keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

KEVYESTI KESKELLÄ VIIKKOA


Keskiviikkopäivä, pakkasta yli 20 astetta vaikka maaliskuu jo puolessa välissä. Eilen oli keskimmäiseni syntymäpäivä, sankari matkalla jossakin eteläisemmässä maisemassa, jossa ei pakkanen pauku.

Kesään on vielä matkaa, vaikka lintujen viserrys aamuvarhaisesta alkaen onkin pihametsikössä lisääntynyt. Tiaisten titityystä kuuluu lyhennetty versio tityy ja punatulkku viheltää huiluäänellään kuusen ylimmillä oksilla. Tänä aamuna en nähnyt lintulaudalla oravia; eilen oli joku kaahaaja ajanut yhden oravan yli tässä meidän tiellä. Sanoin prinssipuolisolle, että on tuli hännän alla ellei ehdi huomata tietä ylittävää pientä oravaa (rajoitus 50 km/h ja mutkan merkit). Tästä syystä en oikein uskalla antaa Simon olla vapaana muualla kuin valvonnassa takapihalla. Pelkään sen ryhtäävän tielle ja ihan varma on, että sitä ei lumisesta tiestä huomata vaan yli ajetaan. Onneksi poika on tottunut hihnaan niin, että ihan vapaaehtoisesti tulee taluttimeensa.

Käväisin ystäväni blogissa; olen hämmästynyt, miten taitavasti hän tekee sivujaan ja miten ihanaa tekstiä hän osaa tuottaa. Itse olen "liian paksu perhoseksi" enkä saa blogiini tavallista lätinää kummempaa.

Keskiviikko on kukkien kastelupäivä. Koskahan saisin mullat vaihdettua ruukkuihin, että kukkani saisivat tarvitsemaansa kasvupontta. Eläkeläisellä kun on mukamas kiireitä, vaikka ihan itse saa päivänsä rytmittää. Nopas, pieni koira onneksi rytmiä antaa parille-kolmelle kuntolenkille päivittäin.

Tänään on lääkärin kontrolliaika. Kolesteroli, verenpaineet, verensokeri yms. Tiedän jo etukäteen, että tulossa on verenpainelääkitys, jota olen torjunut mutta koska en saa painoa putoamaan niin reilusti kuin pitäisi, pillerit on ovella. En usko lääkärin enää antavan armonaikaa. Vaan katsotaan miten käy. Ehkäpä ihan turhaan estelen lääkitystä.

Pääsiäistä odottelen. Jokohan silloin kuuluu jäiden soitto mökin saunarannassa. Tuskin, sillä jääpeite tuli aika myöhään ja talvi on ollut pitkä. Voi mennä vappuun, ennenkuin ranta lainehtii ja jäähileet keinuvat rantavedessä helisten kuin kristallipuikot.

Kuva on otettu syksyllä autioituvasta rannastamme, kun keltaisia lehtiä kelluu huurtuvassa rantavedessä. Talvella käydessämme kairaamme avannon ja pulahdamme jääkylmässä vedessä. Naapurit näkevät tikapuut avannossa ja arvaavat, että kylmä kylpy on virkistänyt. Onneksi meillä on täällä kotonakin pieni lammikko takapihalla avantoineen joka-aamuista pulahtamista varten. Potkua päivään saa, jos vaan sisukkaasti painautuu kylmän veden syliin. Tänä talvena tosin en ihan joka aamu ole pulahdellut, mutta aina tilanteen mukaan. Yhdeksäs talvi avantoa menossa silti.

2 kommenttia:

  1. Ihana kuva Simo-vauvelista bannerissa. :)
    Mukavaa on lukea sinun ja Simon ulkoiluretkistä. Huomenna meillekin tulee taas Ronja-neito viikoksi hoitoon.
    Ihanaa, että sinulla nyt on blogi, tykkään niin lukea tekstiäsi.

    VastaaPoista
  2. Simosta kiva kuva heti etusivulla! :)

    VastaaPoista