keskiviikko 16. helmikuuta 2011

PRINSSIPUOLISO JA MILJOONAKAUPUNKI

Voisin tietysti kertoa prinssipuolison matkasta miljoonakaupunkiin, mutta kerronpa, mistä nämä nimet oikein saivat alkunsa.

Joskus nuorina 60-luvun alussa olimme paljon yhdessä minua vuotta vanhemman serkkuni kanssa. Olimme kasvaneet yhdessä ja tunsimme toisemme kuin sisarukset. Elimme toistemme kanssa ilot ja surut. Kun sitten avioiduimme - minä ensin ja hän muutaman vuoden myöhemmin - myös miehemme ystävystyivät ja olimme paljon yhdessä. 

Kerran jossakin sukumme juhlassa olimme odottamassa vuoroamme onnittelemaan, sanoi serkkuni mies meille, että menkää nyt kuningattaret pari askelta edellä ja he miehet seuraavat parin askeleen päässä perässämme kuin prinssipuoliso Felipet. No joo. MEIDÄN  sukujuhlahan se oli, mutta ihan tasa-arvoisestihan puolisoitamme aina huomioitiin.  No, naurusta ei meinannut loppua tulla ja niinpä me otimme pari askelta eteenpäin ja miehet tulivat sitten kunnioittavan välimatkan päässä perässämme.
 

Nimitys prinssipuolisoni Felipe on sitten kulkenut mukanamme sisemmästä Suomesta tänne etelämmäksi. Ihan luonnostaan käytän nimitystä miehestäni, tuskin edes huomaan, että se ei kaikille aukea. Monet pitävät sitä tsoukkina - ja voihan se sitäkin olla. Vähän nykyisin hymyilyttää, kun olen kuullut, että nimitys on plagioiden otettu käyttöön eräässä nuoremmassa perheessä lähitienoolla. Vaan enhän ole siihen patenttia hakenut, joten silvuplee! En tiedä, kulkeeko uusprinssipuoliso kaksi askelta kuningattarensa perässä!!! Heko-heko. Mutta ihan aikuisten oikeasti toinen etunimeni Regina tarkoittaa kuningatarta!

Entä miljoonakaupunki sitten. Olimme parhaan ystäväni, kirpputorineuvos II:n kanssa menossa kirpparikierrokselle Tukholmaan. Lyöttäydyimme Vikingin terminaalista yhteysbussiin Slussenille. Eteemme istahti kaksi kovin nuorta kaverusta. Toinen pojista oli ilmeisesti juonut hilpeänä kaljaa edellisen illan laivalla ja krapulanpoikanen koputteli ohimoissa. Kaveri vieressä istui hiljaa reppu sylissä. Eikä antanut toiselle kaljapurkkia helpottamaan aamun oloa. Siinäpä sitten iloinen kaveri alkoi kertoa, miten on mukava tulla tänne "miljoonakaupunkiin" ja että Suomessa ei ole mitään vastaavaa. Hän kehui Tukholmaa supersanoilla ja  toisti sanaa miljoonakaupunki monenmonta kertaa ennen kuin saavuimme Slussenille. Ja meitä mummeleita huvitti kovasti nuoren maailmanmatkaajan yltiöpäinen ja vuolas kehuminen. Liekö poikaressu ollut ensimmäistä kertaa isossa kaupungissa?  No, siitä alkaen meidän neuvosretkemme ovat olleet matkoja "miljoonakaupunkiin".  Eli aika pienestä on kiinni se, miten legendat lähtevät elämään ja muuttuvat hykerryttäviksi assosiaatioiksi mielissämme.

13 kommenttia:

  1. Olipa mukavaa tositarinaa näin pakkaspäivänä.

    Ja näihin "maailmanmatkaajiin" törmää tämän tästä.
    Aurinkoistä päivää, kylmästä viis!

    VastaaPoista
  2. Kiva alku Prinssipuoliso nimelle. ja Miljooakaupunkiin.

    VastaaPoista
  3. Nämä on muuten parhaita, sisäpiirin sanonnat ja huomaamatta niitä käyteään, eikä niitä saa missään nimessä jättää käytöstä pois...;)

    VastaaPoista
  4. Mukavat tarinat nimitysten alkuperästä. Meillä kun oli vain rinnallakulkija.

    VastaaPoista
  5. Kirppisneuvos II voisi vielä lisätä tarinaan tuon "neuvoksen" alkuperän. Taata sen kerran keksi, hän tokaisi, että teitä ei oloneuvoksiksi voi kutsua muiden eläkeläisten tapaan, kun jatkuvasti kiidätte kirpparireissuilla.
    Anja on Neuvos I, koska hän on ensin keksinyt miljoonakaupungin kirppikset.
    Monet hauskat neuvostelureissut olemme yhdessä tehneet. Puolisotkin ovat joskus päässeet mukaan. :)

    VastaaPoista
  6. Mainio juttu tästä Prinssipuoliso-nimestä. Oikein omaperäinen ja hauska<3

    Olet kiva ihminen, Anja-Regina<3

    VastaaPoista
  7. Että semmoinen legenda asettuu noiden nimitysten taakse, mukava kuulla,, siis lukea:)

    VastaaPoista
  8. Minttuli; jostakin nämä jutut aina alkaa! Ja jäävät sitten elämään.
    Meilläkin ihan riittävästi pakkasta ollut.

    sylvi; pakkasterveiset sinne miljoonakaupungin maahan.

    Maikku; olen samaa mieltä, sisäpiirijutut on ihan kivoja. Vaikka kaikille ne ei ihan heti aukeakaan.

    mummeli; minä kutsun tuota puol isoa aina prinssipuolisoksi jo ihan tottumuksesta.

    Unelma; kiitos Neuvos II:lle tarkennuksesta, tulihan selvitettyä tässä kolmaskin "sisäpiirijuttu" eli meidän neuvosnimet!
    Vaikka minä en aina ole selvillä, mikä neuvosnumero on kummankin, vaan eipä haittaa.

    Aili-mummo; kiitos kommentistasi, ilahduin kovin!

    Nenunen; kuka sanoikaan, että "legenda jo eläesään", hih! Siis tuo prinssipuoliso!

    VastaaPoista
  9. Kuin leikinpäin alkavat monet " legendalliset" nimitykset ihmisille ja vaikkapa tapahtumille.
    Omassa tuttavapiirissäni on parikin prinssipuolisoa :-)
    Kiva kun kävit lukaisemassa minunkin blogia, aina löytyy uusia kivaa luettavaa, kuten nyt täällä Sinulta!

    VastaaPoista
  10. Sainpa tosi selventävän vastauksen kysymykseeni!
    Kiitokset. :)

    VastaaPoista
  11. Voi kun mukavaa lukea tällaisia tarinoita. Nuo nimitykset onkin vilahdelleet teksteissäsi kohtuullisen usein :)

    VastaaPoista
  12. Anna; kiva kun kävit, tule toistekin!

    Rosina; näin se sanonnat ja legendat syntyy, ihan arkipäivän tapahtumista.

    Anja; huomaan, että olen näitä sanontoja usein käyttänyt, myös tuota neuvos-nimitystä.

    VastaaPoista