tiistai 4. syyskuuta 2012

HYVIN SUUNNITELTU ...

...on puoliksi tehty. Näin sanoivat vanhat ja viisaat. Lukaisin tuossa joutessani aikakauslehteä, missä kerrottiin parin suomalaismiehen yhdessä virolaisten kavereittensa suunnitelleet varakkaan perheen kiristämistä. Tarkoituksena oli kidnapata perheen nuori poika, kiduttaa ja viillellä uhria ja valokuvata kiristämisen tueksi. Mitäpä ei vanhemmat tekisi lapsensa hyväksi, maksaisivat varmasti reilut lunnaat. Kyse oli lehden mukaan B Wahlroosin pojan nappaamisesta. Asia tuli kuitenkin liian aikaisin perheen tietoon ja kiristäjät vaihtoivat uhria toisen vakavaraisen liikemiesperheen lapseen.

Kiristäjäkaksikon istuessa Tallinnan satamassa odottamassa pääsyä laivaan paikalle ryntäsi poliisijoukko, joka löi hilut kinttuun ja vei pojat säilöön pahamaineiseen virolaiseen vankilaan. Rikoksen suunnittelu kun Virossa on rikos, Suomen lainsäädäntö ei sensijaan tunne valmistelua - olkoonkin vakavakin rikos suunnitteilla - rangaistavana. On toki meillä nyt herätty lain tarkistamiseen ja asia on työryhmässä valmisteltavana, näin ymmärsin. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, kidnappauksistahan meilläkin on tapauksia.

Kuka nykyään on enää turvassa? Kidnapatahan voi kenet tahansa. No minulla ei tosin ole siitä pelkoa, sillä jos joku minut pimeässä vie, aamun valjettua tuo taatusti takaisin. Näin uskoo myös prinssipuoliso eikä ole huolissaan vaimonsa hetkittäisestä katoamisesta.

Vitsi, vitsi. Savolaisukko istui junassa ja kääri rauhallisesti sätkää. Hänen vastapäätään istuvat hienot ikäneidot nyrpistelivät nokkaansa ja huomauttivat ukolle: "Ei täällä saa polttaa". Johon ukko: "Ehäm minä poltakkaa, vastaha minä valamistelen".
Hetken perästä naiset kaivoivat voileipiä kapsäkistään. Silloin savolaisukko ei malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen ja tokaisi naisille: "Ei tiällä suap paskantoo". Naiset kavahtivat hämmästyksissään ja sopersivat: "Hyvänen aika, eihän me sellaista...."  mutta ukko heristi sormeaan ja sanoi: "Kyllä työ sitä iha selevästi valamisteletto".

Nopas, kaikenlaisia assoja mieleen juolahtaa.

Tämä viikko alkoi ukkoskuurolla ja rajulla vesisateella. Prinssipuoliso  vei koirulia päivittäiselle lenkille. Joutuivat parhaimpaan vesisateeseen ja odottelivat motarin tunnelissa sateen ajan. Niinpä, koira ja isäntä viettivät laatuaikaa sadetta pitämällä, minä jo mietin, pitäskö lähteä ison sateenvarjon kanssa heitä etsiskelemään. Vettä tuli ukkosen jyrinän välissä niin paljon, että koko etupiha lainehti puroina ja vesitynnyrit tulvivat yli. On se sentään hyvä, että on katto pään päällä. Toista olis istua puiston penkillä, mutta joillakin elämä on niinkin.

Kaikenlaisia lahjuksia. Lehtitilauksiin liittyy nykyisin kylkiäisiä. Ilahduin Juha Laaksosen luontopäiväkirjasta, mutta mitä minä teen polkupyörän satulan suojuksella, eihän minulla ole polkupyörääkään. Olisko tämä vihje, että pitäisi lähteä pyörällä hulluilemaan tuonne liikenteen sekaan, sanotaanhan, että minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa. 

Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat tuli eilen kirjakerhosta. Ihan sormin sitä hipelöin, odotan lukuelämystä, kunhan vaan ehdin kirjan avata, sillä Waltarin Istanbulista kertova kirja on ahmaistava ensiksi ja ennen matkaa.
Tänäiseksi on luvattu poutaa. Toivottavasti, sillä nurmikko vaan kasvaa, kukat on lähes kaikki sade pieksänyt tuusannuuskaksi. Se on se syksy.




24 kommenttia:

  1. Jopas osu tämä postaus kohalle!?

    Vitsille tietysti nauroin, koska olishan sen vanhanpiijan voinut nimetäkin....vissiin joku Maija se taas oli kun puttu ukkoloiten asioihin...heh...mutta saipas kerrankin takas!

    Pyörän satulan suojuksella ei ole mitään virkaa, koska ajaessa on kumminnii päin persettä...:) Näin vitsikäälla piälle ollaan meilläkin, hyvin nukutun yön perrään....;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oisko ollu Maija menossa junalla pohjoiseen, hih. Vitsi, vitsi.
      Joo, satula on aina päin sitä persettä mutta kun ei ole pyörää, ei ole satulaakaan. Ja siksi suojus on turhuuksien turhuus. Laitan sen arpajaisvoitoksi, siis vahingon kiertämään.
      Huumorin kukka on se kaunehin kukka...hih.

      Poista
  2. Näinhän se on, kun aina malttais hyvin suunnitella, tuppaa vaan käymään niin, että siitä vaan vuhdilla tekemään. Joitain töitä yritän sitten siirtää liiankin hyvällä suunnittelulla, kun en viitsisi alkaa tekemään.

    Minä ostin joskus takavuosina pyöräni satulaan sellaisen lämpösuojuksen ja hyvin on toiminut, kun en ole sitä tarvinnut, en aja pyörällä kun polvi ei sitä kestä yhtään. Laitoin sen kyllä satulaan paikoilleen ja kai sitten kerran ajoinkin pätkän.

    Hyvää syyskuuta, täällä ainakin nyt paistaa aurinko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään paljon suunnittele, teen mitä päähän pälkähtää. Joihinkin juttuihin on tullut jo rutiinit, joten eipä tartte etukäteen paljon miettiä. Tosin suuri vaara on, että menee homma pieleen. Ja on mennytkin.

      Minä en enää ole pyöräillyt vuosiin. Mieluummin kävelen, jos lyhyt matka.
      Samoin sinulle kauniita syyskuisia päiviä. Meilläkin aurinkoista.

      Poista
  3. Mukava juttu, vaikka kertoikin osin ikävistä asioista, joita kuulee mediasta päivittäin. Kohta mekin lähdemme täältä auringonpaisteesta takaisin sinne sateeseen...mutta minkäs teet. Elämä jatkuu sielläkin eikä ikuisesti voi lomaillakaan. :D Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi te onnelliset, kun olette välttyneet vesisateilta. Mutta onhan kiva aina kotiin tulla, ja niinkuin sanoit, lomatkin loppuvat aikanaan. Myös sinulle lämpimiä lomapäiviä ja tervetuloa syksyyn.

      Poista
  4. Mielenkiintoni heräsi. Kumpi kirja sinulla on lukemisen alla, Mika Waltarin Lähdin Istanbuliin vai Yksinäisen miehen juna?
    Olen lukenut kummatkin pariin otteeseen, pidän niistä kovasti.
    Hitaasti lukemalla saa niistä eniten. :)
    Hienoja oman aikansa kuvaajia ja matkakirjoja.
    Oletko lähdössä Istanbuliin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmaisin nyt aamutuimaan Waltarin Lähdin Istanbuliin. Nopean lukemisen taktiikalla kahlasin läpi alkumatkan aina Pariisiin asti, mistä Waltari lähetti sitten vaimonsa kotiin ja itse jatkoi Venetsiaan ja Roomaan sekä viimeiseksi Istanbuliin. Kirjan halusin lukea nyt sen vuoksi, että parin viikon päästä lennähdän prinssipuolison kanssa muutamaksi päiväksi Istanbuliin.
      Waltari on mestari kuvaamaan tapahtumia. Ja huumori on mukana joko avoimesti tai sitten ainakin peitellysti.

      Poista
  5. Jopas on hyviä vitsejä, nauroin melkein vedet silmissä. Vedestä puheenollen, sade lakkasi ja isäntä läksi sieneen, saas nähdä millainen urakka odottaa.
    Kauniita kuvia laitoit, ihana neitonen ja kuun heijastus veden pinnalla, Simosta puhumattakaan.
    Hyviä lukuelämyksiä, Oksasen uutuuden luen joskus talvella!
    Pestuita odotellen, terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi on aina vitsi, minuun kolahtaa aina nää savolaisvitsit parhaiten.
      Ihanaa, jos loppuviikonkin olisi vähemmän sateita, nyt täälläkin paistaa aurinko. Laitoin ruusuille uuden penkin tuohon seinustalle ja siirrän siihen hujan hajan istutetut ruusut pihan reunuksilta.
      Lukaisin aamulla sen Waltarin, Oksasen uusin odottaa vielä avaamattomana.
      Laitan sulle tekstarin lauantaista. Heips!

      Poista
  6. Kiitos hauskoista jutuista, Anja-Regina!;DDD

    Oikein upeita kuvia: kuun loiste Korpisen yllä, neitoperhonen, ruusunnuppu ja Simo koiruli laiturilla...;)))

    Oksasen uutuutta en ole vielä ostanut, ehkä myöhemmin;)))

    Mukavaa syyskuun ja viikon jatkoa, Anja!<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savolaisilla on sana hallussaan, ja niistä on vitsejä väännetty melkoinen määrä.
      Kuutamoinen kuva on mökin rannasta otettu, samoin neitoperhonen. Sain tyttäreltä keltaruusun ja sitä kuvasin täällä kotona. Simo on - tottakai - laiturilla päivystämässä.
      Huomenna pääsen taas niemen nokkaan.

      Toivottavasti syyskuussa ei ihan niin paljon enää sada, eilen tuli täällä niin, että alkaa jo kiintiö olla täys!
      Mukavaa viikkoa ja terkut. <DDDD

      Poista
  7. Kiitos aamun naurusta!
    Minullekin on tulossa Sofi Oksanen, vaikka hyllyt notkuu muistakin lukemattomista lukemattomista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, kiva jos osui.
      Sofi Oksasen kirjat oli pakko saada, kyllä minä Puhdistuksestakin pidin, olen elänyt virolaisten ystävieni myötä sitä elämää, jota Oksanen kuvaa. Sen takia myös tämä uusin kiehtoo jo mieltä.
      En tiedä, milloin ehdin kaikki lukemattomat läpi lukea, mutta onhan hyvä, että on lukemista varalla...

      Poista
  8. Siinäpä sitä opin paikkaa, hyvin suunnittelua nimittäin. Meikäkin kun tahtoo ensin hutaista ja sitten vasta suunnitella.
    Samoja neitoperhoja täälläkin pörräilee, syksyn viimeisistä mehuja imeskellen.
    Nytpä taas jotain touhuamaan tästä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta suunnittelu voi muuttua jahkailuksi, sen takia otankin itselleni oikeuden tehdä päätäpahkaa sen, mitä mieleen tulee. Ja sanotaanhan, että virheistä parhaiten oppii!
      Kiva, että on vielä perhosia. Hepokattejakin loikkii pihassa ja illalla voi kuulla vielä siritystä.
      Kivaa viikon loppupuolta sinulle.

      Poista
  9. Näin on. Mukavia junajuttuja ym,
    Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
  10. Hauskoja kirjoituksia, oli mukava lukea vaikka ikäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kidnappaus on totinen paikka. Vitsit tietysti erikseen.

      Poista
  11. Hih, voi noita sinun vitsejäsi. Hyvät naurut sain aamun avaukseksi.

    Eilen illalla meilläkin vähän jyrähteli, mutta vasta yöllä alkoi sade.

    Oksasen kirjaa en taida hankkia. Täytyy turvautua kirjastoon. Nyt on jo pikkuhiljaa aloitettava kirjojen uudelleen sijoitusta suunnitella, tähän huusholliin on jo hankittu liikaa kirjoja. Luopuminen on jo tullut helpommaksi. Kirjastossakin on sellainen laatikko johon saa jättää omia kirjojaan toisille luettavaksi.

    Simoa täällä jo odotellaan, laitan koirapeitot pesuun, ettei Simoa häiritse tyttökoiran tuoksut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kun luulin tuota vitsinpoikasta ihan vanhaksi vitsiksi. Mutta nauru pidentää ikää, sanotaan.
      Me tultiin niemen nokkaan tänään, tuulee kovasti mutta aurinkoista toistaiseksi.

      Saat Oksasen lainaksi minulta. Minulla on vielä se koirakirja palauttamatta...
      Minä en vielä ole pystynyt kirjoista luopumaan, vaikka koko huusholli on täynnä, samoin täällä mökillä. Ehkä joskus.

      Simo pääsee pian varamamman hyvään hoitoon...

      Poista