perjantai 18. helmikuuta 2011

NEUVOKSET HERROJEN HELSINGISSÄ

Pakkasta uhmaten päätimme ystäväni Unelman kanssa lähteä neuvosretkelle pääkaupunkiin. Ensisijainen tarkoituksemme oli käydä japanilaisessa kaupassa hakemassa vihreää teetä ja vähän pyöriä Helsingin humussa.

Kampissa nousimme maan tasalle ja keräsimme rohkeutta pistää nokkamme pakkasen ja mereltä nousevan viiman kylmentämille kaduille. Peräperää taivalsimme Annankadun jalkakäytävää, joka oli todella petollisen liukas niistä paikoista, mistä hiekkarakeet olivat tehneet oharin. Mutta hyvällä onnella selvisimme japanilaisen kaupan ovelle. Ystävällinen, suomea puhuva myyjä selvitti meille teelaatujen ominaisuuksia ja esitteli japanilaisia teepannuja kuppeineen.  Teekannut jätimme vielä hyllylle, mutta kassiin kertyi wasabi-tahnaa, tofua, seesaminsiemenpussi ja tietysti vihreää teetä eri muodoissa. Vihreän teen terveellisyydestä voit lukea täältä. Ja kannattaa lukea!

Taiteilimme itsemme poikkikadulle ja kylmä viima puri kasvoja. Mutta apu oli lähellä, astiataivas aukeni edessämme ja ei kun sisään. Hyllyt täynnä kuin kotona ikään. Hinnat pilvissä, taivaassa kun oltiin. Mutta silti punainen lasilintu viehätti niin paljon, että yritin tinkiä. Ei helpottanut. Maksoin mitä lapussa luki. Oli siellä kirkas kanarasiakin,  se iso, ja äkkiä laskin omien kanarasioitteni arvon näillä hinnoilla myös pilviin. Olinko onnesta ähky? No en tietenkään. Ei se ole hullu, joka pyytää vaan se, joka maksaa. Varovasti hilauduimme ahtaasta astiakaupasta ulko-ovelle ja kadulle. Mietin, olinko nyt mennyt lasilinnun kanssa halpaan. Mutta päätös oli tehty ja pulinat pois. Kaunishan tuo lintu on eikä minulla vielä sellaista toista ollut, pienempiä kylläkin.


Tyytyväiset mummelit jatkoivat matkaa ja kas kummaa, joutuivat keskelle penkinpainajaishulinoita. Kuorma-auto toisensa jälkeen puski läpi katujen ja abit heittelivät karkkeja kadun varren katsojille. Niitä sitten kilvan pakkasen nipistellessä paljaita sormia (eihän lapasten kanssa olisi karkkia kiinni saanut) poimittiin taskuihin.



Siinä hötäkässä oli jo meikäläisen kameralaukkukin karata omille teilleen, olisinko ilman ystävällisen naisen huomauttamista tajunnut kamerani karkuyritystä.  Karkkisateessa minulle tuli assosiaatio Inge Löökin mainiosta kortista (sain sen ystävänpäivänä Unelmalta), missä mummot kassi auki pudottavat naapurin aidan takaa omenoita. Sama se, karkkeja tai omenoita!

Nälkä alkoi jo tuntua ja neuvokset suuntasivat Stockan kahdeksanteen kerrokseen. Siellä oli maalaismummelin pää mennä pyörälle. Jokaisessa saarekkeessa oli erilaiset vaihtoehdot ja tarjolla enemmän kuin käsittelemään pystyi. Löytyi viimein meille sopiva lounasvaihtoehto, juuressosekeittoa ja salaattia, missä myös lämpimiä vihanneksia (lanttua, porkkanaa, perunaa, punajuurta).

Maistuipa hyvälle ja riitti hyvin pakkaspäivän lounaaksi. Keitto yrttileviteleivän kera lämmitti mukavasti.

Ei sitä maalainen arvaa kaikkia pääkaupungin vermeitä tarkistaa. Käytiin hotelli helpotuksessa ennen ulos lähtemistä ja laitoin laukkuni ja lapaseni vessan lavuaarin päälle, kun ovessa oleva naula oli niin olematon (ja minulla lasilintu laukussa) enkä periaatteesta laukkua vessan lattialle laske. Ihmettelin puronsolinaa! Kunnes tajusin, että automaattinen hana avaa vedentulon jos käden tms. laittaa lähelle. No, lapanen kastui ja vaikka sitä kuivattelin, jäätyi ulkona tönköksi kärjestään.

Kierreltiin vielä Kampissa,  mutta koska bussin lähtö oli sopivasti kohdalla, noustiin vankkuriin. Ja kas, hitaasti köröteltiin ja jokaisella pysäkillä stopattiin. Soitin arvioidun tuloajan prinssipuolisolle, että tietää tulla vastaan.
Ei olis pitänyt. Bussi oli puoli tuntia myöhässä viimein  enkä  saanut - tyhmyyttäni - yhteyttä hakijaan. Kun sitten vihdoin viimein puuskutin treffipaikkaan, oli jollakin huumorintaju kadonnut ja naama vääntynyt näkkärille, sillä  myöhästymiseni söi jo eestintunnille ehtimistä. Mutta mikä tässä maailmassa nyt sitten niin tärkeätä olisi? Minusta se, että meillä oli kiva neuvosten torstaipäivä ja että lopulta kaikki hyvin. Lapasen nostin kuivumaan patterille..


 Ja Simo oli onnellinen kun mammakin oli taas kotona. Ja loppujen lopuksi kai prinssipuolisokin, ei kai se muuten olisi reissustamme kysellyt kuulumisia.

16 kommenttia:

  1. Johan on mukavaa tarinaa neuvosten kaupunkimatkasta. Ja lasilintu on hieno. Lounas herkullinen ja mukavaa, vaikka kylmää päivää olette piäkaapunnissa viettäneet.
    Kiitos teelinkistä. Unelman blogissahan oli liikkeen linkki.

    VastaaPoista
  2. Teikämummeleillekin aina sattuu ja tapahtuu.Nehän ne hersyttävimpiä hetkiä ovatkin.
    Pakkaa sitä minullekin sattumaan jos tapahtumaankin. Sitä kun on niin äkillinen, ensin tekee ja sitten tarkistaa, moniaasti kun jo myöhäistä.Tuon F-buukin kanssa toheloin totaalisesti että oli siinä kavereilla nauramista toilailuistani.

    VastaaPoista
  3. Neuvosmatka, kiva ilmaisu. Me Even kanssa käydään "Stocka-päivää" tai "Helsinki-päivää" viettämässä aina silloin tällöin. Tärkeämpää kuin shoppailu, on lorviminen ilman puolisoiden jäkättämistä, puhumattakaan skumppalaseista Stockan F8:ssa.

    VastaaPoista
  4. Kaunis lintu, ja mukava päivä teillä olikin ♥
    Herkullista ruokaa...
    Simo ei muuta kuin kaunistuu, söpöläinen ♥

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Anja, mukavasta Helsinki päivästä. Verrattomasti kerroit meidän retkestämme. Käynkin nyt heti laittamassa linkin tänne, kun itse hosaisin juttuni aamun varhaisina tunteina silmät puoli ummessa.

    VastaaPoista
  6. Kivan reissun teitte. Hyvän ystävän kanssa on hauska reissata.
    Kauniin linnunkin ostit, ja mitä parasta että kotona jo odotettiin sinua!♥

    VastaaPoista
  7. No olipa teilla upea matka ja hienoosti reissusta kirjoitit..:))

    VastaaPoista
  8. Minttuli; se vihreän teen hankinta oli ykkösasiana, alan juottaa sitä myös prinssipuolisolle ennakkoehkäisynä ikämiesvaivoihin. Tofua päätin myös kokeilla ja sitä ostin.

    SinikkaHelena; mun jälkikasvu sanoo, että olen tapaturma-altis mutta ehkä tapahtuma-altis olisi parempi ilmaisu. Kyllä minua oikeastaan välillä nolottaakin sattumukset, mutta paras vaan nauraa itselleen ja mennä koheltaa eteenpäin.

    Rva Kartanonrouva; te olette Even kanssa niin paljon nuorempia, ettei teistä vielä ole neuvosmatkoille vaan juomaan skumpat siinä missä me tyydymme vesilasiin ja juuressosekeittoon! Mut vielä se koittaa aika teillekin...

    seijastiina; lintu on kaunis vaikka maksoin siitä itseni ihan kipeäksi, tai melkein. Simo oli todella iloinen kun tulin kotiin oltuani päivän reissuillani. Toisaalta, vaikka olisin vain varttitunnin kateissa on jälleennäkeminen riemukas.

    Unelma; kiitos itsellesi ideasta lähteä miljoonakaupunkia lähemmäksi. Naurattaa vielä, ettei jääty tavanomaisesti Oopperan pysäkillä pois ja sännätty nelosen ratikkaan kun on niin takaraivossa nuo miljoonakaupungin reissut!!!

    sylvi; meillä on aina ihan upeita reissuja Unelman kanssa, mentiinpä sitten bussilla tai laivalla. Ja lenneltykin on yhdessä Berliinin kirppareille... eli meiltä tämä neuvosmatkailu onnistuu.
    Kaipa se niin on, että reissuista parasta on kotiintulo ja Simon hännänheilunta ja lipaisu poskelle. Tietää olevansa odotettu.

    VastaaPoista
  9. Irmastiina; oli meillä kivaa yhdessä pakkasesta huolimatta. Ja liukkaudesta.

    VastaaPoista
  10. Hauska reissu teillä oli, tuttuja paikkoja kaikki. Simo oli onnellinen kun emäntä kotiin tuli. Kiitos kun tulit Männikölle lukijaksi Tervetuloa!

    VastaaPoista
  11. Teillä on kyllä kivoja reissuja, mukava tunnelma tulee lukiessa :) Lasilintu on kyllä hyvä ostos, tosi kaunis! Ruokakin näyttää niin maittavalta... Minä olen vihreää teetä juonut muutaman vuoden ajan joka aamu, joskus päivälläkin, ilman ei enää aamu lähde käyntiin, vaikka onkin tavallista pussiteetä. Pitääpä katsella jos täältäkin jostain löytyisi tuollaista "aitoa" teetä. Simo näyttää onnelliselta :)

    VastaaPoista
  12. Hyvä ja antoisa retki teillä oli ja onneksi ostit sen linnun! Tarkoitus oli kylläkin aloitaa toisella tapaan, että no pitikö sinne Hesaan mennä tammösillä pakkasilla....jne..jne.. Silkkaa kateutta olis vain ollut, kun en tunne sinne itte pääsevän, siis saaha aikaseksi, edes sen vertaa....;)

    VastaaPoista
  13. isopeikko; Simo Hurtta kiittää terkuista!

    maiju; Simo on onsku aina kun palaan kotiin vaikka olisin vain hetken poissa. Olen joskus aiemmin kurkannut blogiasi ja nyt jäin lukemaan. Mielenkiintoisesti kirjoitat, halusin jäädä lukijaksesi.

    Anja; neuvosreissuja on monenmonta takana ja aina yhtä hauskaa Unelman kanssa yhdessä. Vähän mietin lasilinnun kallista hintaa mutta olisi jäänyt harmittamaan ellen olisi ottanut.
    Minäkin olen tänään lipitellyt vihreää teetä.
    Ja Simo toi Unelmalta saamansa kalan näytille!

    Maikku; Vähän meitäkin arvelutti pakkanen mutta kun isät kesti talvisodan niin tyttäret Hesan reissun! Tosin päätettiin uusia neuvostelumatka pääkaupunkiin vasta lämpöisemmällä kelillä. Samat pakkaslukemat näyttää keskeisemmässäkin olevan, mökin seinät varmaan niemennokassa paukkuu...

    VastaaPoista
  14. Kirjoituksestasi lukee miten tavallisesta reissusta löytyy monenlaista näkökulmaa kun tuo sana on hallussa ja sen osaa vielä tuoda uloskin:) Olet kyllä taitava kirjoittaja ja asioiden kokija:)

    VastaaPoista
  15. Irma; kiitos kommentistasi, olen ihan soikeana onnesta, jos olet tätä mieltä.

    VastaaPoista