sunnuntai 30. marraskuuta 2014

JOLLEI JOULUNA OLE....

Joulukuu on ihan kohta. Siis pikkujoulu ja Oskarin nimipäivä. Puolentoista tunnin päästä. Nopsaan meni syksy eikä talvesta ole oikein tietoakaan. Paitsi pimeys laskeutuu iltapäivällä jo peittäen kaiken armeliaaseen vaippaansa. Kun ei ole lunta.


Mitenkä tämä elämä juoksee ja juoksuttaa mummelia. Tuntuu, kuin sittenkin juoksumatolla ravaisin. Mitään näkyvää ei synny, päässä pyörii jo jouluiset askareet ja sitten en kuitenkaan enää muista, mitä olin ajatellut saada aikaan. Vaan eipä haittaa. Viikonpäivätkin on niin sekaisin, että en ole pitänyt oikein lukua onko arki vai pyhä. Eläkeläisellä se on ylellisyyttä nakata allakka nurkkaan.

Nopas, on tässä vähän kuitenkin aikatauluissa pyritty pysymään.
Piipahdin viikon alussa sisemmässä Suomessa, aina Kuopiossa asti.
Kävin hoitelemassa äitini nuorinta sisarta, yli kahdeksankymppistä tytönhupakkoa silmäleikkaukseen. Junalla matkustin, kunhan ensin pääsin asemalle täältä kotopuolesta. Junassa on mukava matkustaa, tasaista ja unettavaa. Onneksi Pieksämäki oli sen junan pääteasema joten... no niin, ei ollut vaaraa ajaa ohi.
Kuopiossa piipahdin Kirphaalin kirppiksellä ja Marttojen kirpparillakin. Ja torilla tietty. Kovin oli mualiman navan ympärillä hiljaista, olihan tiistaipäivä. Kauppahallissa join makoisat kahvit ja peratut muikut kainalossa lähdin sitten klinikalle odottelemaan, josko potilas pian pääsisi kotimatkalle.

Takaisin päin tulin ensin junalla ja istuin sitten pari tuntia odottamassa bussia. No joo, pikavuoro ja sitten kotia kohti.
Pimeätä. Motarilla lähestyttiin jo Porvoota. Eikös tää kuski saanut oikosulun ja ajoi väärästä liittymästä ulos ja oltiin ihan hukassa. No, kokosuomileipoo-kartanon ohi ja kinttupolkua sitten kohti kotikaupunkia. Pikavuorolla siis. Prinssipuoliso odotteli normaalilla pikapysäkillä kera koiran. Soitin, että tullaan vähän eri suunnasta. Ihmetteli mutta ajoi kuitenkin noutamaan vähän kauempaa. Ja jälleennäkeminen oli kyllä vaivan väärti, Simosta nyt puhun. Koira oli niiiiiin iloinen paluustani, että kieppui autossa ja nuoli naamaltani kaikki matkan vaivat pois. Nukkumaan mentäessä liimautui entistä tiukemmin kinttuni viereen eikä koko yönä laskenut minua senttiäkään kauemmaksi. Nyt on kyllä jo mieli tasaantunut ja uskoo, etten tästä mihinkään karkaa.

Reissussa - pääosin junassa ja taksissa neuloin kolme paria sukkia.
Onhan sitten mitä paketteihin kääräisee. Kävin katsastamassa sukkien hintoja lauantaina myyjäisissä. Kun liki lankojen hinnalla olen itse niitä antanut eteenpäin. Mutta ei kaduta. En tartte tätä hankkeeksi ja monet sukat olen antanut arpajaisiin ja lahjoiksi. Oman aikani kuluksi niitä kudoskelen. Intoa lisäsi erään mummelin sukkavaraston näkeminen, monta kivaa ja uutta mallia hänen neuleissaan. Ostin häneltä lapaset malliksi ja nyt harjoittelen taas peukkureikiä ja peukaloita. Niistä en ole koskaan ollut innostunut.


Ilma on juuri ja juuri pakkasen puolella. Lunta on vain nimeksi, nurmi näkyy vielä. Ja meidän piha on niin myllerretty, että en ole hennonut vaihtaa edes eteisen mattoa vielä, koska sisään kantautuu savisia tassunjälkiä. Ja joskus joku isompikin tassu hiipii vaalealla matolla kenkineen. Jos jouluksi saadaan valkoinen maa, silloin voi jo vaalean maton levittää eteisen lattialle.

Joulukuusia olen katsellut koiralenkeillä. Toisaalta tekisi mieli ottaa sisälle pikkuruinen kataja ja siihen jouluvalot ja vähän pieniä palloja. Monta vuotta jo meidän joulukuusi on ollutkin takaterassilla, eipä valu kuivia neulasia ja valaistu kuusi näkyy kivasti keittiön ikkunasta ja valaiseekin takapihaa.


Menot ja meiningit alkavat olla tältä vuodelta ohi. Prinssipuolisolla on vielä muutama säestys ja kuorolla konsertti. Minulla ainoastaan lääkäri. Tiedän saavani sapiskaa; kolesterolit,triglyseriiniarvot, verenpaine, verensokerit. Kaikki oli syyskuussa hipomassa ylärajoja. Kävin kyllä uudessa labrakontrollissa, mutta ans kattoo, onko yhtään tippuneet. Eiköpä taas uudenvuoden kunniaksi meikä tee lupausta. Jaapa jaa. Tie helvettiinkin on kivetty hyvillä lupauksilla. Kun ei niitä oikein tahdo toteen saada. Ja vaikka kaikki keinot on tiedossa, ei vaan saa michelinejä sulatettua. Siis olkoon, mitä murehtimaan. Kun vielä hengästymättä pystyy polkuja liikkumaan. Ikähyvitystä, ikähyvitystä. Ja todellisuudessa sitä ei ole juurikaan omaa hyvinvointiaan ehtinyt ajatella saati sitten niskalenkkiä ottaa itsestään terveemmän elämänsä hyväksi.


Voi ei. Nyt on taas lätinää läppärin ruudulla. Jos vielä jonkunkaan kuvan tähän löydän, painan enteriä. Kuvat ei ihan tuoreita otoksia.
Tervetuloa lukijaksi Brita Ask. Toivon, että viihdyt, vaikka pari lukijaa lieneekin tippunut kyydistä omasta tahdostaan.

12 kommenttia:

  1. Hih, ihan jotain löytyy yhteneväistä meidän elämästä, ainakin tää eläkkeellä olo ja sitten välillä päivätkin sekaisin. Ja tuo Simo pojan vastaanotto kun kotiuduit oli kuin toisinto Himmun tekemisistä kun kotiuduin reisustani.
    Niin meni marraskuu ja ennekuin ehtii tajuta ollaankin jo joulussa. Joitain valmisteluja on minullakin vaikka tyttärien luona joulun ateriat syönkin, no, teen heille, työssäkävijöille kaikki laatikot valmiiksi kun tätä aikaa on paremmin kuin heillPitää kanssa ottaa esille syksybn kudonnaiset ja katsoa että kaikille on jotain vamiina, vielä ehtii tehdä jos jotain puuttuu. On siellä sukkia vauvasta vaariin, myssyä ,tumppua ja säärystimiä, sitten vain pakettiin ja nimet päälle.

    Kun vielä tulisi vähän lunta vihreän peitteeksi niin olisi jo joulumnieli kohdallaa

    Nuo arvot ei vain oikein tajhdo aisoissa pysyä, minulla heittelee se marevan arvo laidasta toiseen, nytkin pitää viikon välein käydä kontrollissa. Ennen reisua oli ala-arvo ja reisun jälkeen taas liian korkealla. Huh huh.
    Oikein hyvää joulukuun alkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. olin tänään siellä valkotakkisella kituuttajalla ja hän luki - niinkuin arvasin - madonlukuja meikä mummolle. Niskalenkkiä on nyt otettava itsestään ja aloitettava verensokerimittaukset ja liikuntaa lisää ja ja ja ja...
      mutta eiköhän tästä selvitä.
      Mukavaa pikkujouluaikaa myös sinulle ja Himmulle.

      Poista
  2. Voi näitä mei koiruuksia, Lillikin on onnesta soikeena kun tulen kotiin kauppareissulta ja tuliaisia pitää aina olla.
    Lumesta ei tietoakaan,mutta joulumieli hiipii hiljalleen sydämeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulumieltä odottelen minä myös, lähden sitä hakemaan sotkamolaisesta maisemasta. Josko siellä olis jo luntakin.

      Poista
  3. Samaa vaivaa täällä poden. Pitäis, pitäis, mutku ei millää ehdi on niin kiirettä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taitaa olla yhteiset kiireet! Mutta kun istahtaa. menee kiire ohi eikä tunnu missään, hih.

      Poista
  4. "Kuolleisuutta lisäävät vain hyvin matalat ja hyvin korkeat kolesteroliarvot. Sen sijaan kolesterolitason ollessa noin viidestä kahdeksaan, jopa yhdeksään, kuolleisuus on vähäisintä. Maailmassa tuhatmiljoonaa ihmistä syö kolesterolilääkkeitä alentaakseen kolesterolia, joka tosiasiassa on hyvällä tasolla. Statiinien keksiminen oli huikea bisnes. Aina kun edellisen version patentti vanhenee ja hinta romahtaa, markkinoille tuodaan kaksikymmentä kertaa kalliimpi lääke, josta sanotaan, että vain se tehoaa." Tällaista uusinta kansainvälistä tutkimustietoa toi lääketieteen ja kirurgian tohtori, sydän- ja verisuonitautien lääkehoitoon perehtynyt professori Heikki Karppanen.
    Kyllä olet niin ehtivä ja meneväinen ihminen, että nuorempi ei perässä pysy :). Tuo kolesterolijuttu tuli mieleeni, kun luin siitä lehdestä. Lääkärit syöttävät täälläkin lääkkeitä ja ihmiset valittavat ikävistä sivuvaikutuksista, jalkasäryistä ym.
    Ollaan yksilöitä jokainen ja omalla äidilläni paino hipoi parhaimmillaan 120 kg:ssa mutta kaikki arvot, sokerit, verenpaineet, kolesterolit olivat hyvät, oli silloin jo lähemmäs 70-vuotias.
    Hyvää joulukuun alkua sinulle sinne rannikolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Beate, sama käsitys minullakin kolesteroleista, mutta kyllä sain tilkkuhatulta tänään reseptin, tosin pienin mahdollinen ja vesiliukoisin pilleri. Ja sokerimittausta ja muuta hauskaa on tulossa ohjelmaan.
      Tänään meni jääkaapin sisältö uusiksi ja sitä rataa.
      Mukavia pikkujouluisia aikoja sinne keskemmälle täältä lumettomasta maisemasta.

      Poista
  5. Ei se elämä ole niin yksiselkoista!
    Kuitenkin: hyvin teillä menee, ja aina on oltava varaa parantaa;)
    Iloa ja valoa viikkoosi, Anja-Regina ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, joskus kuvittelin että tässä vaan porskutellaan. Mutkun ei sittenkään.
      Iloa ja valoa tässä etsiskelen ja viikon lopulla jätän tämän lumettoman ja kuraisen pihan hetkeksi.
      Terkkuja Tohmikseen! ♥♥

      Poista
  6. Toivottelen sinne ihanaa joulukuuta! :)

    Terkut ja rapsutus Simolle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinulle, Simo kiittää rapsutuksista, hau!

      Poista