keskiviikko 28. elokuuta 2013

SADON KORJUUN AIKAA


Syksyisen aamun sumu nousee maan pinnalta ylös mäntyjen latvuksiin auringon paistaessa vielä melkoisen alhaalta. Kosteassa maassa kallion päällä kanervikossa kuin metsän keijujen riippukeinuja ripustettu varpujen väleihin. Hämähäkit ne on kutoneet ansojaan ja odottavat niihin saalistaan. Pienen männyn juurella laskin näitä verkkovirityksiä olleen kymmenittäin.

Aamu on kuulas, hengittelen raikasta metsän tuoksua Simon tutkiessa polun varren viestejään. Miten kaunis maa meille onkaan annettu, osaisimmepa sen säilyttää tuleville polville puhtaana.
Mutta kun; auringon säde osuu kalliolla kiiltävään lasinpalaseen. Niitä on riittänyt jokaiselle aamulle kerättäväksi. Pelkään, että koirulin raapiessa maata tassuillaan tarttuu pullonsiru polkuanturaan. Ei hyvä. Ne entiset nuoret, jotka ennen kokoontuivat meidän kalliolla, joivat pullosta kaljaa ja sitten rikkoivat pullonsa kallioon. Mukavasti varmaan särähti särkyvä lasi, vaan eipä ole siruset mihinkään maatuneet. Jääneet minulle poimittavaksi. Harmittaa. Onneksi taitavat tunnelitaiteilijat nykyisin juoda pussikaljaa. Tölkkejä on jäljiltään keräilty roskikseen.
(Nämä jäkäläjäljet on Päijänteen saaresta...)

Kerrotaan, että tatteja on tänä syksynä paljon. Minä huomaan kaksi pientä alkua sammalikossa, jopa niitäkin on orava ehtinyt nakertamaan. Ja etanat. Vaan hamsteri kun olen, poimin sienet kotiin viemisiksi. Suppilovahveroiden aika ei vielä ole, onneksi.

Kotona odottaa aamun saalis karhunvatukoita. Sujautan vatukat rasioihin ja pakastimeen talven varalle. Keltaisia luumuja putoilee pihan nurmikolle, ihanan kypsiä ja mehukkaita ovatkin.

Eilen poimin tyrnipensaista viimeiset marjat. Jotenkin tuli poimiessa assosiaatio, kuin olisin koiran turkista nyppinyt itsensä täyteen syöneitä punkkeja. Hyh. Mutta vitamiinipommeja ovat tyrnimarjat ja ne oli saatava talteen.

Kurkkumaalla on käynyt "halla"  tai mikä lie. Lehdet on aivan ruskeita ja muutama kurkku sinnittelee vielä hieman kasvaakseen. Kurpitsakin pullistelee lehtien lomassa.
Pienihän se vielä on, pyöreä kuin pallo!
Mutta pieniä ovat viidakkokurkutkin. Oliivin kokoisia:

Jospa niitä tikkuaskiin vertaisi:
Lämmin sää on meitä hellinyt. Ja ystävät. Koko edellinen viikonloppu vietettiin kera ystävien, täällä Hamarissa rapukestein, Loviisassa vanhojen talojen päivänä antiikki- ja kirpparikierroksella ja sitten vielä maanantaina liki Päijännettä, päästiinpä pulahtamaan vielä kesän lämpöiseen veteen.

Näistä riittää muistelemista pitkäksi aikaa. Ihana kun on hyviä ystäviä, heistä kaikista olen kiitollinen. Kunhan vaan omalta osaltani osaisin olla ystävänä, sillä vuorovaikutustahan se on.

Ajatus lentää kuin "illaksi kotiin". Josko sittenkin niemen nokkaan. Ans kattoo ny!

20 kommenttia:

  1. Ihana satokausi kuvissasi, nam! Kyllä meitä luontoäiti hemmottelee, nautitaan!

    On se, katselin minäkin tuolla järven saaressa ihmisten jättämiä jälkiä ja tulin pahalle päälle keskellä kauneinta luontoa. Herää kysymys miksi? Kaikkea törkyä muovijätteestä ruokapakkauksiin, jopa käyttökelpoisia elintarvikkeita oli
    huoletta heitetty sikin sokin:(
    Terveiset täältä, aurinko lämmittää, toivottavasti jatkuu vielä pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satoa on tänä syksynä saatu, pakastimet on kanttapainaen täysiä. Saa talvi tulla!
      Niemen nokassa iltarusko, sauna lämpiämässä. Toivotaan aurinkosäiden jatkuvan!

      Poista
  2. On meillä nyt ollutkin pitkä kaunis kesä ja nyt on sadonkorjuun aika, sen, mitä kesä on meille kasvattanut, kaiketi vähän apuamme on tarvinnut kuitenkin, ei ihan villinä sentään kaikki kasva.
    Oikein hyviä elikuun loppupäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä on ollut kaunis, vielä aurinko meitä hellii. Satoa on saatu talven varalle ja puolukat vielä odottamassa.
      Samoin sinulle mukavia syyskesän päiviä.

      Poista
  3. Hieno kesä tosiaan meillä on Suomessa ollut, osatkaamme iloita ja kiittää siitä:D

    Luonnon roskaajat pitäisi saada vastuuseen teoistaan, mutta hyvä, että syyttömät siivoavat heidän pahat jälkensä. Lasi on niitä pahimpia...

    Sinulla, Anjuska, riittää marjoja ja muita herkkuja toisillekin antaa:)
    Ihana postaus, kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjoja on, niistä riittää ystävillekin. Lämmin kesä sai kaiken kasvamaan.
      Metsässä on kiva kävellä vaikka ei mitään poimisikaan, vaikka on sitä niin hamsteri veressä että kerää kaiken talteen.

      Kiitos Aili, kirjoittelin vähän mitä mieleen nousi. Ei oikein tiivistä tekstiä tullut. Haitanneeko, hih.

      Poista
  4. Kyllä sinulla on kaikenlaista herkkua varattu talven varalle,vitamiint riittää.
    Ihana kesä on ollut meillä ,kenties myös syksykin on kaunis.Mukavaa loppupäiviä elokuuta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma, samoin sinulle mukavia syyskesän päiviä.

      Poista
  5. Ihania ja kauniita herkkuja. Tyrni olisi kyllä poikaa...maistuis muutkin herkut. Ihanaa ja kaunista syksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyrnimarjoista minäkin tykkään, ja puolukoista. Ne pitää vielä poimia kunhan kypsyvät.
      Samoin sinulle ihanaa syksyä.

      Poista
  6. Kyllä on vitamiineja talveksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopas muuta, ei ainakaan vitamiininpuute pääse yllättämään.

      Poista
  7. Monenlaisia herkkuja joista saa talveksi vitamiineja.
    Rikottuja pulloja ollaan kerätty tontiltamme vaikka kuinka,entinen isäntä joi ja särki pullot. Onneksi ei ole yhdenkään koiran tassuihin osuneet ja vaurioita aiheuttaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus haluaisin painaa ne pullonrikkojat polvilleen niiden sirpaleiden päälle. Mutta kiltisti niitä vaan kerään kourapohjaani koiraa lenkittäessäni.
      Syksy on ollut antelias viitamiinien suhteen.

      Poista
  8. Nyt on taas sadonkorjuun aika ja täällä kiitoksen paikka. Kiitos, Anja ja prinssipuolisosi, ystävyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satoa on saatu ja puolukat vielä hieman saavat odottaa. Kiitollisia todellakin saamme olla. Ja samoin ystävyydestä, vastavuoroisesti. Olet paras kampraattini, kiitos siitä!

      Poista
  9. Paljon on satoa sielläkin kerätty.
    talvella nautittavaksi.
    Kaikkea hyvää.♥

    VastaaPoista
  10. Minä en tajua tuota roskaamisintoa.. Ja pahin kaikista, rikkottu lasi!! Siinä on monen pienen hauvelin ja ehkäpä vauvelinkin jalka vaarassa...
    Tuo viidakkokurkku on mielenkiintoinen tuttavuus.
    Tyrnisatonne näyttää hienolta <3

    Mukavaa viikonloppua! :)




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku sanktio roskaamisesta pitäisi saada voimaan. Toivottavasti myös asennekasvatuksella päästään eteenpäin.
      Viidakkokurkku kasvoi parvekeruukussa, oliivin kokoisia ovat ja maistuvat ihan kurkulle.
      Tyrnejä poimittiin kotona melkoinen keko, täällä mökillä olivat linnut tankanneet tyrnimme parempiin nokkiin. Tyytyväinen punatulkku vaan huilua puhalteli rantapuussa!

      Sinulle myös mukavan viikonlopun toivotukset!

      Poista