keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

SIMON MÖKKIPÄIVÄKIRJASTA

Me oltiin taas mökillä. Siellähän nyt on kaikenlaista puuhastelua noilla toisilla, mutta minun tehtävänäni oli liikenteen valvonta Korppisella. Aloitin sen heti aamusta samalla kun mamma ja pappa pulahtivat uimaan. Minua kyllä hirvitti kun tuo mammeli ui syvemmälle ja muka juoksi vedessä. Piti oikein sanoa sille kovasti, että rannemmalle. Olis ihan kamalaa jos se vaan uis ja uis kauemmaksi. Sitähän ei kestä pienen koirulin sydänhermot. Pitää olla lähikontakti mammaan että tuntuu kodikkaalta.


Kyllä siellä liikennettä olikin. Sorsaemon pikkuruiset nauhana kohti Konttilahtea. En minä niitä paljon viitsinyt haukkua, kun niin rauhallisesti menivät. Ja joutsenperhe oli aina niin kaukana meidän rannasta, että annoin niidenkin olla. Mutta varjele ne isot kurjet. Lensivät ja kraakuttelivat mennessään, niille kyllä mesoin melkoisesti.


Monena päivänä satoi ja ukkosti. En pelännyt, mutta pilviä oli sitten mukava katsella sateen väistyttyä.


Ja ketäs siellä nyt on taas menossa! Jos joku mainitsikaan sanan KUIKKA ryntäsin laiturille suorinta tietä valvomaan rantaa. Olikohan kuikilla joku kokoontumisajo vai miten niitä nyt oli samassa parvessa alun toistakymmentä? Kun sanoin hau-hau, hävisivät pinnan alle. Taitavia ovat sukeltamaan, hetkeen ei näkynyt missään kuikan kuikkaa!
Näkyy niillä olevan johtaja peränpitäjänä ja yksi vastarannan kiiski menossa perä edellä! Tusina niitä on yhdessä.


Aamulla piti peilata, että turkki oli siistinä valvontatehtävään. Ja tietysti, että näytinkö riittävän tomeralta ja arvovaltaiselta.




Vesikirput kylläkään eivät sitten yhtään olleet moksiskaan vaikka niillekin vähän ärhentelin. Kyllä oli ulkoasu moitteeton, olinhan ollut illalla saunassa ja yön aitassa mamman kainalossa peiton alla.


Vahtivuoron välillä piti käydä oikasemassa selkää mökissä ja odotella, ropiseeko ruokakuppiin raksuja palkkioksi.


Isoon mökkeröön laitettiin ihkauusi ovi, entisessä ei ollut ikkunaa ja nyt näkee heti, kuka on tulossa kylään. Vuorilaudat vaan puuttuu mutta ne on kyllä jo hankittu.


Mamma ihasteli tätä yhtä ainoata kukkaan puhjennutta eikä tiennyt edes sen nimeä. Nepalin hanhikkikin kukki punaisena, samoin keijunkukka.
Siellä se mamma kyykki kukkapenkissään. Ein löytänyt onneksi sinne hautaamaani korppua, olin kaivanut sen riittävän syvälle.


Roosa valitti, ettei tällä mökkireissulla paistettu vielä lettuja. Mamma otti maitohinkin ja teki taikinan ja sytytti lettukeittiön hellaan tulet. Niin ne sai sitten massut täyteen lettusia mökiltä lähtiessään. Minäkin sain pari, pappa salaa antoi, vaikka en saisi vehnäjauhoja syödä. No, eipä mammakaan yhtään lettua syönyt, se kun on vielä pitänyt pintansa viljan suhteen.


Mutta muuta ruokaa kyllä mammakin söi. Tosin tämä on papan lautasesta otettu kuva! Minulle tässä oli vain raejuusto, sillä pihvin marinointimausteet saa mun vatsani mouruamaan. Ja kantarellit, ei kiitos. Katselen niitä mieluummin metsässä.

Ja mikä on parasta mökillä? No kuikat, kun oravat on nyt metsässä eikä pihapuissa, ja tietysti sauna ja kyllä tykkään järven liikenteen päivystämisestäkin. Mustikoita maistelin myös metsässä, mistä lienee pappa tämän mustikan löytänyt! Joku on napittanut sen kuudella pienellä napilla?

Ja kun oikein joutuu laiturilla vahtimaan ja haukkumaan lokit sekä varikset ja kuikat, on pakko välillä tulla juomaan vettä että saa kielen taas kosteaksi.

Oletteko muuten havainneet, että ensimmäisiä keltaisia lehtiä on tipahdellut jo veteen! Minä tosin katselen kaloja, jotka puikkelehtivat ihan rantavedessä.


No heippa taas. Minä jatkan sitten päivystystä jälleen. 





16 kommenttia:

  1. Simon mökkipäiväkirja kuvineen on mukavaa luettavaa. Leppoisia kesäpäiviä olette siellä kesäparatiisissanne viettäneet, vaikka tuo ukkosherra välillä jyristelikin.

    VastaaPoista
  2. Heips Minttuli! Kyllä kestettiin melkoiset myräkät! Meillä on pieni rajapuro, jonka pohjalla lirutti vähäinen vesinoro, mutta sateen jälkeen se oli kuin paraskin koski! Veden pinta järvessä on kevään korkeudessa. Onneksi vesi on lämmintä kuitenkin.

    VastaaPoista
  3. Onpa Simo viisas koira, osaa lukea ja kirjoittaa ja ottaa valokuvia, sen lisäksi että hän päivystää sitä vesiliikennettä:DD Noin mahtava joukko kuikkiakin uimassa, ja Simo pitää niille järjestystä parhaan kykynsä mukaan. Upea koira kerrassaan, oikea herrasmies;))

    Kaikkea hyvää Simolle ja hänen perheelleen, erityisesti emännälleen, Anja-Reginalle<3
    Suurkiitokset tästä hauskasta postauksesta<3

    VastaaPoista
  4. Aili-mummo; kiitos kivasta kommentistasi! Simo on ainutlaatuinen koirulipoika! Terkkuja sinne Tohmajärvelle ja hyviä kesäisiä ilmoja.

    VastaaPoista
  5. Simo on kyllä mukava mökkitarkkailija. Voi kun tuntuu kivalta mökkielämänne: uimista ja herkkuruokia! Hyvää jatkoa vaan mökkielämään!

    VastaaPoista
  6. Himmu halus välttämättä vastata Simolle ja sitten neuvoi Simoa, että hellitä jo, minä, Himmu, olen jo oppinut laiskottelemaan näillä helteillä. menen marjapuskaan piiloon auringolta ja sitten mummu etsii ja huutelee, missä minä olen, No pitäs mummun jos se tietää, kun aina sinne piiloon menen. Rannassa käydään joka päivä, mutta nyt kieltäydyn uimasta, se on mummun syy, heitti minut kerran niin syvälle järveen etten tykännyt yhtään ja nyt sitten protestoin, enkä edes tassujhani suosista kastele. Hoh hoikaa, kun olisikin tuollainen turkki kuin sinulla, Simo on, eikä tälläinen paksu ja tumma. tää on raskas helteellä, mutta tuleehan se talvi taas ja sitten on hyvä lämmike kyllä.
    Leppoisia päiviä sinulle Simo ja niille sinun alamaisillesi. Pidä vain hyvä huoli etteivät ui liian kauas.

    VastaaPoista
  7. Onpa Simo viisas ja ihana vahti koira.
    Päivystää vesilläliikkujia, tulisi varmaan meidän Tytti koiramme kanssa hyvin toimeen :)
    Oikein mukavaa Torstai päivää :)

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus, nuo Simon rantakuvat ovat hienoja.
    Mekin yritimme eilen etsiä kanttarelleja tietopaikoista, mutta laiha oli tulos, kaksi kuivunutta kanttarellia. Täällä ei ole taas satanut pitkään aikaan. Mustikatkin ovat pienen ppippurin kokoisia paikoitellen.
    Mikähän kummajainen tuo prinssipuolison löytämä mustikka lienee?
    Hyvää kesänjatkoa vaan.

    VastaaPoista
  9. Auli; uiminen onkin ihan parasta mökkielämässä!

    Amalia; Simo osaa hommansa!

    mummeli ja Himmu; Simo vastaa Himmulle, että uiminen on ihan hirrrmuista, muutaman kerran olen joutunut pakosta veteen ja uinut rantaan mutta enpä tykkää moisesta! Sauna on eri juttu. Leppoisia päiviä sinulle Himmu marjapuskan suojassa. Huolehdin kyllä mammasta ettei ui liian syvälle!

    Seija Koistinen; kiitos kommentista ja hyvää viikon loppupuolta myös sinulle!

    Unelma; sadetta saaatiin niin roppakaupalla että kanttarellit nousivat puhtaan keltaisina.
    Palataan mustikkahommiin, keräyshirmu kauhoi niitä kylliksi.
    Olisko jonkun ötökän merkkaama nappirivi! Hyvin on suojaväri mustikainen.
    Samoin sinulle mukavia kesäpäiviä. Olemme taas viikon päästä maisemissa.

    VastaaPoista
  10. Komia mökkivahti olet Simo.
    Etkä vain mökki-vaan uimavahtikin. pidä vaan huolta uimareista ja muistakin vesillä liikkujista.
    Kiva päiväkijan olet kirjoittanut. Kiva oli katsella ja lukea.
    Ja voin kertoa sinulle että tuo punanen kukka minkä nimeä et tiennyt on punanen väriminttu.
    Mukavaa torstaita ja oikein paljon terveisiä Anjalle!

    VastaaPoista
  11. Mukava viettää kanssanne mökkielämää.Simo niin oivallisesti kuvailee päiväkuvionsa.
    Ukkonen rikkoi tietsikkani tiedostot sentään tallella, mutta uuudella koneella uudet kasvot ja nytten vasta tuttavuutta teen ja toivon pääseväni vähin erin sinuiksi.
    Shokkisuru kun pikkuserkkuni ja hyvien ystävieni remontoima komea ja arvokas sukukiinteistö paloi tuhkaläjäksi sunnuntaita vasten yöllä,salamaisku syty .Asukkaat olivat mökillään ja kotiin tullessa jäljellä vain savupiippu.
    Kuvaannollisesti kaikki meni,rahakukkarokin oli kotiin jäänyt ja sen mukana pankki,kela, ja ajokortitkin.Emäntä tuossa illalla sanoi että tunne etteivät hekään olemassa koska ei voi todistaa edes henkilöllisyyttä.
    Oliko lie varjelus kun olivat kotoa pois,että edes henki säilyi.
    On se shokkiriisuminen kun ei jää muuta kuin hellemekko,sandaalit,rintsikat ja pikkarit päälle.kaikki muu mennyttä. Esirukouksia heidän puolestaan että jaksavat eteenpäin.
    Oikein mukavia mökkipäiviä teille!

    VastaaPoista
  12. Saiskos lisää Simon tarinointia. Suupielet nousevat korviin aina ylemmäs mitä pidemmälle juttua lukee ja kuvia katselee:)

    VastaaPoista
  13. Oi Luoja, miten hauskaa! Simo on tosi Tarkka Vahti ja Hyvin Arvovaltainen;-)

    Simo varmaankin haistaa, että meillä Mies juuri lettuja partsilla paistaa ja niitä Leena kohta maistaa, saapi Olgakin ison letun, kauniisti leikatun ja olo niin kuin Kuningattarella, sillä hillohan on tehty mustikoilla ja vadelmilla. (No, ei ihan nyt rimmaa, kun on niin hirveä nälkä ja tuo letun ihana tuoksu tulee ikkunasta sisälle...)


    Se on sitten hauskaa, kun asettuu niin kuin Koiruuden asemaan ja ajattelee, että mitä hän mahtaa ajatella...

    Mukavaa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
  14. sylvi; kiitos kukkasen nimestä! Ollaan taas kotona piipahtamassa ja päivitän vähän tätä jälkeen jäänyttä blogiani.

    SinikkaHelena; voi kamalaa, kun salaman isku voi sytyttää koko kodin. Kyllä siinä itsensä tuntee pieneksi kun ei mitään voi tehdä ja koko elämä menee ihan uusiksi. Toivottavasti jaksavat vielä huomiseen uskoa.
    Me on reissattu mökille ja takaisin mustikat takapaksissa. Meneehän se kesä näinkin!

    Leena Lumi; ihan tänne asti tuoksuu lettuset! Ei ihme että Olgakin niitä silmä tarkkana odottaa. Hyvinhän rimmit rimmaa!
    Huomenissa varmaan taas ajellaan sisempään Suomeen. Mustikoita kyllä on ihan riittämiin kaikille metsät täynnä.

    VastaaPoista