keskiviikko 8. toukokuuta 2013

ANNA KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA....

Kuka sanoikaan, että kevät on elämän parasta aikaa? No tietysti minä. Mutta se oli ennen tätä etana-showta. Minä luulin - oikeutetusti - että meidän puutarhamme on säästynyt noilta mökit selässään kasvimaalle muuttajista, mutta kun ei. Olo on kuin entisellä verkonpaikkaajalla; "hakee, hakee, eikä soisi löytävänsä".
Koko alkuviikko on mennyt pihan haravoinnissa ja etanoiden noukkimisessa. Onneksi on ollut lämpöistä ja aurinkoista. Ja Simo on saanut olla pihalla päivät pitkät, on sitten poika niin väsynyt illalla kun päikkärit jääneet vähemmälle.Huomisesta alkaen on luvattu sadetta.

Prinssipuoliso on juossut haasteissaan ja maalannut talon sokkelia. On tosin jo aikakin, kaksi vuosikymmentä on asuttu, hih. No piti jo viime kesänä maalata, maalitkin ostettiin, mutta mikä lie ollut että jäi. Hyvä nyt kuitenkin, että talo vähän pesee kasvojaan.

Juolavehnää jos viljelisin, sitä riittäisi. Kukkapenkkien putsausta, kesäkukkien kylvämistä ja välillä kukkaan puhjenneiden kevätkukkien ihastelua. Pieniä pääsiäisnarsisseja on tyrnimaa keltaisenaan. Valkovuokkoja pihametsikkö valkoisenaa, parissa paikassa keltavuokot täydessä kukassa ja sinivuokkoja löytyy myös. Punavuokkoa vaan kukkapenkissä. 

Tämän valkoisen tähtisilmän nimeä en nyt saa päähäni....

Pienet helmihyasintit kukkivat sinisinä, valkoisia ei vielä minun kukkamaallani ole, mutta toiveissa...(mökillä kuitenkin on).
Ja talvio, tuo oivallinen maanpeittokasvi, suikertaa valtaisina pehkoina (ja piilottelee etanoita!) ja availee sinisiä kukkiaan.


Taponlehti on selviytynyt myös lumen painosta ja on myös oiva piilottelija lehtokotiloille. Kaadettujen koivujen mahla virtaa kannoista, kostea houkuttaa etanoita.

Kukkahoroskooppikin on jo keksitty. Minä olen siis suopursu.
"Suopursu kukkii, rahkasammal aava rannaton on täynnä tuoksua mi hurmaa huumaa. Sen jäykkä varsi ylpeästi kantaa kukinnon, maan puoleen taipumatta yhtään tuumaa". Jeps. Jäykkä varsi nyt ainakin passaa. Mutta kun perheessä on kaksi suopursua, niin "kukkii kunnes suvi loppuu lyhyeen" hih!



Suopursu 5.9. – 7.10.
Suopursua ei voi olla huomaamatta. Hänen läsnäolonsa vaistoaa jo kaukaa ja hänen persoonansa on yhtäaikaa kiehtova ja uhkaava. Hän kukoistaa haasteellisella kasvupaikallaan ja kohoaa pian sen kiistattomaksi kuninkaalliseksi. Vanhastaan suopursukasvia on käytetty karkottamaan täitä, koita ja rottia. Myös pursuihminen on elementissään taisteltaessa pahaa vastaan. Hän kiiruhtaa hätäavuksi kriisialueille, taistelee eläinoikeuksien puolesta tai pelastaa perjantai-iltaan sammuneita nuoria. Hän myös odottaa runsasta kiitosta vaivoistaan, vaikka kuittaakin sen vähättelyllä. Mukava elämä maljakossa kuihduttaa suopursun nopeasti ja on epämiellyttävää myös ympäristölle. Pieneen tilaan vangittu pursu levittää ympärilleen helvetillisen katkun, joka särkee päätä ja silmiä. Perheessä suopursu määrää tavat. Hän joko nalkuttaa tai antaa ymmärtää, kummin vain, mutta molemmissa lajeissa hän on erittäin lahjakas. Vastalahjaksi hän antaa läheisilleen tinkimättömän tuen ulkomaailmaa vastaan.Perheen on kuitenkin vahdittava, ettei heidän pursunsa vedä itseään liian tiukille: puuvarsi voi joskus katketa yhtäkkiä ja äänekkäästi.

Tais lähteä ajatukset lentoon. Joka iltapäivä meidän yli lipuu kolme reittikonetta viiden minuutin välein kohti Vantaata. Ovat tässä kohtaa jo laskukiidossa. Tarkistan niistä aina kellon...

Ja tietysti sitten postauksen loppuun terveiset Simo-pojalta.
Osaisinpahan minäkin laittaa koivet kohti kaulaa käsien väliin. Vaan kun on tuo polvi niin kipuillut. Teippaus vähän on auttanut, mutta pihalla käveleminen ei ole niin hyväksi ollut. Vaan kukapa sitä nyt jaksaisi sisällä istuskella, kun töitä on pihalla sen kun vaan jaksaa painaa. Mutta elämä on.
Ja puutarhassa puuhailu on parasta hermolepoa...ainakin minulle.
(Taas pohja tekee tepposiaan...mutta olkoon. Voi hävitä koko juttu jos yritän kursia väriä tähän loppupätkään) Haitanneeko?

18 kommenttia:

  1. Taalla meilla on sellaisia melkein valkoisia pienia etanoita, jotka ovat kasvien ja pensaitten kiusa. Viime kevaana ystavaperhe havitti niita myrkyttamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä pieniä etanoita mökkeineen minä näin joskus siellä etelässä, ovat varmaankin samaa sukua meidän lehtokotiloille. Mikään myrkky ei näihin taida tehota, ainoa konsti on noukkia niitä ja hukuttaa. Öisen sateen jälkeen melkoinen armeija niitä marssii tien yli meidän pihaa kohti. Kyllä hommaa riittää...

      Poista
  2. Ihania kukkia paljon, on tää niin kaunista aikaa. Onneksi ne lehtokotilot ei vielä ole tänneasti kotiutuneet, mutta eikö nekin pikkuhiljaa jatka kulkuaan yhä laajemmalle.

    Voi ihana Simo!
    Ei haitannut pohjan värittömyys, näkipä helpommin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä mökkiläiset levittäytyvät vähitellen koko Suomeen, kuulema jo keskeisessäkin osassa niitä löytyy. Meillä on ihan valtavasti hoitamattomilla pelto- ja puistoalueilla. Vielä toistaiseksi on saatu pidettyä oma tontti suht puhtaana niistä.
      Simo on lullupoika, kiertää itsensä vaikka mille mutkalle ja nauttii...

      Hauskaa Helatorstain päivää...

      Poista
  3. Paljon on ihania kukkasia,Ihana Simo ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväällä aina huomaa uusia kukkijoita. Onnenpensaskin lehahti keltaiseen kukintaan pari päivää sitten.
      Simo on kiva poika.

      Poista
  4. Olisko tuo valkoinen tähtisilmä kevätkirjotähti? Minulla on niitä sinisenä! Vai on Simolla polvivaivaa! Malttaisi nyt Simo pikkusen pidätellä menohalujaan sen polven takia...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on kevätkirjotähti, minulla on sitä myös sinisenä.
      Simolla on ollut polvivaivaa ja minulla myös. Ei ole pojasta polvi parantunut! Nyt minä könkkään ja koiruli kyllä kulkee pontevasti.

      Poista
  5. Lehtokotilot tuntuu olevan monin paikoin maanvaivana, tarttis tehrä jotakin..:/

    Onneksi Simolla on mainiot unenlahjat..:))
    Ikävää että polvesi protestoi, niin minunkin (molemmat) polvet!
    Oikein mainiota helatorstaita sinulle & perheellesi, Anja-Regina.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehtokotilot on levinneet jo kuulema ainakin Kuopion korkeudelle. Ja mistä saavat jalansijaa, siellä sikiävät.
      Niihin ei auta myrkyt, etanasyötit, merisuolat. Ainoa konsti on kerätä niitä pois pihalta. Onneksi meillä on hallinnassa toistaiseksi. Mutta ahkera sateen jälkeen pitää olla, ja nopea.

      Simolle ulkoilma tekee hyvää, nukkuu sitten illalla jo Lemmen viemää katsoessa täyttä häkää kopassaan.
      Samoin sinulle leppoisaa helatorstaita toivottelen. <33333

      Poista
  6. Käytiin mekin metsästämässä noita kotiloita, Ei vielä yhtään, hyvä No ne tietysti ilmestyvät reissun aikaan:(
    Kauniisti kevät siellä etenee, mukava ajella huomenna sinne etelämpään, näkee taas ne valkovuokkometsät ja hennon viherryksen lehtipuissa.
    Polvikipuihisi helpotusta toivon, ovatko muuten huonolla säällä kipeämmät?
    Hyvää helatorstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksesi ei vielä mökkiselkäisiä nilviäisiä ole, mutta jos niitä on, ilmestyvät sateen jälkeen. Meille tuppaavat jo tieltä pihalle, aamullakin niitä oli armeija marssimassa kun postilaatikolla kävin. Monet eivät täällä välitä niitä torjua, niitä kun on niin paljon.

      Tänään oli aamulla (ja yöllä) tihkusadetta, nyt paistaa aurinko ja mittarissa oli +22 astetta. Vuokkoja on paljon ja niin puhtaan valkoisia. Koivujen silmutkin alkavat puhjeta.

      Minulla reistaa välillä tuo oikea polvi, olen sitä kolhinut mennen tullen ja välillä äityy särkemään. Ei siihen juurikaan ilmat taida vaikuttaa, äsken otin lääkitystä kun olen sinnitellyt ilman. On pakko päästä liikkumaan ulkona.

      Turvallista tulomatkaa tänne etelämpään ja oikein luonnikasta reissua vieläkin eteläisempään lämpöön.
      Samoin sinne hyvät helatorstain ehtoot.

      Poista
  7. Ihania kukkia.
    Hyvää viikonloppua sinne teille ♥ ♥

    VastaaPoista
  8. Muistan penskana ja vähän vahempanakin kun ne etanat olivat mielenkiintoisia! Meilläkin oli iso ja herkullinen piha niille, ihmettelin miks ne pitäs poistaa!???
    Nyt ikäihmisenä ja "viisaanpana"on asia selvinnyt minulle....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinan mukaan joku mökkiselkäetanaan etelämmässä ihastunut olisi tuonut yhden yksilön tänne Porvooseen, mistä se on sitten tehnyt valloitusretkeään läpi Suomen. Eli kun yksi etana munii joka toinen viikko 40 munaa ilman, että siihen tarvitsee vastakkaista sukupuolta, niin perillisten määrä räjähtää...
      Ja niitä minäkin täällä poimin päivittäin. Äklöjä otuksia!
      Aurinkoista viikonvaihdetta sinne keskeiseen ja hyvät voinnit sinulle Maikku!

      Poista
  9. Mukavaa keväisen viikon jatkoa sinne teille! Tuo vuokkojen värikimara on ihana! :)

    VastaaPoista