ARPAPELIÄ

Blogin lukema - tuo pienempi - lähenee uhkaavasti 80.000 lukemaa. Oletko se sinä, jonka kurkistussessio sattuu lähimmäksi tuota maagista lukua! No ei se yleisesti ottaen ole mikään huippulukema, mutta minun blogilleni se on virstanpylväs kuitenkin. Ja hyvä syy järjestää pienet arpajaiset. Kerro kommentissa, miten lähelle lukua pääsit ja lähimmäksi osunut  saa pienen ylläripalkinnon. 

Kevättalven suurin lumikuorma laskeutui toissayön aikana kadulle ja pihamaalle. Hyvä ettei koiruli hukkunut lumeen, sillä reilusti toistakymmentä senttiä oli kuistilla lunta aamukuudelta. Lähimetsä on kaunis, kun puut on sokerihuurretun valkoisena. Harmi vaan, että lumi on niin painavaa, että koivutkin joutuvat kumartumaan. Nyt tarvittaisiin tuulta, että lumikuorma oksilta lentäisi maahan.
Mutta poutaa ja kylmempää on luvattu. Lisää satoi märkiä hitusia.
Kuva kuistin kaiteen lumikakusta!

Eilen iltapäivällä paistoi jo aurinko kotvan aikaa. Nyt aamulla on jälleen pilvistä, mutta maisema kuin kermakakkua. Tehtiin Simon kanssa reilu aamulenkki ja nautittiin puhtaanvalkoisesta maisemasta. Hienosti pieni koira kipitteli vieressä eikä tassuja palellut. Pakkasen puolella on muutaman asteen kuitenkin.

Vähän katseltiin ympärillemme talsiessamme aurattua tietä. On se vaan kumma, miten ihmiset heittäät tien varsille ihan mitä tahansa. Tuohon lähiristeykseen on viskattu SOHVAn istuinosa. Siellä se lumihangessa pyllöttää. Kuka sen kippasi ja kuka sen sieltä korjaa?
Kippaajaa tuskin tiedetään ja saanee olla sohva sojottamassa kinoksessa lahoamiseensa asti? Jotenkin tulee mieleen - muutkin jätteensä tienlaitaan jättäjät huomioiden - se vanha kertomus helvetistä. On kuulema valtavan iso pata, jossa kiehuu paskavelli ja jossa helvettiin joutuneet uiskentelevat eivätkä pääse pois. Vellin pintaa kiertää valtava viikatteen terä, joten aina terän tullessa kohdalle on sukellettava paskaliemeen ettei kaula leikkaantuisi irti.
No jaa. Tarua tai totta, mutta kohta meitä kaikkia odottaa paskassa kahlaaminen, jos ei tyyli muutu. Ei luonto ja tienvarret ihan loputtomiin kestä. Tulipa päivän saarna tässä. 

Ihmettelin meidän tiensuulle laitettuja koiranraksuja. Lapioin ne kauemmaksi, sillä arvelin, että joku haluaa myrkyttää meidän ja naapurin koirat. Vainoharhainenkin jo lienen! Kieltämättä isojen koirien keltaamat lumikököt voivat ärsyttää, mutta että kaadetaan mukamas herkkupaloja (?) kasa pihatien suulle. Tiedä häntä.

Mutta itse asiaan. Kun lukema on tuo 80.000, laita kommentti ja näin osallistut kisaan. Vielä on kotvasen matkaa, mutta postaanpa tämän nyt kuitenkin.

Mukavaa keskiviikkopäivää. Ihana ulkoiluilma ainakin täällä, joten "töppöstä, töppöstä".  Linnut ovat jo alkaneet soitella kevättä, tiaiset ja urpiaiset ainakin. Ja lenkin jälkeen on hyvä lökötellä Simon tavoin.