lauantai 5. maaliskuuta 2011

SUONEN TYKYTYSTÄ

Koirulin perässä taluttimen jatkeena tallustellessa tykyttää paitsi pulssi myös runosuoni. Hauskaa tämä kalevalainen kalpea poljento, on kuin linnun tuiman tuikuttelua. Ja mistäpäs muusta kuin terhakasta terrieristäni, kirjainten kylvämistä ja sanojen suoltamista. Jotenkin tähän tapaan:


Simo Sallinpoika Hurtta pentulauman pohjimmainen
pesi  heti kättelyssä  kaksi vanhaa ja vakavaa
koiran kauniin katsojata, perääjätä  pennun pienen.
Mamma koppas kainaloonsa kotiin koiran kiikutteli.


Simo pieni Sallinpoika, koirapoika karvaturri
Oppi oitis temput koiran, kätevästi kärttämähän
lautaselta leivänmurun innokkaasti istumalla
takajalkansa  tanassa, tukiessa häntätupsun.
Pyörii maassa makuullansa, kääntyy kohta kyljellensä,
käpäläänsä käteen tarjoo, mielistelee siinä mammaa.


Raksut maistuu makoisalle, viili illan viimeisenä
mustikoilla maustettuna papalta parasta lienee
lipsutella liiat herkut puhtaiksi pienetkin muruset.
Sana sauna on suloinen kuulla koiran korvan kahden
loikka oitis lautehille liinan päälle loikomahan
lämpöisehen löylysehen retkottamaan raukeana
varoen vesipesua, karttelemaan kastumista.

Simo koira vahti valpas, tappijalka taapertaja
aina valmis autokyytiin takapenkin tyynyn päälle
miettimään makupaloja tavernasta tankatessa
Hartolan Jari-Pekassa menomatkalla mökille.


Simo kaunis silkkikorva sylikoiraksi sopiva
istuu sohvan selustalla orrella odottamassa
kunnes kotiin ehtisimme  kaveriksi karvaturrin.
Loikkaa luokse lelujensa kuljettamaan kumikalaa,
tuomaan tänne turrikaista taikka tossua takaisin.

Simo söpö silkkiturkki, jääräpäinen jäkittäjä
tahtoo joskus kylään mennä, veräjille vierahille
irti kahleesta karata nartun luokse naapurihin.
Kylille kytö kamala, vahva tahto ottaa vallan.
Mammaltakin mielen muuttaa: taipuu tahtohon tenavan
tappijalan, tapsuttajan, koirulin oman ja ihanan.


Eikä kakkaa kadun viereen asfaltille alle tassun
tahtoo aina tarpeillensa maalle metsähallituksen
eikä sotke suojatietä, kakallaan kävelytietä.
Katsoo kyllä kaihoisasti tarinat tien reunamilta,
koirulaisten kortit uudet hangen reunaan heittelemät
pihateille piirtelemät keltaiset kiharaviestit.

Suihkuun kiire on sisälle, pinkaisemaan pois pihalta,
pepun pienen huuhtelulle, kuivaamiseen käy komento.
Simo Sallinpoika Hurtta, hyväluonteinen lutukka
nukkuu mamman peiton alla kunnes kuuma pois ajavi,
alas peitolle omalle lattialle loikomahan,
patjallensa pötköttämään.

Simo pieni silkkikuono   mamman mielestä mukavin.

Tässä Simo downshiftaa, sehän on nyt muotitermi tämä downshiftaaminen, hih. Kyllä Simokin osaa!

15 kommenttia:

  1. Kyllä on ruonosunesi pulpunnut... ihana runo Simosta!

    VastaaPoista
  2. Voisiko koirastaan kauniimmin kirjoittaa. ihana Simo.

    VastaaPoista
  3. Mahtava runo koirulistasi, Anja!

    Simo on sinulle hyvin rakas, huomaan sen<3

    VastaaPoista
  4. Onpa hieno ylistys hienolle koirapojalle Kalevalan hengessä. Ei voi kuin ihailla tuota luovuutta.

    VastaaPoista
  5. Voi, että, kyllä sinulla tuo runosuoni pulputtaa. Ihanaa!!!!!

    VastaaPoista
  6. Irmastiina, mummeli, Aili-mummo, Minttuli ja Unelma; nyt jälkeenpäin lukien tuota vuodatusta taisi siinä ohimosuonikin tykytellä! Mutkun on niin kiire postaamaan, ettei aina ehdi läpi lukea ja jää "kauneusvirheitä". Pitää korjata vähän ennen opettajalle antamista. Siis kirjoituskurssin henk.koht. palautteeseen.

    VastaaPoista
  7. Hauska koira ja teksti.
    Kyl ne kysymykset tulee mielee, klikkaat sit vaa ittes takas kyselytunnille!

    VastaaPoista
  8. Kertakaikkiaan hienoa,lausuitko Simolle ääneen?

    VastaaPoista
  9. Minä Maikku hilpeänä hihitelen.
    lasit laitoin silmille sinisille,
    lukasin liukkaasti taltion tottuneesti. Tokkopa toista naista napakkaa,
    arvostetun ahkeraa, sana-seppona,
    tytöksi tiedetty, tomeraksi tottuneeksi.
    Raivolla rivit rustasi,
    tauvin tartutti ystävänkin yllytti,
    koukeroita koulun opilla Kalevalaa kartuttaa.
    Anteeks anna Anja-Regina,
    nolosti nöyränä,
    tämän tälläsin, punaposkin pulppusi,
    syvereistä sieluni....;)
    ps. aika hyvin ekakertalaiselle..hih-hii

    VastaaPoista
  10. Partapappa; tulen kyllä kyselemään, utelemaan uutisias.

    Amalia; joskus rimmautan ihan vaan huvikseni.

    SinikkaHelena; joo, Simo kuuli kun prinssipuolisolle pudottelin.

    Maikku; hyvä sinä, eikö olekin ihan hullun hauskaa tämä sanojen sovittelu kalevalaiseen kansankieleen? Tosin kehuit suotta, sillä olen aika yksinkertainen - mutta samalla hauska - niinkuin neulelehden mukaan isoäidin villatakin neulemalli!
    Ala sinä pistää paperille runomitassa juttuja, minä tavailen lauseita koiran päätepisteeseen tuijotellen lenkkipoluilla (Simo haluaa kulkea edellä ihan aina!) Ja kun tämä rallimitta jää aivokuoreen, melkein on vaikea siitä irti päästä. Vähän sama sanakieppien kanssa.

    VastaaPoista
  11. Olipas soljuvaa tekstiä, ihana lukea. Ja mitenpä muuten olisikaan kun aihekin on noin söpönen :)

    VastaaPoista
  12. Anja; kalevalainen kerronta on soljuvaa, minä sitä vasta makustelen ja harjoittelen. Simo on sopiva aihe testata.

    VastaaPoista
  13. Olipa siinä kaunis kertomus Simosta ja miksipä ei noin kauniista söpöstä ei kirjoitettaisi.
    Kuumtele netistä huomen aamupäivällä. klo 10.30-1130 suomen aikaa
    osoiteesta.
    borasnarradio.se
    ja sieltä lyssna live

    VastaaPoista
  14. sylvi; harmi ettei mulla ollut tilaisuutta kuunnella, mutta kiitos vihjeestä.

    VastaaPoista