lauantai 19. helmikuuta 2011

TOMULAN TAIKAA

Kaikki alkoi ruusulautasesta. Olimme Kaapelitehtaalla keräily- ja antiikkimessuilla joskus vuosia sitten piipahtamassa, kun sattui sopivasti menomatkallemme Tallinnaan. Kiertelimme katselemassa tarjontaa ja kuinka ollakaan, prinssipuolison silmään osui Ester Tomulan pieni seinälautanen, punainen ruusu. Hän kurkisti hintaa ja tuli kysymään minulta, missähän romulaatikossa  saamani lautanen mahtaakaan olla? Se pitäisi ottaa talteen, sillä näyttää olevan aika arvokaskin. Jaa-a. Käännyin takaisin katsomaan lautasta, jonka ohi olin jo pokerina rynnännyt. Hm, tutulta näyttää, etsitään kun mennään takaisin kotiin, kyllä se jostakin löytyy. Olin saanut seinälautasen äitienpäiväkorttina lapsilta vuosia sitten, enhän toki sellaista hävittänyt ole!


Kotona etsin seinälautasen ja nostin seinälle.  Ei se kovin kummoiselta yksikseen siinä näyttänyt, mutta kaipa silmissäni lisäsin siihen hintalapun, joten siihen se jäi. Mutta kipinä oli syttynyt. Näitä lautasiahan on erilaisia, täytyypä katsoa kirpparit ja muut.

Etsin tietoa Ester Tomulasta ja hänen töistään.Hesarissa oli vuonna 2004 tarinaa Tomulasta ja kerrottiin, että ainakin yksi henkilö oli kerännyt koko sarjan seinälautasia eli yhteensä 55 kpl.

Lomareissuilla löytyi aina jostakin uusi, erilainen seinälautanen ruusulautasen seuraksi ja pieniä nauloja tuli seinään lisää. Keräämisvimma nyt vaan on semmoinen, että kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan. Vähitellen kaikki tavallisimmat olin nostellut nauloihin, mutta joitakin harvinaisempia liikkui todella nihkeästi. Huopaohdake, rohtoimikkä, pietaryrtti ja keltainen iiris olivat ne, joista hinta oli kiivennyt tikapuita pitkin pilviin. Ja koska metsästysinto ei vaan osoittanut laantumisen merkkejä, joistakin jouduin maksamaan ehkä vähän liikaakin. Mutta tasapainon vuoksi joitakin olin löytänyt myös tukholmalaiselta kirppikseltä lähes ilmaiseksi, joten ei ehkä niin kirpaissut sittenkään.


Viimeinen puuttuva oli hiirenvirna. En ollut sitä missään nähnyt edes tarjolla. Ja sitten yhtenä lauantaina ystäväni Unelma soitti kirpparikierrokseltaan: puuttuuko sinulta vielä se hiirenvirna, yksi mummeli myy sitä täällä ja pidän siitä lautasesta kiinni kun siihen on toisetkin tarttumassa? Jess. Ihana ystävä. Ei irrottanut hiirenvirnasta ja minä sain kokoelman täyteen. Seinässä on siis 55 pikkuista naulaa ja jokaisessa Tomulan seinälautanen. Hurraa.

Mutta ei se vielä siihen jäänyt. Aloitin Pomona-purkkien haalimisen. Mehiläinen niistäkin puuttuu, mutta into on tosin jo hiipunut - tai järki voittanut. Jompi kumpi.
Lapset ovat kyselleet, mitä näillä mummin kaikilla tilpehööreillä tehdään sitten kun aika mummista jättää. Olen lohduttanut heitä sanomalla, että viimeisillä voimillani ja vapisevalla äänellä pyydän:  tuokaa  vasara...


23 kommenttia:

  1. Kyllä on ihana kokoelma noista lautasista. Jos tuota ryhtyisi kokoelmana myymään, nousisi hinta tosi korkeaksi. Lohduta sillä lapsiasi, että ovat arvokkaita, niin varmaan tietävät mitä niille tekevät-jos kuitenkaan raaskisivat edes niitä myydä. Keräily on kyllä sellaista, kun sille antaa pikkusormen, se vie koko käden.

    VastaaPoista
  2. Mahtavat valikoimat sinulla.
    En kuitenkaan siivouspäiviäsi kadehdi.
    Itse kahden lasivitriinikaapinkin kanssa päkätissä kun tomu tanssii lasihylyillä koneellisen ilmanvaihdon tahtiin.
    Tunnetta kuitenkin mukana hankinnoissasi ja rahaa ennenkaikkea.

    VastaaPoista
  3. Voi herttinen sentään, kun ihana kokoelma ja nuo punaiset vaasit ja maljakot utossa alla, ihania. Uskon, että lapset ja lapsenlapset ovat innoissaan kokoelmista, ei tarvita vasaraa. Minä olen omalta mummultani saanut kaikkea ihanaa vanhaa ja arvostan sitä suuresti, ne taarat ovat oikeita aarteita, vaikka mummu niitä välillä kutsuukin romuiksi.

    VastaaPoista
  4. En ole kuullutkaan Ester Tomulasta, mutta heräsi kiinnostus. Hieno kokoelmasi on. Ja tuo punainen lasi...

    VastaaPoista
  5. Juhlava on Tomula-kokoelmasi. Oli riemullista löytää sinulle se piste i:n päälle.
    Muistan vieläkin, kun sinä ilosta hihkaisit puhelimessa saksalaisten vieraittesi ihmetellessä vieressä.
    Ehkä vielä löydät sen valkovuokonkin, joka ei varsinaisesti sarjaan kuulukaan.

    VastaaPoista
  6. mummeli; varmasti tämä keräilyinto juontaa juurensa lapsuudesta, jolloin ei ollut mitään, ja nyt sitten haalii kaiken mikä ei karkuun pääse. Voipa olla, etteivät lapset sitten haluaisikaan myydä näitä, kukapa tietää.

    SinikkaHelena; joopa, mun täti kävi joskus aina pölyt pyyhkimässä vitriinikaapeista ja järjestelemässä punaiset lasit uudelleen. Pölyhuiskaa huiskutan kun muistan! Nyt kevätaurinko paitsi lämmittää myös näyttää kaikki pölykerrokset! Löytämisen ilo on mahtava tunne.

    Sarppu; Joskus aikaisemmin keräsin tuota rubiinilasia, josta pieni osa on lautasseinän alapuolella. Vanhat tavarat on sellaisia aarteita, esim. astiat, että voit silmät ummessa niitä käsin kosketella ja ne kertovat tarinoitaan. Eivät ole romuja missään nimessä.

    Minttuli; varmaan sinullakin on ollut punainen emalipannu tai kattila Tomulan kuvioimana. Ei niille arvoa annettu silloin, mutta nyt kylläkin. Punaisesta lasista laitan postauksen sitten joskus...

    Unelma; en taida itsekään unohtaa sitä riemua silloin kun hiirenvirnasta soitit! Todella hampurilasserkkuni oli ihan ymmällä! Valkovuokkoa on joskus myyty sikahintaan, mutta kun se on vartavasten tehty krist.liitolle eikä kuulu kokoelmaan, olen vielä malttanut.

    VastaaPoista
  7. Sarppu: tervetuloa anja-reginan aittaan lukijaksi!

    VastaaPoista
  8. Voi, minullakin neljä noita tomulan lautasia.. mitähän siinä hintalapussa luki???:))

    VastaaPoista
  9. Irmastiina; tänään katsoin Astiataivaan luettelosta hintoja, alle 50 e ei ollut tavallisimpiakaan! (googleta Astiataivas)!

    VastaaPoista
  10. Minusta Esteri Tomulan maalaamat lautaset ovat ihania. Niissähän kuvataan vain luonnossa vapaana kasvavia kukkia.
    Vaikka itse en keräilekään mitään, on mukava seurata muiden keräilyjä. :)
    Ai niin, ostelenhan minä silloin tällöin joitakin kirjoja, vanhoja sellaisia.

    VastaaPoista
  11. Vau, kunnioitusta herättävä hieno kokoelma, ja kauniita ovat kuin mitkä! Minun keräilyni aiheuttavat varmaan suunnatonta hilpeyttä näiden rinnalla, heh! Pitääpä esitellä jossain postauksessa :) Oikeasti keräily vie mennessään, keräsi sitten mitä tahansa.

    VastaaPoista
  12. Kylläpä olit vitsikäs, tuokaa vasara,,,,
    Ihan naurukisi pisti.

    VastaaPoista
  13. Minäkin naureskelin makeasti tuolle "tuokaa vasara..." :)

    Aivan ihanat aiheet lautasissa, kelpaa keräilläkin ;)

    VastaaPoista
  14. Mahtava kokoelma noita seinälautasia, ja niiiin ihanan kauniita<3

    Enpä usko, että lasesi pitävät niiden särkemisestä, vaan niistä tapellaan - toivottavasti ei verisesti;)

    VastaaPoista
  15. İhana kokoelma.ja tuollainen keraily on milenkiintoista.Mutta työta se toisinaan teettaa,kuten kerroitkin.
    Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  16. Rosina; sinä onnekas olet säästynyt keräilykärpäsen puremalta! Se vie totaalisesti mennessään.

    Anja; jokainenhan kerää itselleen mieluisia juttuja, joten postaahan oma keräilyharrastuksesi.

    sylvi; joo, ei ne ehkä anna vasaroida mummelin viimeisillä voimillaan Tomulan seinälautasia! Hih.

    Kukkahattuneiti; Nämä lautaset on kaikki Botanica- ja Ruususarjaa eli kaikissa on kauniita suomalaisia kukkia hienosti maalattuina.

    Aili-mummo; minusta myös ovat kauniita eikä niitä väsy pakkaskelilläkään katselemasta. En usko, että tappelua syntyy näistä, sillä yksi tykkää tyttärestä ja toinen äidistä niin, että sovussa jakavat punaiset lasit, kermanekat ja kannut, luulasin ja linnut. Ja kaiken huipuksi vielä kokemuksiakin jää jaettavaksi, vaan kelvanneekohan?!

    Sateenkaari; Ilonpisaroita on ollut kun on löytynyt jostakin puuttuva kappale. Hauskaa viikonloppua sinulle myös sinne Antalyaan.

    VastaaPoista
  17. Voi että on tuttu juttu, toi kerääminen. Noissa on setään jotain järkee, verrattuna mun mainoskyniin :)

    VastaaPoista
  18. Amalia; ei siinä keräämisessä ole tärkeintä se mitä kerää, jos itsestä mielekkäältä tuntuu ja saa ilonhetkiä aina löytäessään uutta. Kerääminen on vimma, se vie niin totaalisesti mukanaan.

    VastaaPoista
  19. Kyllä se vaan niin on, että kaikenlainen kerääminen on kivaa. Mulle sanoi kerran yks pomoni, että kantsii harrastaa jotain keräämista, koska silloin sinut aina muistetaan!!Hän oli intohimoinen keräilijä, itsekin, jolla oli varaa harrastaa myös kalliitakin juttuja. Häneltä sain paljon hyviä neuvoja ja vinkkeja, kiertelimme silloin paljon yhdessä eri mestoja... Olen laittannut omat keräilyni jo hiljaisemalle liekille.....

    VastaaPoista
  20. Hieno lautas-sarja, sitäkin hienompi kun kaikki on siinä mukana. Ja nuo punaiset lasijutut myös ovat ihanan nättiä.

    VastaaPoista
  21. Maikku; minun motiivini ei ehkä ole ollut se, että jokukaan muistaa vaan löytämisen ilon hihkaisu jossakin kirpparipöydän vierellä! On minullakin onneksi jo hiipunut, paitsi ehkä kokemuste keräily, hih.

    Nenunen; Jess, sarja on täynnä ja kolme ylikin vielä. Punaista lasia keräsin joskus innolla ja vieläkin nappaan kainaloon jos löytyy sopivasti uutta.

    Villiviini, tervetuloa lukijakseni!

    VastaaPoista
  22. Nyt sitten opin senkin, että Tomula on tehnyt "ihan virallisesti" 55 erilaista Botanica-lautasta. En noin täydellistä kokelmaa ole ennen nähnytkään!

    Kumma kyllä, on ilmeisesti olemassa lisäksi vähintään yksi malli, jota ei ole koskaan myyty kaupoissa: Valkovuokko, maalattu ilmeisesti Suomen Kristilliselle Liitolle tilaustyönä. On nyt huutonetissä kovan kilpailun kohteena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on koko sarja eli 55 kpl Tomulan lautasia,voisin myydäkin,mitähän saisi?Terv.Jukka

      Poista