljellä.
Hotellista  matkasimme toistamiseen Dubain keskustaan hotellista lähteneellä bussilla. Kun bussi tyhjeni matkustajista Dubai Mall-ostoskeskuksessa, miniäni kysyi bussin kuljettajalta, miten pääsisimme kätevimmin käymään Palmusaarilla ja kenties Miracle Gardenissa. Kuljettaja kertoi, että hänellä on vapaata aikaa ja hän mielellään pientä maksua vastaan ajaa meidät haluamiimme paikkoihin. Olihan se melkoista menoa, meitä kahdeksan linja-autossa pitkin Dubain katuja ja teitä.  Mutta kuljettajamme oli asiantuntija ja hän kertoi meille nähtävyyksistä ja lupasi odottaa meitä myös sen aikaa, että ehtisimme käydä katsomassa huikeita kukkaistutuksia puistossa.
Kyllä kannatti poiketa puistoon. Ikinä en ole niin paljon kukkia nähnyt, niitä oli ihan joka paikassa, talot, tienvierustat, polkupyörät ja autot rekvisiittana. Toivottavasti näistä kuvista saa jonkun käsityksen:

Erityisen hienoja olivat nämä riikinkukot, joiden pyrstönä valtavat kukkaistutukset:

Tuulimylly oli appelsiineista ja sitruunoista:

Samoin tämä Burj Khalifaa muistuttava torni ja taustalla näkyvä linna:

Eiffel-tornikin on kohonnut kukkamerestä!

Maljaköynnös nousi korkeuksiin asti!

Miracle Gardenia voi syystäkin suositella Dubain matkan tutustumiskohteeksi.

Perhospenkille istahtivat sisko ja sen veli!

Puistossa olisi riittänyt nähtävää vaikka koko päiväksi, mutta oli jätettävä leppäkertut ja kukka-asetelmat:

Privaattibussimme odotteli jo aurinkoisella parkkipaikalla ja vielä ehdin näpätä kuvan pensaasta (tai puusta)  jota en tunnistanut.

Kuljettajamme ajoi meidät sitten Palmusaarille. Ne on merestä vallattua aluetta, joka on rakennettu palmupuun muotoon. Saari on täpötäynnä ökytaloja, sinne ei taida olla persaukisilla mitään chanseja edes kuvitella asuinpaikkaa. Kerrotaan Kimi Räikkösen saaneen palkintona luksuslukaalin joltakin palmun lehdeltä.

Horisontissa näkyi osa uudesta saaresta, josta on tulossa oikein superökyjen lomakohde. Palmusaarilla on myös maailman ainoa seitsemän tähden hotelli, jonka vartija hätyytteli hotellin puistoalueelle pyrkiviä ystävällisesti mutta lujasti siirtymään kadun puolelle. Vain hotelliin kirjautuneet pääsivät vartijan ohi.
Tässä tämä hotelli:

Saarelle - niinkuin koko seudulle - rakennetaan kovasti uusia kerrostaloja ja pilvenpiirtäjiä. Me jätimme Palmusaaret ja suunnistimme Mall of the Emirates -ostoskeskukseen, jonne kuljettajamme meidät jätti. Kauppakeskuksen vieressä on valtava putki, Ski Dubai-hiihtokeskus.

Aikamme kierrettyämme ajoimme metrolla takaisin Dubai Malliin.
Metrosta kauppakeskukseen oli melkoinen kävelymatka vaikka liukuhihnaa oli vähän väliä. Ehdimme kiertää vielä tässä ostosparatiisissa, jossa on yli 1200 liikettä ja ravintolaa, erikoisuutena myös luistinrata, jossa monet lapset luistelivatkin ihan oikealla jäällä!

Ostoskeskuksessakin oli hiljentymishuoneita, joissa ihmiset saattoivat käydä rukoilemassa. Rukouskutsun kajahtaessa minareeteista myös Burj Khalifan edessä olevaan skriiniin ilmestyi tämä kuva:

Ihan yleisesti voi todeta, että hintataso Dubaissa oli suhteellisen kallis, paitsi taksit ajoivat edullisilla taksoilla. Ruoka-annosten hinta vaihteli jonkun verran paikasta riippuen. Olutta tai viiniä puhumattakaan vahvemmista juomista ei ollut tarjolla, paitsi oman hotellin baarissa oli suppea valikoima turisteja silmälläpitäen.

Viimeisenä iltana ajoimme nuorten kanssa läheiseen Al Hamra Malliin tekemään viime hetken ostokset ja syömään. Chilis-ravintolan annokset tyydyttivät isonkin nälän:

Kaupungissa ja hotellialueella oli erittäin siistiä, samoin Miracle Gardenissa. Kuitenkin kestävään kehitykseen on vielä matkaa, sillä esim. marketeissa kaikki pakattiin kassalla pieniin muovikasseihin ja muovijätettä, pulloja, purkkeja ym. oli hiekka-aavikolla tien reunat pullollaan, samoin vapaat merenrantapoukamat. Paikalliset viettivät vapaa-aikaansa usein  piknikillä valtatien varsilla iltaa nuotion äärellä  ja jättivät sitten roskat sinne puiden juurelle tai jos kasasivat ne, musta muovipussi törrötti tien varressa. En tiedä, kuka ne sitten keräsi jos keräsi. Roskien polttopaikkoja näkyi teiden varsilla ja eräänä päivänä nähtiin karanneen kamelilauman tyhjentävät tienvarren roskista, ihan taistelivat pahvilaatikoista! Ja kun kamelit vietiin pois, roskat lojuivat vielä päiviä sikinsokin jäljellä.

Aurinkoa ja lämpöä riitti matkan ajaksi, ainoastaan yhtenä päivänä tihkutti hieman sadetta ja pilviharso peitti auringon.

Tämä kuva on meidän hotellin uimarannalta, hiekka valkoista ja kuumaa. Mutta bugainvillet kukkivat seinustoilla ja käytävien varsilla tumman ja vaalean punaisina sekä tämä keltainenkin:

Olen tyhjentänyt osan matkamme muistoista tänne, paljon jää vielä mielen sopukoihin. Jos lentomatka olisi hiukankaan lyhyempi, voisi joskus harkita paluuta Dubaihin kaupunkilomalle. Tosin totesimme tänään, että hyvä kun olemme jo kotona, sillä Saudi Arabiassa saattaa olla tilanne melkoisen vakava teloitusten takia ja kenties vaikuttaa myös Emiraatteihin asti.

Hiekkalinnat seitsemästä emiraatista oli rakennettu hotellimme ulkopuolelle meren rantamaan. Osa kestänyt tuulet ja sateet, osa murentunut.

Aallot olivat tuoneet mukanaan simpukoita valkeaan hiekkaan. Minäkin niitä bongasin useita erilaisia matkamuistoikseni Ras al Khaimahin Marija-saaren rannalta.