HIIHTOLOMAA

Aikaisemmin aina hiihtolomalla eli nykyisin urheilulomalla oli enemmänkin merkitystä. Monesti suunnitelmat tehtiin tätä lomaa silmällä pitäen, oli helppo lähteä reissuun, vaikka tietysti matkat ko. ajankohtana maksoivat puolitoistakertaisesti normaaliin verrattuna. Vaan eipä muuten open perheessä ollut mahdollista eteläänkään singahtaa, hiihtolomalla vain.

Siiri ja Simo lumileikeissään

Nyt eläkeläisenä minusta tuntuu, että olen jatkuvasti hiihtolomalla. Paitsi, että en hiihdä kun sukset on olleet autokatoksen vintillä monta monta talvea. No, onhan perSUKSET ja niillä olen kyllä muutaman kerran pihan mäentörmää luistellut, yleensä niin, että koira on vetänyt taluttimen hihnan verran edellä. Samat temput prinssipuolisolla, luisteli takamuksillaan autokatoksen edessä.

Tänään aurinkoisena pakkaspäivänä olisi kyllä ollut ihana sujutella suksillakin, mutta hanki kantoi painavaa mummelia pelkkien Kuoma-kenkien varassa. Simo tietysti hipsutteli hangella haistellen kolmen pienen mäyräkoiran jälkiä, ne menivät vähän meidän edellä. Tuuli oli purevaa, mutta aurinko oikein häikäisi.  Viimeksi kun uusin prillit, hankin myös vahvuuksilla aurinkolasit.
En niitä ole paljon tarvinnut ja kun nyt tarvitsisin, ei ole siniharmaata aavistustakaan, missä ovat. Arvelen, että ovat jääneet mökille johonkin "kätköön". Kun nääs välillä leikin kätkijää, varsinkin, jos on vieraita tulossa. Sullon silloin nääs ylimääräisiä pöydän ja kaapin päällisten lämmittäjiä pois näkyvistä. Silmänpalvontaa...sitä se. Kaipa ne aurinkolasit tulevat joskus vastaan jostakin, hih.

Simo on täpinöissään ja pyrkii ulos vähän väliä. Syynä on nämä meidän villimmät haukkujat eli ketut. Melkein joka ilta pari kettua kisailee meidän tiellä ja läheisellä pellolla metsästävät myyriä kai.
Tänä iltana kuului hirmuinen rääkäisy pellon takana kuusikossa ja meidän jäljessämme luikki pieni kettu peltotiellä kohti kaveriaan.
Jäniksiä on myös jäljistä päätellen useita,  pihametsikössä vilahtaa 
töpöhäntä iltahämärissä tai aikaisin aamulla. Simon lenkkipolulla nähdään usein koirakaverit Kaisa, Lusi ja Liisi, ovat collietyttöjä, joiden kanssa Simon leikit onnistuu ilman rähinöitä. Kun ovat tyttöjä.

Tänään voisi laulaa myös, että "keinustuolin minäkin ostan..." jne.
Prinssipuoliso helpotti kaverinsa huoneen ahtautta keinun verran, nyt kiikku nököttää meidän autotallissa ja säiden lämmettyä katsastan sen kunnon ja puhdistan sen. Keinu on kuulema 1800-luvun puolelta ja kyseisen kaverin enon tekemä. Minusta sillä on jo antiikkista arvoa. Keinu oli kuulema koko ajan tiellä kaverin kämpässä ja hän halusi siitä eroon.  Minä laitoin kaverille prinssipuolison mukana lihamakaronilaatikkoa ja vispipuuroa, kaveri kun ei oikein huolehdi ruokapuolesta, enempi juomapuoli on hänellä hallinnassa - tai sitten ei. Nämä yksinäiset ikämiehet kun tykkäävät enempi "liemiruuista" ja joutuvat sitten vähän huonoon happeen.
No, lasten kanssa hankittiin prinssipuolisolle syntymäpäivälahjaksi kahden istuttava keinu, harvoin siinäkään ehtii keinuttelemaan. Toki sanotaan, että ensimmäisiä asioita eläkkeelle jäädessä on istahtaa keinutuoliin, polkaista se käyntiin ja miettiä, mistä alkaisi eläkeläisenä elämisen.

Mökin isoja koivuja ja mäntyjä uhkaa nyt moottorisaha. Ovat jo niin isoja ja vaarallisen lähellä rakennuksia, että on korkea aika hyvästellä nämä pihapuut. Pitäisi piipahtaa katsomassa niitä kun vielä humisevat rantatuulessa. Saa nähdä, ehtiikö.

Tällaista meidän pihapiirissä tänään. Huomenna luvattu pilvistä. Ohut kuunsirppi ei sitten aamulla näy, jos tänään niin huikaisevan sininen taivas peittyy harmaaseen pilveen. Mut ilo pintaan silti, kevät on ihan pian ja talven selkä on selvästi muutamasta pakkaspäivästä huolimatta jo taittumassa.

Tuuli ja elma tok, tervetuloa lukijoiksi anja-reginan aittaan!