perjantai 11. toukokuuta 2012

KYLLÄ! TUNNUSTAN!


Mummeli muisti tällä tunnustuksella minua, kiitos!
Mielelläni tunnustan kaiken, mitään salaamatta, kaiken minkä muistan. Jos muistan. Seitsemän asiaa. Ja sitten pitäisi nimetä, kenelle tunnustuksen seuraavaksi lähettää.


Tässä päällimmäiset:
- Olen tullut varsin hajamieliseksi, kun päivä ei enää rytmity ansiotyöllä.


- Kotini on linnani, onneksi ei linna ole kotini. Tavarataivas ei
ole kovin kaukana luonnehdittaessa tätä elinympäristöäni. Jotain tarttis tehdä ja tehdäänkin.


- Kaiken keskellä sukkuloimme minä, prinssipuoliso ja koirulini Simo, joka on päivieni keskipiste. Elvis-poika (chinchilla) ei sukkuloi vaan nököttää häkissään nakerrellen heinänkorsia ja omenapuun oksia. Ja meillä soi haitari...


- Intohimoni ei suinkaan ole syöminen, mitä ei hevillä ulkomuodostani uskoisi, vaan todellakin lukeminen. Luen kaiken, mitä eteen tulee. Lehtiä olen tilannut urakalla, lukenut urakalla ja nyt myös perunut tilauksia urakalla. Mistähän sekin kertoo?


- Joskus pitkästyn ja lähden tuulettumaan ja elämyksiä metsästämään joko eteläisempään tai läntisempään. Risteilylle, kirpparikierroksille tai muuten vaan hyvän ystävän kanssa lätisemään. Meiltä se käy.


- Haaveilen vielä matkasta joko Australiaan tai Uuteen Seelantiin. Saa nähdä, toteutuuko haaveet. Aarrekarttaa en näistä viitsi rakentaa, mutta lähden heti, jos on saumaa. 


- Kesäaika mökillä sisemmässä Suomessa on luksusta ilman luksusta. Kantovesi, ulkohuussi, työleiri, sauna joka ilta, mutta järveen kymmenen askelta saunasta. Se maisema, järvi, kuikat, telkät ja joutsenet. Kaloista viis. Mutta marja- ja sieniretket syksymmällä.
Ah, niistä nautin.




Voi vitsit. Joko ne seitsemän syntyä syvää täyttyivät! Olispa niitä nyt tässä voinut latoa peräperää enemmänkin. Mut olkoon nyt.
Koirulikin oikaisi itsensä sohvanmutkaan sen merkiksi, että nyt alkaa riittää. Kerron sitten taas lisää, jos ei aivan kaikki pyyhkiydy mielestä ajanmittaan. Sitä kun on liikkeella...




Muuten tänä aamuna kirjekuoria kaivellessani (serkkutapaamiseen kutsut postitettava) löysin hykerryttävän hauskan paperinipun. Ihana työtoverini eli arbetskampraatti tai kollageeni oli kasannut työtaipaleeltani niitä loruja, lauluja ja kirjeitä, joita olin hänelle ja muulle lähiympäristölle runoillut. Sainpa makeat naurut. Ja muistuipa mieleen duunikaverit hyvässä ja pahassakin. No, en ole riidanrakentaja, sovittelija paremminkin, joten eipä  murhetta. Vasta kun meidät myytiin, uudelleen organisoitiin, meistä vanhoista ja jo pian eläköityvistä tuli ongelmajätettä. Ihme, ettemme joutuneet Eko-Kemin kuormaan, hih. Aika entinen ei koskaan enää palaa, ehkäpä juuri onneksi ei!


Sunnuntaina on äitienpäivä. Tässä "Orvokkeja äidille" jo etukäteen.


En taida nimetä ketään tämän tunnarin saajaksi, ihan vapaasti voi sen napata, ketä asia kiehtoo ja kiinnostaa.
Mukavaa perjantaita. Meilläpäin sataa, sataa, ropisee...

20 kommenttia:

  1. Vaikka arjessa on päivätöitä etänä, niin se muisti katkos väijyy juuri silloin kun istahdan ja mietin mitä pitikään tehdä. Onkohan se rentoutumista?

    VastaaPoista
  2. Voi mitä hyväntuulentunnustuksia...Tuo tajuton hajamielisyys täälläkin lähes käsinkosketeltavvaa, välillä ihan hirvittää , hih :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikä vissiin on tehnä tepposet ku kaikki katoaa niinku eilispäevä! Mut ei hirvitäkkää...ku sen tietää.

      Poista
  3. Hauskasti tunnustelit, kuten aina.
    Miten ihmeessä Simo on onnistunut tuollekin mutkalle itsensä vääntämään.
    Meillä ei sada juuri nyt, mutta yöllä on tullut vettä oikein rivakasti.
    Ai, ai, olisi minunkin ryhdyttvä taas kerran tunnustelemaan.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä kootussa paperinipussa oli myös se lätinäpaperi, muistatko kun sinä siirryit oloneuvosten kastiin! Minua nauratti niin kun lueskelin, ett mitä sitä oikein on paperille pusertanutkaan, hih.
      Simon lemppariasentoja sohvalla on tuo kiemura, hassulta näyttää...
      Samoin mukavaa ja terkkuja taatalle.

      Poista
  4. Oikein hyvänhauskoja tunnustuksia teit, Anja-Regina.<333

    Oikein iloista ja eloisaa äitienpäivää sinulle, Anja.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Aili, miten sinun kommenteistasi tulee aina todella hyväntuuliseksi. Kiitos taas.
      Ja vietetään iloista äitienpäivää, sen olemme kaikesta huolimatta - ja juuri siksi - ansainneet, eikös?

      Poista
  5. Hauskastikirjoitit tunnustukset.
    Toivotaan että toiveesi toteutuu.
    Täälläkim sataaaaaa jo kolmatta päivää.
    Kiitos orvokeista ja sinulle myös oikein hyvää ja siunattua Äitienpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sylvi, toivotan sinulle aurinkoa äitienpäivääsi.

      Poista
  6. Anja, täällä toinen hajamielinen ja toinen, joka haaveilee Uuden Seelannin matkasta. Valitettavasti minulla on ikäviä kokemuksia pitkistä lennoista välillä Helsinki New York. Lentosukista huolimatta minut lähetettiin ensiapuun veritulppaepäilynä. Onneksi oli väärä epäily, mutta pelästyin kamalasti. Tämä tapahtui vähän ennen joulua viime vuonna.

    Anja, minäkin valvoskelin viime yönä saksan sanoen takia. Olen lähdössä maanantaina Berliinin, mutta ainakaan saksaksi en juuri suutani avaa. Olen lukenut joskus lyhyen saksan ja sekin ruosteessa.

    Valvoskelin myös muistellessani torstai-iltaa ja ihanan veljeni ikimuistoisia syntymäpäiväjuhlia. Oi, tuli hyvä mieli, kun suku oli koolla. Tuli myös haikea mieli, kun ajelimme Joensuusta kotiin.

    Sinulle toivottelen mukavaa äitienpäivää ja iloa ensi viikkoosi. Tulen sitten kertomaan matkastani, jos sopii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieleni minun tekevi vaikkei aivoni ajattelekaan lähtäni reissuun sinne Uuteen Seelantiin jota kovasti erilaiseksi kehutaan. Saa nähdä. Minulle ei lentomatkat - Nykiinkään - tehnyt mitään häikkää. Vaikka pitkältähän se tuntui. Lentosukat mullakin oli.

      Avaa vaan suusi suoltamaan saksan sanoja, kyllä niitä sieltä nousee.Berliini on yksi lempparikaupunkejani.

      On kiva kuulua juurilleen, siitä sukutapaamiset ovat ihania. Minä puuhaan serkkujen tapaamista kesäksi. Pitkät välimatkat estävät kiinteämmän kanssakäymisen, toki joidenkin kanssa tiiviimmin ollaan yhteyksissä. Omat sisarukseni ovat jo nurmen alla, joten serkut samaa ikäpolvea.

      Sinulle myös aurinkoista äitienpäivää ja jään odottelemaan matkakertomustasi. Siispä oikein antoisaa Berliinin matkaa.

      Poista
  7. Mukavia tunnustuksia ja luettavaa tässä postauksessa :) Ja ihanat orvokit, pian voikin jo lähteä puuhtarhoille niitä ihastelemaan ja vähän ostelemaankin, ihan vielä ei näillä korkeuksilla uskalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orvokit ovat tosi kauniita ja niitä aina keväisin ripotelen piharuukkuihin.
      Nämä orvokit kuvasin miljoonakaupungin torilla joskus kuukausi sitten.

      Poista
  8. Mukavat tunnustukset sinulla taasen!
    "Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni, katsot aina lempeästi kun käy luokses tieni", tätä pikkutyttönä kevätjuhlissa laulelin. Aina muistan kun orvokin silmiin katson.
    Haudoille vietiin orvokkiruukut.
    Kaunista kevättä/kesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo orvokkilaulu on kovin tunteisiin vetoava. "Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin..." ei tosin pidä paikkaansa enää, kun ostokukkia tökkään ruukut pullolleen. Mutta orvokkeja, niistä tykkään tosi paljon. Ja ätini haudalle vien aina kesän alussa orvokkikorin.

      Poista
  9. Olipa mukavaa taas lukea näitä hyvän mielen tunnustuksiasi ja muutakin tarinaa! Mukavaa alkuviikkoa toivottelen! :)

    VastaaPoista