maanantai 20. toukokuuta 2013

MEIDÄN ELVIS R.I.P

Viime viikko oli tapahtumia täynnä. Perjaintai-iltana chinchillapoika Elvis nökötteli häkissään, ei ollut kovin innokas edes rusinaa nappaamaan. Lauantaina olin kukkamarkkinoilla Türissä ja myöhään palattuani kotiin Elvis hengitteli hiljaa pötköllään häkin pohjalla. Tiesimme, että lähtö chinchujen tuonilmaisiin on lähellä.

Sunnuntaina - siis eilen - aamun valjettua oli pieni matkamies päässyt perille. Peittelin hänet häkkiin silkkihuivilla odottelemaan hautaamista.  Kun sunnuntaipäiväni meni kirppiksellä tarjoamassa pientä osaa tästä tavarataivaasta, oli prinssipuoliso vienyt lemmikkinsä ison kiven juureen, minne myös Elviksen puoliso ja pojat on haudattu.

Elvis oli perheessämme yli 15 vuotta jäsenenä. Tyhjä kolo elämään jää näinkin pienestä hiirulaisesta. Mutta hyvä näin, Elvis on perillä Priscillan, Viljon ja Paavon luona.

Tässä kuva meidän pienistä vipeltäjistä. Läheisyys lämmitti, mutta viimeiset vuodet Elvis eleli yksin isossa häkissään. Hyvää matkaa pieni Elvis-chinchilla. Simo ihmettelee tyhjentynyttä häkkiä...

32 kommenttia:

  1. Voih, osanotot pienen lemmikin poismenosta. En tiennytkään että chinchillat ovat noin pitkäikäisiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kukkahattuneiti! Chinchut voivat parhaassa tapauksessa elää yli 20 vuotta, Elvis oli jo aikamies meille tullessaan.

      Poista
  2. :(
    Hyvää matkaa hänelle sinne jonnekin...

    VastaaPoista
  3. Surullista, Elvis eli pitkän ja varmasti hyvän elämän!
    Halit ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli. Sitä mekin sanoimme, että pitkän ja hyvän elämän eli lemmikkinämme. Muutaman kerran oli mukana myös mökillä ja kerran piiloutui saunan kiukaan taakse. Musta jo ennestäänkin!

      Poista
  4. Iso suru, sillä jokainen lemmikki jättää ison tyhjän tilan. Koti ei ole enää entisensä.

    Onnellista teille, kun saatoitte pitää Elviksen noinkin kauan ja onnellista meille, jotka ovat tavanneet suloisen lemmikkinne.

    Simolle rapsutuksia ja teille molemmille lohdutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu että prinssipuolisolle oli vähän tiukempi tilanne, hän Elviksen ruuasta ja vedestä huolehti, minun hommani oli häkin putsaus ja kylpyhiekan vaihtaminen. Onneksi ei tarvinnut Elviksen kauan kitua, melkein suorilta käpäliltä pääsi lähtemään.
      Kiitos Marjatta! Me tultiin äsken mökille ja nyt sauna lämpiää...

      Poista
  5. Surullista,lemmikin menetys jättää ison tyhjän tilan ☻☻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä jokainen lemmikki on tärkeä perheenjäsen. Mutta onneksi on Simo, tuo jokapaikan höylääjä... Kiitos ritva!

      Poista
  6. Elviksen on nyt varmasti hyvä olla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mama, pikkuinen hiirulainen on päässyt perille. Kiitos!

      Poista
  7. ....JOKAIKAISELLE ELÄMÄ
    ON TAIVALTA
    ITSENSÄ LUOKSE.....

    HERMAN HESSEn sanoilla haluan Elvistä muistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maikku! Kyllä näin pitkästä yhteisestä ajasta jää monta muistoa. Elviksen taival oli kovin pitkä ja rakastettu.

      Poista
  8. Siellä sateenkaari sillalla Elvis nyt katselee mitä te touhuatte. Olkoon lemmikki iso tai pieni niin poislähtö tekee suuren loven aina kuitenkin.
    Kuitenkin, hyvää tätä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielläpä siellä pieni musta pörrykkä katselee alas. Kyllä tuntuu hieman tyhjältä, monesti katsottiin häkkiin ja oltiin jo vaihtamassa vettä ja pellettejä, kunnes sitten tajuttiin, ettei hiirulainen enää niitä tarvitse.
      Kaikki on haudattu saman kiven juureen, neljä chinchillaamme.

      Poista
  9. Voi pientä. Onneksi teille jäi kauniita muistoja. Jokainen elämä, pienikin, on arvokas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään aamulla imuroin viimeisen kerran pikkuruiset papanat!
      Ajeltiin mökkerölle, sauna lämpiää. Lauteilla vielä muistellaan pientä vipeltäjää. Näin se menee, mutta uutta hiirulaista ei enää meille tule. Aika aikaansa kutakin.

      Poista
  10. Aina sitä ikävä tulee, kun pitkän elämän yhdessä elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä vähän outoa kun tottui siihen, että kotona ensimmäiseksi oli Simo vastassa ja sitten napitti Elvis häkkinsä hyppylaudalla. Mutta onneksi elettiin pitkään yhdessä.

      Poista
  11. Voi pientä, se oli sitten elviksen vuoro lähteä, toisten luo. Rauhallinen on ollut pois nukkuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli mustan pojan vuoro, siellä toiset jo odottivat. Ihan rauhallisesti nukkui tai paremminkin hiipui elämästä. Muistot pitkästä elämästä jäivät.

      Poista
  12. Eronhetket ovat aina ikäviä.
    Näihän se on joskus on erotta.
    Muistot eivät häviä minnekään, hyvän kun ne on jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elvis on perillä toisten chinchillojemme luona. Ehkä sillä oli vähän yksinäistä viimeiset vuodet isossa häkissä.
      Muistot jäi.

      Poista
  13. Haikeaa. En ole tiennytkään, että chincillat voivat elää 15 vuotta. Siinä ajassa todella tulee perheenjäseneksi. Voi pientä Elvistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan tuntuu surulliselta kun joku perheestä muuttaa tuonilmaisiin. Chinchillat voivat elää parikymmentäkin vuotta. Meillä Elvis oli lähes 16 vuotta ja oli jo iso poika tullessaan. Tyhjän häkin vein varastoon, mutta emme ota uusia hiirulaisia, onneksi on Simo.

      Poista
  14. Lemmikistä on surullista luopua, joskus sen on vaan tapahduttava. :((
    Meilläkään ei ole enää kotieläimiä, olosuhteiden pakosta jouduimme kissastakin luopumaan. Valkoisen valheen syntiin syyllistyin, kun en voinut totuutta paljástaa pienelle lapsenlapselle. Teinköhän oikein?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikin ottaessaan jo tietää, että luopuminen on tuskaa mutta niin sitä vaan kaappaa pienen otuksen kainaloonsa kaiken uhallakin. Meillä on nyt vain Simo ja taitaa riittääkin, sillä pojassa on niin paljon virtaa, että. Tänäänkin lennätti tyhjiä kukkaruukkuja pihanurmikolla hullun lailla.

      Pienet lapset eivät totuutta voisi ymmärtää, siksi on valkoinen valhe mielestäni täysin hyväksyttävä. Voihan sitten joskus myöhemmin, jos asia nousee esille, kertoakin, mitä oikein tapahtui.

      Poista
  15. Oi, otan osaa menetykseenne! 15 vuotta on pitkä aika, ehtii siinä jo kiintyä hiirulaiseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa. Elvis oli perheenjäsen yli 15 vuotta jo!

      Poista