maanantai 22. marraskuuta 2010

LUMINEN LUONTO

Maanantai. Vilkaisu pakkasmittariin. -12 astetta ja Simo haluaa ulos lenkille. Sitaisen nopeasti koiran hihnaan, painan pipon syvemmälle, fleecetakin vetoketjun kiinni ja menoksi.

Pihan laidassa kuuluu mustan linnun krääk. Korppi taitaa sittenkin asustaa kuusikossa, vaikka sanotaan sen olevan korpimetsien lintu.  Lintulaudalla  vain talitiaisten vilskettä.  Taivallamme reippaasti ohi ja pääsemme metsän suojaan. Tunnelin takana kalliossa vesinorot ovat jäätyneet puikoiksi. Minusta niissä on jotakin kiehtovaa ja räppään kuvan "hiidenhampaista".

Lunta on kymmenisen senttiä, mutta kivet polulla ovat näkyvissä, sillä kivethän varastoivat lämpöä ja ovat sulattaneet päälleen satanutta lunta. Vai mateleeko polullamme kenties kilpikonna?

No, kivihän se vaan on. Kallion rinteen reunasta löytyy "lopen uupunut". Koivun oksa antaa taustatukea väsähtäneelle horsman korrelle, muut ovat jo suosiolla taipuneet kumartamaan talvelle.

Pienen koivun runkoon on tuuli tehnyt lumiportaat metsähiirelle tai kenties maahiselle, joka iltahämärissä nousee tähystämään metsässä liikkuvia. Annan mielikuvitukseni lentää lapsuuden satuihin ja menninkäisiin.

Pihaan palattuamme punatulkut ovat saaneet vuoron lintulaudalle. Tarkkoina auringonkukan siemenistä ne nokkivat lumeen pudonneet siemenet parempiin nokkiin. Koivussa on hyvä päivystää, että kukin vuorollaan voi rauhassa aterioida.


Tyttöpunatulkkuja näkyvät olevan kaikki kolme. Omenanpunaisia poikatulkkuja ei näy ruokintapaikalla. Ja pihan oravatkin ovat jo popsineet vatsat täyteen herkullisia auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä. Nyt sisälle!


4 kommenttia:

  1. Näistä sinun ja Simon metsälenkeistä on hauska lukea, tulee tunne, että itsekin siinä mukana talvea tutkailee.

    VastaaPoista
  2. Yksi mielenkiintoinen seurattava lumella on pikkuiset jäljet joita eri eläimet jättävät. Kun Himmun kanssa kuljemme, se kyllä havannoi nopeasti myyrän polut lumenkin alta ja jää niitä tutkimaan, useimmin vain huonolla tuloksella, ehtivät kyllä koloihinsa piiloon. Ilman koiraa jäisi paljon luontoa kokematta, koiran kanssa kun on niin mukava luonnon ihmeitä katsella.

    VastaaPoista
  3. Jälkien seuraaminen ja tarkkailu on kyllä jänskää puuhaa ^^

    VastaaPoista
  4. Unelma; nyt on lätinä yksipuolistunut meikä mammalla ihan selvästi. Mutta mukava jos tuntuu että mukana kuljet.

    mummeli; Ihan totta puhut, ilman koiraa sitä mennä hönttää lenkkipolkua, mutta pieni koiruli nuuhkii ja kyykkii ja kaivaa ja taas ryhtää eteenpäin. Pysähdyksissä itsekin ehtii katsoa ympärilleen ja havaita asioita. Jälkiä mekin havainnoidaan ja huomataan, milloin kettu on jäljittänyt pihan pupua tai oravat loikkineet polun yli puhumattakaan pienistä hiirulaisten jäljistä. Jännää puuhaa.

    Kukkahattuneiti; Jäljet ovat kuin lumelle kirjoitusta, sitä on kiva yrittää tulkita.

    VastaaPoista