Blogin lukema - tuo pienempi - lähenee uhkaavasti 80.000 lukemaa. Oletko se sinä, jonka kurkistussessio sattuu lähimmäksi tuota maagista lukua! No ei se yleisesti ottaen ole mikään huippulukema, mutta minun blogilleni se on virstanpylväs kuitenkin. Ja hyvä syy järjestää pienet arpajaiset. Kerro kommentissa, miten lähelle lukua pääsit ja lähimmäksi osunut saa pienen ylläripalkinnon.
Kevättalven suurin lumikuorma laskeutui toissayön aikana kadulle ja pihamaalle. Hyvä ettei koiruli hukkunut lumeen, sillä reilusti toistakymmentä senttiä oli kuistilla lunta aamukuudelta. Lähimetsä on kaunis, kun puut on sokerihuurretun valkoisena. Harmi vaan, että lumi on niin painavaa, että koivutkin joutuvat kumartumaan. Nyt tarvittaisiin tuulta, että lumikuorma oksilta lentäisi maahan.
Mutta poutaa ja kylmempää on luvattu. Lisää satoi märkiä hitusia.
Kuva kuistin kaiteen lumikakusta!
Eilen iltapäivällä paistoi jo aurinko kotvan aikaa. Nyt aamulla on jälleen pilvistä, mutta maisema kuin kermakakkua. Tehtiin Simon kanssa reilu aamulenkki ja nautittiin puhtaanvalkoisesta maisemasta. Hienosti pieni koira kipitteli vieressä eikä tassuja palellut. Pakkasen puolella on muutaman asteen kuitenkin.
Vähän katseltiin ympärillemme talsiessamme aurattua tietä. On se vaan kumma, miten ihmiset heittäät tien varsille ihan mitä tahansa. Tuohon lähiristeykseen on viskattu SOHVAn istuinosa. Siellä se lumihangessa pyllöttää. Kuka sen kippasi ja kuka sen sieltä korjaa?
Kippaajaa tuskin tiedetään ja saanee olla sohva sojottamassa kinoksessa lahoamiseensa asti? Jotenkin tulee mieleen - muutkin jätteensä tienlaitaan jättäjät huomioiden - se vanha kertomus helvetistä. On kuulema valtavan iso pata, jossa kiehuu paskavelli ja jossa helvettiin joutuneet uiskentelevat eivätkä pääse pois. Vellin pintaa kiertää valtava viikatteen terä, joten aina terän tullessa kohdalle on sukellettava paskaliemeen ettei kaula leikkaantuisi irti.
No jaa. Tarua tai totta, mutta kohta meitä kaikkia odottaa paskassa kahlaaminen, jos ei tyyli muutu. Ei luonto ja tienvarret ihan loputtomiin kestä. Tulipa päivän saarna tässä.
Ihmettelin meidän tiensuulle laitettuja koiranraksuja. Lapioin ne kauemmaksi, sillä arvelin, että joku haluaa myrkyttää meidän ja naapurin koirat. Vainoharhainenkin jo lienen! Kieltämättä isojen koirien keltaamat lumikököt voivat ärsyttää, mutta että kaadetaan mukamas herkkupaloja (?) kasa pihatien suulle. Tiedä häntä.
Mutta itse asiaan. Kun lukema on tuo 80.000, laita kommentti ja näin osallistut kisaan. Vielä on kotvasen matkaa, mutta postaanpa tämän nyt kuitenkin.
Mukavaa keskiviikkopäivää. Ihana ulkoiluilma ainakin täällä, joten "töppöstä, töppöstä". Linnut ovat jo alkaneet soitella kevättä, tiaiset ja urpiaiset ainakin. Ja lenkin jälkeen on hyvä lökötellä Simon tavoin.
Kevättalven suurin lumikuorma laskeutui toissayön aikana kadulle ja pihamaalle. Hyvä ettei koiruli hukkunut lumeen, sillä reilusti toistakymmentä senttiä oli kuistilla lunta aamukuudelta. Lähimetsä on kaunis, kun puut on sokerihuurretun valkoisena. Harmi vaan, että lumi on niin painavaa, että koivutkin joutuvat kumartumaan. Nyt tarvittaisiin tuulta, että lumikuorma oksilta lentäisi maahan.
Mutta poutaa ja kylmempää on luvattu. Lisää satoi märkiä hitusia.
Kuva kuistin kaiteen lumikakusta!
Eilen iltapäivällä paistoi jo aurinko kotvan aikaa. Nyt aamulla on jälleen pilvistä, mutta maisema kuin kermakakkua. Tehtiin Simon kanssa reilu aamulenkki ja nautittiin puhtaanvalkoisesta maisemasta. Hienosti pieni koira kipitteli vieressä eikä tassuja palellut. Pakkasen puolella on muutaman asteen kuitenkin.
Vähän katseltiin ympärillemme talsiessamme aurattua tietä. On se vaan kumma, miten ihmiset heittäät tien varsille ihan mitä tahansa. Tuohon lähiristeykseen on viskattu SOHVAn istuinosa. Siellä se lumihangessa pyllöttää. Kuka sen kippasi ja kuka sen sieltä korjaa?
Kippaajaa tuskin tiedetään ja saanee olla sohva sojottamassa kinoksessa lahoamiseensa asti? Jotenkin tulee mieleen - muutkin jätteensä tienlaitaan jättäjät huomioiden - se vanha kertomus helvetistä. On kuulema valtavan iso pata, jossa kiehuu paskavelli ja jossa helvettiin joutuneet uiskentelevat eivätkä pääse pois. Vellin pintaa kiertää valtava viikatteen terä, joten aina terän tullessa kohdalle on sukellettava paskaliemeen ettei kaula leikkaantuisi irti.
No jaa. Tarua tai totta, mutta kohta meitä kaikkia odottaa paskassa kahlaaminen, jos ei tyyli muutu. Ei luonto ja tienvarret ihan loputtomiin kestä. Tulipa päivän saarna tässä.
Ihmettelin meidän tiensuulle laitettuja koiranraksuja. Lapioin ne kauemmaksi, sillä arvelin, että joku haluaa myrkyttää meidän ja naapurin koirat. Vainoharhainenkin jo lienen! Kieltämättä isojen koirien keltaamat lumikököt voivat ärsyttää, mutta että kaadetaan mukamas herkkupaloja (?) kasa pihatien suulle. Tiedä häntä.
Mutta itse asiaan. Kun lukema on tuo 80.000, laita kommentti ja näin osallistut kisaan. Vielä on kotvasen matkaa, mutta postaanpa tämän nyt kuitenkin.
Mukavaa keskiviikkopäivää. Ihana ulkoiluilma ainakin täällä, joten "töppöstä, töppöstä". Linnut ovat jo alkaneet soitella kevättä, tiaiset ja urpiaiset ainakin. Ja lenkin jälkeen on hyvä lökötellä Simon tavoin.
Lunta tulvillaan sielläpäin nyt. Märkää vielä, toivottavasti puut kestävät katkeamatta ja sähköt. Mielessä on edelleen alueemme ongelmat sähkökatkoineen.. Kaunista kyllä on luonto lumisine puineen., mutta mikä se riivaa ihmisiä roskaamaan ympäristöään.
VastaaPoistaLukema on nyt 79868, joten pian täyttyy tuo 80 000. Mukavaa tänne on aina tulla.
Terveiset sinne ja ihanaiselle Simolle rapsutuksia!
Käveltiin Simon kanssa nyt aamulla postilaatikolle ja vau mikä maisema edelleen. Kaunista on, mutta kyllä puiden oksat on kovilla ja siellä, missä sähkö kulkee ilmalankoja pitkin on aina vaara puiden kaatumisesta langoille.
PoistaLukemasta puuttuu nyt aamutuimaan vielä 64 vilkaisua!
Terkut takaisin ja rapsutukset Sissille myös.
Kaunis on talvinen luonto näinä päivinä täälläkin ollut. Ihan järkytyin luettuani kertomustasi koiranraksuista. Kuka onneton toivoisi pahaa pienelle koiralle.
VastaaPoistaVoi tätä maailman menoa.
Upea talvimaisema edelleen. Niin, oliko hankeen kaadetut raksut tarkoitettu pienelle vai isommille, mutta raukkamaista.
PoistaTalviterkkuja!
On sitä kaikenmoista luonnon sotkijaa. On ollut liian pitkä matka kenties jäteasemalle mutta kuitenkin sohva on saatu peräkärriin tai pakettiautoon. Näitä näkee meidänkin kulmilla.
VastaaPoistaVastailen sinun haasteeseen, kun ennätän. Ollut taas kaikkea hässäkkää ja meinaa hermot mennä näiden tietokoneiden ja tablettien kanssa. Onneksi on apuvoimia, en minää osaisi tehdä mitään. Iso mylly oli kaksi päivää lähes hiljainen, ei tahtonut nettiin päästä. Tabletilla sitten tihrustin tai puhelimella. Tänään läksi ulos ja lenkille niin johan rupesi nuppihöyryt haihtumaan raittiissa ilmassa.
Naapurin ukkelin kanssa turisimme pitkät tovit.
Laskuri näyttää nyt 79 893 eli ei vielä tasaluku.
Kyllä edelleen ihmetyttää tuo sohvan tienposkeen nakkelu kun jäteasemalle on vajaa kilometri. Mutta on niitä sohvia ja toppatuoleja ollut lähempänäkin jäteasemaa ja jopa metsään vartavasten kipattuina. Ei tajua.
PoistaEi kiirettä haastevastauksen kanssa. Ja lukemaan on vielä pieni matka...
Kävin lukemassa lukeman :) 79 919
VastaaPoistaJep, nyt näyttää 79938 joten kyllä se maali häämöttää....
PoistaMulla ei ole silmälasia nokalla, joten mun mielestä näen, että lukema olisi just nyt mun kohalla se joka pitääkin olla, että pääsen arpajaisiin......;)
VastaaPoistaps.tykkään pelata vilunkipeliä, vaikka sitä ei sallitaisikaan.....;)
Prillit olis ollu tarpeen, ei vielä olla maalissa. Mutta lähenee. Jeps, kyllä lohduksi pitää arpoa jotakin myös niiden kesken, jotka kommentoineet lukua vaikka ei ihan just lukema olisi ollut kohdalla.
PoistaElämässä tarvitaan myös vilunkipeliä, sallittua tai sitten ei, hih...
Laitan teille jokaiselle arpalipun lisäarvontaan. Tasalukuun törmäsi Paula, onnittelut hänelle.
VastaaPoista