tiistai 22. maaliskuuta 2011

ONNENSIRPALEITA

Joel Hallikainen laulaa onnensirpaleista. Minäkin voisin, sillä sirpaleethan aina tuovat onnea. Vai tuovatko? Äsken heläytin pienen Liekki-patani kannen tuhannen tuusannuuskaksi vaikka niin ajattelin se varovasti siirtäväni astianpesukoneen ylähyllylle. Lipesi jotenkin ja kierähti keittiön kaakelilattialle palasiksi. Mutta mikäänhä ei olekaan ikuista. Nyt pitää katsella kirppareita sillä silmällä, että eteen osuisi kansi, jolta on pataosa palasiksi hajonnut. Vai alkaisinkohan tässä huushollissa tarjoamaan ainakin osan sapuskoista niistä partaäijäjogurttipurkeista, joita aina vaan uskollisesti pesen tulevaa tarvetta varten täyttämään apukeittiön hyllyt. Onhan niissä oivat kannetkin. Mutta liika on liikaa.

Muistuupa mieleeni se mainos, missä mummeli kerää jogurttipurkkeja perinnöksi lapsilleen ja lapsenlapsilleen, koska ovat niin käteviä. Puhuin tässä päivänä muutamana erään ikäihmisen  kanssa, joka kertoi heittävänsä nämä kannelliset pikkuämpärit roskikseen suoralta kädeltä. Minä kauhistelemaan, että nehän ovat mainoita marjojen pakastamisessa ja muussakin säilytyksessä. Hän ei siis aikonut jättää lapselleen ja lapsenlapselleen perinnöksi tyhjiä muovipurkkeja!  Minäkö haluan? Samainen henkilö kertoi kotiuttaneensa Aasian markkinoilta sijoituksensa korkoineen juuri ennen Japanin maanjäristystä. Ehkäpä ei siis aihetta kerätäkään tyhjentyneitä jogurttipurkkeja.

Miten ihmeessä tämä kaiken varalta talteen pistäminen on pesiytynyt minuun. Vaikka olen uskonut olevani suht järkevä valinnoissani. Jaa-a. Taloudellisesti tiukkoja tilanteita on kyllä ollut ja lapsena varsinkaan ei ollut mitään omaa, pelkkä suu auki kuin variksenpojalla. Ja sitten sain prinssipuolison, jolla on ihan sama mania. Mitään ei heitetä roskikseen jos sillä saattaisi jotakin käyttöä löytymään. Hemmetti.

Kun tähän taloon muutettiin pari vuosikymmentä sitten, meni paljon vaatetta ja muuta tarpeetonta kaatopaikalle. Siinä meni pieneksi jääneet soittokunnan uniformutkin, tyttären mielestä korvaamaton vahinko varsinkin se ihka ensimmäinen. Lohdutin, että joku on vienyt kirpparillekin sen asun, sillä Remulla näkyy olevan ainakin sellainen takki, olen nähnyt telkkarissa. Ei antanut lohtua. Skottiruudullista hakaneulahamettani säilytän edelleen, vaikka ei takeita sen koskaan ympäri ylettymisestä ole. Että on vitsikästä.

Varaston vaatetangolla roikkuu rotseja. Joskus 80-luvulla oli "muotia" pitkät tikkitakit. Mullakin tulenpunainen, ei pidä vettä, tuskin mahtuu napitus kiinni, muuten siisti, mutta ei käyttöä. Siis mihin sitäkin säästelen? Varmaan haluan jossakin näytelmässä olla punajuurisosepötkönä. Ja kolmatta vuosikymmentä sitten edesmenneen äitini
vanha lampaannahkaturkki. Lapset olisivat voineet sillä mäkeä laskea. Vaan siellä se roikkuu kuin muinaismuisto. Ja monta muutakin. Osa itseommeltujakin. Hittolainen. Nyt kääritään hihat! Taitaa siinä samassa mennä omakin pohjemittainen nahkatakki. Entäs puoliturkki. Käytetty joskus vuosikymmen sitten. Koiperhosia keräilemässäkö sekin  siellä roikkuu.

Tarttis varmaan muuttaa. Omaa asennetta ainakin. Kylmästi vaan pakata roskalavalle kaikki tarpeeton. Unohtaa se, että toisen romu on toisen aarre. Tulipa mieleeni assosiaatio ystäväni muuttotalkoista. Iso siirtolava oli pihalla ja sinne oli jo kerätty monenmoista. Myös ystäväni vanha mokkaturkki. Ihanan tyköistuvaa mallia. Ei vaan yltänyt napitus kiinni. Siinä me pikkupulleroiset harmittelimme ja nostelimme rotsia lavan reunalle ja olimme vähällä ottaa sen pois. Järki puuttui peliin ystävän miehen muodossa. Hän tuli ja heitti takin takaisin lavalle ja muuta roinaa päälle. Sinne meni mokkaturkki ja me katsoimme haikeina perään. Nyt se jo naurattaa, silloin ei. Ihan totta.  Samanlaista jämäkkyyttä pitäisi nyt meillekin löytyä, että tulisi tilaa edes mennä tuonne varastoon.

Sama on noiden kirjojen kanssa. Aina vaan uskoo jostakin löytyvän ihmeellisesti aikaa niille lukemattomille ja niille, joita haluaisi uudelleen lukea. Sehän on järjestelykysymys, sanoisi joku viisas. Niin on, sanon minäkin. Mutta elämänpituinen tavarakasa perässä vedettävänä ei ihan hups-vaan häviä taivaan tuuliin. Tarvitaan kaksi kättä (ja ehkä Black&Decker lisäksi). Tai mieluummin neljä. Tai ehkä sittenkin enemmän. Ja tunteet syrjään ensimmäiseksi. Vaan keräilykipoistani en sittenkään luovu. Enkä hevosista. Enkä linnuista. Enkä Tomuloista. Enkä luulasista. Enkä... ja enkä...

Historiaa jää jälkeemme vanhoista rytkyistä huolimatta. Mökin aitan seinustalla seisoo vielä ikivanhat äitini mäystinsukset. Minähän juhannuksena nekin  hennoisi juhannuskokkoon heittää! Kun itsekin olemme jo niin antiikkia että ihan hirvittää.

Mutta kirppareilta etsin Liekki-pataani uutta kantta. Joskus saattaa onnata konnaa, kuten sanotaan.
Tänään alkaa neuvosten retki läntiseen kunkkulaan ja kiertämään katsastamassa, onko uutta tarjontaa tavaroiden taivaassa. Saapas nähdä. Kokemuksesta tiedän, että meillä kahdella on tosi mukavaa.

Nää kuvat nyt ei mitenkään juttuun liity, otinpahan tuosta meidän  "juppajaarasta", joka kuin naparetkeilijä haikaili pihalla lumikasojen välissä.Piti oikein olan takaa houkutella tulemaan sisälle.  Tää alin kuva on mun juhannusruususta, ihan länässä lumen alla. Aurinko on sulattanut puskalle jo kaksi hengitysaukkoa. Että "kun valkoisen ruusun sä eessäsi näät, anna kukkia sen, sitä katsomaan jää, muista aikaa kauneinta toukokuun, aikaa kesämme onnellisen....". Sieltä se nousee. Ja laulu jatkuu "ethän ruusua valkoista taita sä pois, sillä kauniimmin maassa se kukoistaa vois. Jos sä taitat sen näin, ei se onnea tuo...".  

16 kommenttia:

  1. Toit päivääni ilon. On muitakin, jotka säästää vanhaa kamaa. Minä en millään raaskisi mitään hävittää. Äitikin aina sanoi, ettei ole mitään, mitä ei kymmenen vuoden päästä tarvisi. ja onhan se osittain niinkin. Tuo kaman säästäminen on eriaisa kuin keräily. Ihan eri palaneetalta.
    Silloin, kun rinnallakulkija lähti maahan parempaan. otin niskasta iteäni kiinni ja sain jonkinmoisen hävitysvimmn päälleni, paljon pistin kaikkea tarpeetonta pois, mutta sitten taas kerran iski katumus ja hävittäminen loppui. Nyt odottaa yksi kassi menoa roskikseen, saa nähdä, miten käy, vieläkö ne leväytän lattialle ja tarkastan, onko kaikki turhaa. Niin minulle aina käy ja sitten osa takaisin.
    Hyvää jatkoa päivääsi ja hyviä ostoksia reisustasi.

    VastaaPoista
  2. Toivotaan, että kansi löytyy. Voihan siihen etsimiseen mennä kymmenen vuotta, niinkuin minun pikkutipusen haeskeluun.
    Kohta siis polkaisemme taas reissun käyntiin. On otettava vaan vähän rahaa ja pieni reppu mukaan, tulee tarkoin harkittua houkutusten tarpeellisuus.

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti on onni matkassa, ja kansi löytyisi!

    Yhdellä ja toisella on samaa ongelmaa tavaroiden kanssa, minä huitelen siinä puolivälissä. On tavaroita, joilla on huima tunnearvo, mutta toisaalta on monia joita olen siitä huolimatta osannut laittaa pois. Pienempänä säästin kaikkea, että jos joskus tulee tarvetta. Ja niitä sitten joka muutossa manasi, kun meni ikuisuus pakatessa, enkä kuitenkaan niitä milloinkaan tarvinnut käyttöön.

    Kamalinta on laatikko, joka hävisi yhdessä muutossa. Missä oli ala-asteen kirjeenvaihtoa, rippiraamattu, ja kaikkea "tärkeää". Sen katominen harmittaa, kun en siitä vapaaehtoisesti luopunut. Laatikoissa ja kaapeissa on onneksi yllinkyllin aarteita vielä, mutta on ollut helpottavaakin luopua ylimääräisestä.

    Tulipa sekava kommentti, mutta tsemppiä kuitenkin! Tavara kerrallaan, pussi kerrallaan. Voi taputtaa itseään selkään yhdestäkin luovutusta tavarasta :) ..paitsi jos kantaa tilalle 5 uutta! :D

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus... taas kerran.
    Älä nyt sitä hävitysintoa ala toteuttamaan ainakaan niistä äitisi suksista..:)

    Muutimme neljä vuotta sitten omakotitalosta jossa olimme asuneet yli kaksikymmentä vuotta...kuorma-auton lava tilattiin pihalle ja tavaraa meni lavallinen kaatopaikalle. Ison kasan myimme kirpparille ja vielä tavaraa oli ihan tarpeeksi muuttokuormaan...:D
    Nyt sitten kerätään uutta varastoa, että tyttärellä on sitten heitettävää, kun meistä, joskus aika jättää..:)))

    VastaaPoista
  5. Niin tuttua tekstiä, oi,joi!
    Yksinhuoltajaäitini nuukuutta pikkuisen pilkattiin kun maitonsakin jogurttipurkista joi.Vitriinissä kristallilasejakin olisi ollut.
    Ei pilkattu perunkirjoituksessa, säästöjä oli, vähästään oli säästänyt ja sijoittanut oikein.Saipa siinä tilanteessa mennä itseensä ja ajatella kulutustottumuksiaan.
    Niin tiukassa takaraivossaan äidillä sota-ajan puute kaikesta että mitään ei tuhlattu myöhemminkään.
    Geeniperimää silleen minullakin että roskidyykkarina kierrätyslasivateja teen,ja muutakin ylijäämää jalostan.
    Kokemus sellainenkin kun vuosia nurkissa olleita kamoja hävitetty.kohtsilleen olisikin ollut tarvetta.

    VastaaPoista
  6. Kiitos päivän parhaista nauruista.Hyvin kuvailtu! Tunnistin itseni tuosta. Mukavaa reissua teille molemmille.

    VastaaPoista
  7. Sääli vanhaa mokkaturkkia, kaatopaikalleko se joutui??
    Aina kannattaisi viedä vanhatkin, käyttökunnossa olevat vaatteet kierrätykseen, voihan ne antaa ihan ilmaiseksikin, kun itsellä on varaa uusiin. :))
    Olen muuten aika hyvä neuvomaan toisia, sen olen elämäni varrella huomannut. :))
    Mukavaa shoppailupäivää!

    VastaaPoista
  8. Toivotaan kannen löytyvän. Hyvää ostoskierrosta ja tervetuloa ruotsinmaalle!

    VastaaPoista
  9. Hauska postaus, Anja-Regina!

    Kierrätys on myös hyvä ajatus, ainakin niiden arvotavaroiden kohdalla<3

    Muutama vuosi sitten kierrätin kirjoja, niitä kun tuppaa keräytymään liikaa...

    VastaaPoista
  10. JOOPA-JOO, että sen poikia sitä ollaan...tähän kirjoituksees mie en virka mittää, jos joku sanoo viellä mulle, että tokene jo noiten tavaroites kaa...voip olla että näytän sun kirjoituksen ja totean vaan rauhallisesti, että en minä ole yksin...ja hälläkös väliä..hihitellään vaan ja ollaan ONNELLISIA!!!
    ps. enhän sitä ole koskaan kieltänytkään, etteikö vois tän keräilyn ja "säästämisen" jo lopettaa..vai parta-ukko jugurtti pänikoitä..hih-hii....;=D

    VastaaPoista
  11. Toivottavasti löytyy uusi kansi! No minullakin on ollut tapana kerätä kaiken maailman purkkeja,mutta sitten tuli tilat vastaan eli en voi enään,ja niinpä hankin IKEAsta sellaiset kivat pyöreät säilöntäastiat,missä on 5 kappaletta;pienemmän menevät suuremman sisälle,joten ei edes tilaa ota paljon.
    En tosin enään pahemmin osta niitä jugurtejakaan,joten ihan senkin puolesta ei kauheasti tule niitä kerättyä.Ihana tuo Simo!

    VastaaPoista
  12. Onko tuo muuten sama ihana Simo jota olen joskus Unelman blogissa ihaillut?

    VastaaPoista
  13. Minä en kerää enää mitään muuta kuin elämyksiä ja kirjoja. Se riittäköön. Sen aidon skottihameenkin olen pistänyt kiertoon.

    (Tulimme juuri eläinlääkäristä. Olga nukkuu vieläkin. Tutkimusta. Ei mitään sydämessä, mutta kipulääke vaihtui kolmiolääkkeeeseen. Olen jännittänyt niin, että nyt kohta kuukahdan minäkin.)

    Voi hyvin!

    VastaaPoista
  14. Oijoi miten maha kippurassa tätä luin. Ja nauroin minulle ja miehelleni. Tietäisitpä... ;).

    Viime vuonna muutimme tosin etelästä tänne Savoon ja siinä touhussa tuli edes jotain siivotuksi. Mutta roskiin en raaski mitään viedä. Onneksi kirpparit suostuivat ottamaan vastaan ja kierrätyskeskukset.

    Pankin talkkareiden -blogissa huomasin hienon netissä toimivan vaihtokauppasivuston:


    http://www.netcycler.fi/

    ***

    http://rappari.vuodatus.net/blog/2853303/kirjoja-ja-muuta-mukavaa-lahes-ilmaiseksi/

    VastaaPoista
  15. mummeli; kiva jos kirvoitti naurut! Mutta totta tämä hamsterielämä kylläkin on. Sanotaanko sitä harkinnaksi, jos jo lähdössä oleva kassi vielä kerran levitetään tarkasteltavaksi....

    Unelma; toinen vaihtoehto olis panna pata kierrätykseen...Miljoonakaupunkiin mukaan pieni kassi ja pieni kassa...mekö muka?

    Kukkahattuneiti; harmi jos hävitysvimmassa sattuukin heittämään pois omia aarteita! Tai sitten ne löytyykin yllätäen jostakin.

    Irmastiina; minäkin olen kerännyt lapsia varten astiasarjoja, mutta ehkä jokaisen pitäisi kokea keräilyn onni ihan itse? Kyllä ne varmaan mulle nauraa sitten kun saavat koko roskan selvitettäväkseen.

    SinikkaHelena; sota jätti kyllä sellaisen jäljen, että mitään ei raaskittu heittää pois vielä sittenkään, kun oli jo vähän vaurastuttu. Monesti ikäihmiset elävät vieläkin vaatimattomasti ja pienistä eläkkeistäänkin säästävät isoja summia perikunnalleen.
    Sinä hyödynnät kierrätyslasia uusiokäyttöön taiteellisiin vateihisi. Se on hatunnoston arvoinen asia.

    Minttuli; kiva jos sain sinut puhkeamaan nauruun! Usko tai älä, tällaista tämä on!

    Rosina; kannatan kyllä kierrätystä, mutta jotakin on aina pakko heittää pois. Kun vaan hennoisi luopua...

    sylvi; kiva reissu meillä oli, repussa taas uusia hassuja juttuja.

    Aili-mummo; kirjoja kannattaakin kierrättää, ne ovat aina uutta luettavaa. Tosin minä olen kierrättänyt niitä väärään suuntaan! Ruotsistakin!

    Maikku; sinä ihana ihminen! Saat huokeasti viitata minun keräyshulluuteeni! Ja minä vaan kerään partaäijäpäniköitä! Hah-haa. No oikeasti, olen minä kerännyt pieniä muovipullojakin mustaviinimarjamehuja varten! Mulla on kolmattakymmentä puskaa tuottamassa herukoita siellä sisemmässä Suomessa ja täällä saman verran. Kyllä siinä pullo poikineen tarvitaan, ennenkuin ne on pakkasessa. Ja ensi kesänä laitan herukoista tuoresosetta, se on hirrrvveeen hyvvee jätskillä ja pannarilla ja letulla jne.

    Yelian; tosi kiva nähdä sun kommenttisi blogissani! Meillä syödään sitä turkkilaista tai vaihtoehtoisesti kreikkalaista jogurttia pakastemarjojen kera päivittäin, siksi niitä päniköitä kertyy ja kertyy. Jossain tulee varmasti raja vastaan ellei ole jo tullut!
    Jess, sama Simo Sallinpoika Hurtta! Mun lutunen koirulini.

    Leena Lumi; Kokemusten keräily on parasta keräämistä. Joutaa minultakin skottihame hakaneuloineen kierrätykseen.
    Voi Olgaa! Toivottavasti lääkityksestä on apua. Uskon, että sinäkin olet jännittänyt Olgan takia. Toivottavasti tilanne normalisoituu, huolehdi myös omasta jaksamisestasi Olgan ohella. Halit.

    Lastu; Kierrätyskeskus on hyvä idea! Kiitos noista vinkeistä, käynpä kurkkimassa.
    Hyvä jos kirvoitti naurut tämä postaus.
    Äsken sanottiin, että Kallan silloilla on kymmeniä autoja rutussa ja ihmisiä paljon saanut vammoja?!? Huono sääkö syynä vai mikä?

    VastaaPoista
  16. anja, muuten oli pakko laskee tuolta ylähyllyltä, että kuin monta parta-ukko purkkia mulla on.....olihan niitä!!!!Säästän niitä perikunnalle, ostin eilen uuden, on muuten käypää moneenkin ruokaan, joten sitä löytyy aina mulla jääkaapissa...ja purkkina mitä kätevin käytössä...;)

    VastaaPoista