maanantai 21. helmikuuta 2011

MAANANTAIN MUMINOITA

Uusi viikko ja samat pakkaset. Aamulla lähes -30, ei ihan pelkkä aamutakki-kuomakenkäkeli, vaikka niillä juuri ja juuri postilaatikolla piipahtikin. Simokin sääli vähäpukeista mammaa ja suoritti aamupisut todella ripeästi.
Ihanaa istua kuuman kahvikupposen kera lukemaan aamun uutisia. Päivä saatiin käyntiin.

Eilisestä viisastuneena autojen akkuja ladattiin ja kytkettiin lämmitystolppaan. Hyrähti käyntiin molemmat, ihme. Pääsipä prinssipuoliso päivän haasteisiinsa viemään paria mummelia mukanaan ja tuomaan yhtä papparaista taas takaisin tullessaan. Iltapäivällä menee laulattamaan parkinson-yhdistyksen väkeä. Meillä Simon kanssa on siis kissanpäivät, olla möllötellään sisällä lämpimässä yöpaidassa puolille päivin. Jouduin taas voitelemaan tassunivelen ja peittämään sen siteellä, ettei mene voiteet parempiin suihin.


Vaan mitäpä sitä tällä kelillä muuta tekisi. Simo päivystää pihan pikkulintuja, jotka ovat jo uskaltaneet pyrähtelemään lintulaudalle, missä oravat jo aamuvarhaisesta ovat täyttäneet energiavajaustaan. Jännä juttu, että voivat tiaiset ja oravat samanaikaisesti olla syömässä, toinen toisella ja toinen toisella puolen lintulaudan annosteluaukon.

Ulos ei juuri nokkaa voi pistää, ennenkuin aurinko ajaa pakkasta tiehensä. Mutta eipä hätää, tässä huushollissa riittää puuhaa; pöly on laskeutunut kaikille pinnoille kun ei vähään aikaan ole mekastettu.
Sukankutile tuli valmiiksi eli on kahdet parit odottamassa ottajaa. Pakko on syrssätä vielä silmukoita uusiin sukkiin, lankaa riittää.
Mietinpä, miksi kutomani sukat näyttävät aina samanlaisilta? No varmaan siksi, että ei tartte paljon silmukoita laskea eikä kerroksia miettiä, toimii kuin kutomakone, johon on ohjelmoitu tietty kaava ja antaa palaa. Onhan sitten värillä vähän väliä. Ja kaikki on kelvanneet, nekin 26 paria, jotka ennen joulua neuloin. Tuskin nämäkään kaksi paria jäävät ensi joulua odottelemaan.

Lapsenlapsi piipahti eilen opettamassa Simolle uusia temppuja. Give me five -käskyllä Simo läppää käpäläänsä käteen. Vielä muisti kaikki kuperkeikat ja muut hassutukset. Hupsu koirapoika, ihana.
Nauraa itsekin ääneen omille hassuille tempuilleen! Kun vain lopettaisi tassunsa ylenmääräisen nuolemisen taas. Laitoin siihen merimakkararasvaa, jota toin Malesiasta ja joka on osoittautunut toimivaksi moneen ihorikkoon.

Onkohan nimi enne? Ei kai! Luin lehdestä Ko:sta joka toimii aktiivina seniorina (kok) ja eläkeläisenä (kom), siis siksikö, kun  on Ko. Joten  tämän perusteellä minun Pe pitäis muuttaa persujen leiriin. Tuntuispa yhtäkkiä  ehkä vähäsen  kaukaa haetulta tällä perusteella uuteen muuttaa. Mutta aika näyttää, hih. Että tällä perusteella. Mutta jos ei osais valita...niinkuin se hevonen, joka kuoli nälkään kahden heinäpaalin väliin. Sellaisia me ollaan. Vai ollaanko? Kohta on taas pakko valita se oikea heinäpaali.

Luumupuun oksalla matelee lumikäärme. Koskahan aurinko sen pudottaa alas. Onneksi ei uhkaa pikkulintuja.
Eikä muutenkaan näytä vaaralliselta. Kunhan matelee. Niinkuin minäkin tämän maanantain alkuun matelen.
Salman Rushdien Häpeä odottaa lukijaa, keitänpä kupin teetä, sitä vihreää, japanilaista.


16 kommenttia:

  1. Sanoitko 26 paria...siis sukkia...arvaappas kuinka monta paria minä olen tänä talvena kutonut.... ehei, yritäppä uudestaan..... siis yhdenparin... kokonaisen parin..:)))
    Viettäkää Simon kanssa hauska ja rento päivä!

    VastaaPoista
  2. Kaunista jälkeä teet noissa sukissa, arvostan tuota käsityötä, kun itse en kudo, muuta kyllä yritän väkertää :)

    Simoa väsyttää, ihana ♥

    Oikein mukavaa viikkoa taas alkavaa :)

    VastaaPoista
  3. Ihana että joillan alkaa viikko hersyvästi. Minulla matalalentoa,"Masis" tunkee tupaan.Sanonkin kuin kuin edesmennyt Erkki Leminen tulijalle että "käy peremmälle vaan ja tee taas tuttavuutta, kunhat et asujaksi jää.Kun kutsumatta tulit,kait käskemättä lähdet".
    Tätähän on elo,vuoroin aurinkoa ja pilvistä.
    Onneksi kuitenkin taivaalta aurinko kurkkaa.
    Simo se aina yhtä hellunen!

    VastaaPoista
  4. On ollutkin oikea villasukkatalvi. kyllä ne aina paikkansa hakee. Ja mikäp sen lämpimämpi jalassa kuin käsinkudotut villasukat.

    on se tuo Simo mainio veitikka. Mitäpä olisi elämä ilman koiraa? Tyhjää.

    VastaaPoista
  5. Irmastiina; joulun aikaan menivät kaikki 26 sukkaparia ja lisäksi yhdeksät lapaset. Nyt prinssipuoliso toi uusia lankakeriä Robbarin tarjouksesta ja sykerrän sukiksi. Ihan tuntuu siltä etten mitään muuta osaa.

    seijastiina; nää on ihan perussukkaa, en oikein jaksa monimutkaisia malleja noudattaa jalanlämmittäjissä. Simo lököttelee tuossa vieressä, kohta voidaan jo lähteä lenkille kun aurinko on lämmittänyt maiseman.

    SinikkaHelena; Näyttää hersyvän siellä Kälviän suunnallakin! Oivallinen tervehdys Lemiseltä. Ja kyllä masiskin käskemättä lähtee kun kerran kutsumatta tuleekin.
    Nyt on ihana auringonpaiste, punatulkutkin ilmestyivät takapihan ruokintapaikalle. Simolta iloinen haukahdus terkkuina.

    VastaaPoista
  6. No kok tai kom, haitanneeko tuo eläkeläistä. Hih..

    Kaipaakohan Simo jo mamman kanssa tekemiään pitkiä motarilenkkejä? Tulisipa nyt jo hieman leudommat ilmat. Saisi Simokin muuta ajattelemista, kuin omia varpaitaan. Simoa vaan naurattaa, ihana koiruli.

    VastaaPoista
  7. mummeli; ilo ilman koiraa olisi kuin pilvinen päivä....hih.

    Unelma; mä olen odotellut perussuomalaisten seniorikerhoa, sillä meidäthän on opetettu aakkosista öökkösiin, hehee. Tsoukki mikä tsoukki tää juttu tässä, tuli mieleen että äläköityneetkin omiin lokeroihin sukunimen mukaan!
    Aurinko paistaa ja nyt voi mennä jo lenkille mutta metsässä on niin hurrrjasti lunta vielä, ei siellä pieni koira jaksa pitkälle mammasta nyt puhumattakaan, johan minä uhvellun alkumatkaan. Mutta tuota meidän tietä voi mennä mutkan taakse näkymättömiin....

    VastaaPoista
  8. Olipa taas mukavaa "muminaa", paitsi Simon tassuongelmat. Hyvinhän on kyllä onnellinen koira siteestä huolimatta. Meillä Minttu on vaihteeksi terve kuin pukki,vaikka lääkekuuri loppuikin männä viikolla. Ei vieläkään ole saatu tuloksia verikokeista, kauan kestää..
    Ja tänä talvena kyllä villasukkien saajat ovat ikionnellisia lahjasta.

    VastaaPoista
  9. Leppoisaa viikkoa, jatka vain samaan malliin toivottelee uusi kaverisi Villiviini. Hauska tutustua.

    VastaaPoista
  10. Minttuli; Simoa ei kovasti side haittaa, minua enemmänkin. Se alkuperäinen ongelma on ok, mutta otti polvitaipeesta uuden kohdan jyrsittäväksi. Jos ei rohdot nyt auta, vien pieneläinklinikalle allergiatestiin.

    Villiviini; kiitos toivotuksista, minusta on kiva jos viihdyt blogissani!

    VastaaPoista
  11. Sinäkin näemmä osaat nähdä jotakin muuta kuin mitä jokin on , elikkä tuo lumikäärme . Ja onpas Simolla kauniit hampaat . Oletko muuten huomannut , että koirat todella hymyilevät .

    VastaaPoista
  12. Oletpa ahkera kutoja.
    Sukat on niin tasaisesti kudottu, eipä minulta onnistuisi noin tasaista.
    Katselin tuota alimmaista kuvaa ja ihmettelin että lakanoitako valkaiset.
    Onpa tuuli käärinyt ne vaan oksan ympäri. hihhh
    Minäpä lähden nyt iltateelle!
    Hyvää yötä Jeesus myötä!

    VastaaPoista
  13. Sain muuten joulahjaksi kahdet sisäsukat, en ole aikaisemmin villiksiä pitännyt, vaan nytpäs oikein tykkään niistä, vissiin hokasin että ne lämmittää ja laittaa hyvänolon, koko roppaan! Kudon ja virkkaan mutta se pitää olla yksinkertaista, sukatkin tekisin vain semmosta pötköö....;) Mahottoman siistiä saat aikaseksi puikoilla!!!

    VastaaPoista
  14. kyllimarjaana; aina sitä osuu silmään eriskummallisia juttuja! Simon hampaat harjataan joka päivä, mutta silti kerran vuodessa on puhdistusreissu eläinlääkärille. Joo, kyllä meidän Simo ainakin nauraa....

    sylvi; sukkaa syntyy, aloitin illalla uuden sukan ja äsken sain sen valmiiksi joten ei kun toista sukkaa puikoille. Sitä sytkyttää ihan huomaamattaan telkkaria seuratessaan.
    Hauskasti on lumi kiertynyt oksan ympäri kuin mato eikä vielä aurinko ole sitä pudottanut.
    Sama iltatoivotus takaisin sinulle.

    Maikku; villasukat on nykyisin ollut - johtuuko talvesta sitten - myös meidän nuorten favorite-juttu, samoin kudotut lapaset. Teini-ikäinen Rasmus oikein pyysi, että neuloisin hänelle lapaset. Neuloin mielelläni.
    Minun mallivalikoimani on tätä yhtä ja samaa, ei tartte paljon vilkuilla kutileeseen, senkun antaa palaa....

    VastaaPoista
  15. Vilkaise blogiini, siellä viesti.....;)

    VastaaPoista
  16. Maikku; kits vaan, kävin noutoretkellä!

    VastaaPoista