PÄIVÄ PITENEE

Aivan selvästi sen jo huomaa. Talven synkin pimeys on ohitettu ja kevättä kohti mennään. Aurinko paistaa nyt täydeltä terältä, eilisen aamun paukkupakkanen on laskenut jo -15 asteeseen. Eilen sataneet vitivalkoiset lumihiutaleet ovat ohuena höttölumena.
Simo päivystää olohuoneen sohvan selustalla, ei näy pikkulintuja vieläkään talipalloissa. Yhden oravan koirapoika bongasi aamulenkillä ollessaan, mutta sekin pujahti näkyvistä metsän kuusipuihin.

Kuvan alareunan päiväyksestä näkyy, että pieni kamerani on kesä-ajassa tai muuten ihan omassa aikataulussaan. Äsken nimittäin otin tuon kuvan ja silloin kello hitusta vaille keskipäivän.

Ihan selvästi vaikuttaa päivän piteneminen ja aurinko mielialaan.
Tuntuu, että tarmoa on tullut lisää ja halua huushollin mööpeleiden uudelleen sorteeramiseen. Aihetta kyllä onkin. Ja kun hankin uudenuutukaisen höyrypesimen, kaakelilattiat ainakin odottavat puhdistamista perinpohjin. Ja kylppärin seinät yms. 

Eilen piipahdettiin pääkaupungissa sukuloimassa. Prinssipuolisolle tapaaminen oli kovasti tärkeää, kun sai kyllikseen muistella lapsuutensa tapahtumia ja maisemia veljensä ja serkkunsa kanssa. Näin, miten hän ihan selvästi nautti yhdessäolosta ja tietysti kaikista tarjolla olleista pöydän antimista. Nämä serkukset alkavat olla jo sen ikäisiä, että jokainen tapaaminen on heille juhlaa. Toki minullekin oli mieluista osallistua tapaamiseen.

Simon kaverina oli kyläreissumme ajan prinssipuolison tuttava, joka mielellään - yksin eläjä kun on - tulee meille koirulin kaveriksi. Näin me voimme huoletta olla poissa muutaman tunnin ja koira pääsee välillä pienelle lenkille.

Hyvä on, että pakkaset hellittävät. Kauppakassini Micra ei suostu pakkasella käynnistymään ilman kommervenkkejä. Kun perheen muidenkin autot hyytyvät ja joutuvat korjaamolle, pika-apua aina tarvitaan. Ensi viikon alussa vaihdamme pieneen autoon tuliterän akun, jospa se sitten paremmin hyrähtäisi menoon. Vaan ei näytä isommatkaan autot pakkasta kestävän, moni oli jäänyt moottoritien varteen kesää odottelemaan...

Eilen aamulla avannolle mennessäni havaitsin takapihalla pehmeässä höttölumessa paitsi jänisten myös kettujen jälkiä. Minusta jäljet olivat isot ketun tekemiksi, vaikka en usko susien takapihallamme liikkuvan. Pitäisi hankkia riistakamera, johon öiset tallustelijat tallentuisivat. Ja pikkulintuja odotan palaaviksi lintulaudalle.

Kesän toi mieleen postilaatikkoon tipahtanut siemenluettelo. Kohta on aika piilottaa ensimmäiset siemenet ruukkuihin kesää odottamaan. Toisaalta, toukokuussa on vuorossa taas Tûrin kukkamarkkinoille reissu, joten sieltäkin on ihan pakko raahata taimia. Dubain ihanat kukka-asetelmat vieläkin väikkyy mielessä.

Leivoin elämäni kai ensimmäisen taatelikakun matkalta tuomistani taateleista. Helppo kuin heinänteko, taidan tehdä toistekin. Ja yhden pienen keinuhevosen toin matkamuistona, saattaahan sekin olla kiinalaista alkuperää, vaan oli nätti, joten haittaakse.

Nyt on parasta lopettaa ja ryhtyä ruuanlaittohommiin. Simo saa jäädä päivystämään ja minä napsautan läppärin "shutupp" joten hei ensikertaan.

Hyvää aurinkoista tammikuun sunnuntaipäivää...