Tällä viikolla on eteläisenkin Suomen asukkaat saaneet kokea talven pakkaset. Lunta on muutama sentti ainoastaan.
Olemme ihmetelleet, miksi pikkulintuja ei näy lintulaudalla juuri lainkaan. Olimme kolmisen viikkoa omilla teillämme ja varmasti pienet tirpat tykkäsivät siitä niin kyttyrää, että etsivät uudet ruoka-apajat. Takapihan lumessa on kuitenkin jäniksen ja ketun jälkiä.
Nyt on jo muutaman päivän pakkanen kirinyt 27 asteeseen. Ei kyllä koirulikaan kauan viitsi ulkona asioida, tahtoo pienet käpälät jäätyä. Pitäisi kutoa sukat tai ostaa kengät pieniin käpäliin. Takki sentään selkää lämmittää.
Sisällä mielellään kääriytyy peiton alle. Me katsoimme Anna Kareninaa televisiosta ja Simo huomasi sohvalle jääneen norjalaisvillatakin. Se olikin oiva peitto pienelle karvakerälle.
No mikäs siinä, lämminhän takin alla oli löhötä. Villatakin toi poika joskus pari vuosikymmentä sitten isälleen tuliaisiksi, on vaan jäänyt takki vaatehuoneen ripustimeen. Nytpä pakkasilla se on ollut hyvään tarpeeseen.
Minun sukankutomiseni jäi 38 sukkapariin. Kun viikolla tikutin viimeiset kaksi paria, kipeytyi oikea käteni niin, että nyt ranteesta sormiin on tukiside. Lankakerät vein varastoon ja otin lukusession. Suomalaisen kirjakaupan alesta ostin muutaman kirjan, nyt olen lukenut Tarja Halosesta kertovan Ei, rva presidentti sekä Orasen kirjoittaman Kaiken takana Kekkonen. Melkoista vehkeilyä politiikka oli ent. Neuvostoliiton aikana. Koskettavasti Oranen kirjoittaa Kekkosen suhteesta Sylvi Kekkoseen. Toki myös suhde Anita Hallamaan soljui läpi paksun kirjan. Nyt on lukuvuorossa Oksasen Norma. Jotainhan sitä pitää pakkaspäivien ratoksi keksiä.
Oikeastaan ihmisenkin pitäisi karhun lailla kömpiä talvipesään ja herätä vasta kevääseen. Vaan piisaisiko sittenkään unta niin pitkään?
Laitanpa vielä toisen kuvan koirulista, niin makea oli tilanne eilen illalla.
Vielä toivottelen mukavaa alkanutta vuotta kaikille blogiystäville.
Eiköhän nämä pakkaset joskus hellitä.
Maija, Ulla ja Rosina, kiva että näin teidät lukijaluettelossa! Toivon että viihdytte blogini lukijoina - kuten tietysti kaikki yhtä ihanat lukijani.
Olemme ihmetelleet, miksi pikkulintuja ei näy lintulaudalla juuri lainkaan. Olimme kolmisen viikkoa omilla teillämme ja varmasti pienet tirpat tykkäsivät siitä niin kyttyrää, että etsivät uudet ruoka-apajat. Takapihan lumessa on kuitenkin jäniksen ja ketun jälkiä.
Nyt on jo muutaman päivän pakkanen kirinyt 27 asteeseen. Ei kyllä koirulikaan kauan viitsi ulkona asioida, tahtoo pienet käpälät jäätyä. Pitäisi kutoa sukat tai ostaa kengät pieniin käpäliin. Takki sentään selkää lämmittää.
Sisällä mielellään kääriytyy peiton alle. Me katsoimme Anna Kareninaa televisiosta ja Simo huomasi sohvalle jääneen norjalaisvillatakin. Se olikin oiva peitto pienelle karvakerälle.
Minun sukankutomiseni jäi 38 sukkapariin. Kun viikolla tikutin viimeiset kaksi paria, kipeytyi oikea käteni niin, että nyt ranteesta sormiin on tukiside. Lankakerät vein varastoon ja otin lukusession. Suomalaisen kirjakaupan alesta ostin muutaman kirjan, nyt olen lukenut Tarja Halosesta kertovan Ei, rva presidentti sekä Orasen kirjoittaman Kaiken takana Kekkonen. Melkoista vehkeilyä politiikka oli ent. Neuvostoliiton aikana. Koskettavasti Oranen kirjoittaa Kekkosen suhteesta Sylvi Kekkoseen. Toki myös suhde Anita Hallamaan soljui läpi paksun kirjan. Nyt on lukuvuorossa Oksasen Norma. Jotainhan sitä pitää pakkaspäivien ratoksi keksiä.
Oikeastaan ihmisenkin pitäisi karhun lailla kömpiä talvipesään ja herätä vasta kevääseen. Vaan piisaisiko sittenkään unta niin pitkään?
Laitanpa vielä toisen kuvan koirulista, niin makea oli tilanne eilen illalla.
Eiköhän nämä pakkaset joskus hellitä.
Maija, Ulla ja Rosina, kiva että näin teidät lukijaluettelossa! Toivon että viihdytte blogini lukijoina - kuten tietysti kaikki yhtä ihanat lukijani.
Voi ihana Simo <3 <3 <3
VastaaPoistaHyvää Uutta Vuotta Sinulle ja paranemista kädellesi!
Samoin sinulle Mesis hyvää alkanutta vuotta! Kiitos positiivisesta kommentistasi.
PoistaFiksu koira tuo Simo.
VastaaPoistaTotta puhut, Amalia!
PoistaOn sinulla ihana Simo. Kiitos samoin hyvää jatkoa.
VastaaPoistaSimo on meidän perheen silmäterä ja aivan ihana koirulipoika.
PoistaOmpa Simo löytänyt hyvän paikan. Onnen Vuotta Teille kaikille, niin takin omistajalle, Simolle kuin Sinullekin. Ihastuttavat kuvat:)
VastaaPoistaSimolla on tapana ryömiä peiton alle, nyt sattui olemaan prinssipuolison villatakki sopivasti sohvalla. Sinulle myös oikein ihanaa vuotta 2016.
PoistaJopa Simo löysikin hyvän lämmön lähteen :)
VastaaPoistaTämä norjalainen villatakki on varmasti 25 vuotta sitten pojan tuliaisina tuoma, ihan on käyttämättömänä riippunut vaatekomerossa, on kuulema liian kuuma villatakiksi. Mutta Simon mielestä mitä mukavin peittona!
PoistaVoihan harmitus tuo sinun kätesi kipeytyminen. Minuakin nuo nivelrikot kiusaavat, mutta jos en mitään näpertelisi, niin ihan menisi liikkumattomaksi. Täytyy aina vaihdella työtä, välillä kutoo ja sitten taas virkkaa tai lähtee pyöräyttämään jotain hyvää suuhun pantavaa. Paranemista sinulle toivoen, Unelma
VastaaPoistaVoi ystäväni Unelma, käteni alkaa olla jo ihan kunnossa tukisiteen ansiosta. Neulomiset jätän kuitenkin hamaan tulevaan, nyt vaikka lueskelen. Tiedän sinut, et pysy paikallasi ilman puikkoja, virkkuukoukkua tai jauhopeukaloa. Niistä kaikista on läheisille valtavasti iloa!
Poista