maanantai 16. helmikuuta 2015

HIIHTOLOMAA

Aikaisemmin aina hiihtolomalla eli nykyisin urheilulomalla oli enemmänkin merkitystä. Monesti suunnitelmat tehtiin tätä lomaa silmällä pitäen, oli helppo lähteä reissuun, vaikka tietysti matkat ko. ajankohtana maksoivat puolitoistakertaisesti normaaliin verrattuna. Vaan eipä muuten open perheessä ollut mahdollista eteläänkään singahtaa, hiihtolomalla vain.

Siiri ja Simo lumileikeissään

Nyt eläkeläisenä minusta tuntuu, että olen jatkuvasti hiihtolomalla. Paitsi, että en hiihdä kun sukset on olleet autokatoksen vintillä monta monta talvea. No, onhan perSUKSET ja niillä olen kyllä muutaman kerran pihan mäentörmää luistellut, yleensä niin, että koira on vetänyt taluttimen hihnan verran edellä. Samat temput prinssipuolisolla, luisteli takamuksillaan autokatoksen edessä.

Tänään aurinkoisena pakkaspäivänä olisi kyllä ollut ihana sujutella suksillakin, mutta hanki kantoi painavaa mummelia pelkkien Kuoma-kenkien varassa. Simo tietysti hipsutteli hangella haistellen kolmen pienen mäyräkoiran jälkiä, ne menivät vähän meidän edellä. Tuuli oli purevaa, mutta aurinko oikein häikäisi.  Viimeksi kun uusin prillit, hankin myös vahvuuksilla aurinkolasit.
En niitä ole paljon tarvinnut ja kun nyt tarvitsisin, ei ole siniharmaata aavistustakaan, missä ovat. Arvelen, että ovat jääneet mökille johonkin "kätköön". Kun nääs välillä leikin kätkijää, varsinkin, jos on vieraita tulossa. Sullon silloin nääs ylimääräisiä pöydän ja kaapin päällisten lämmittäjiä pois näkyvistä. Silmänpalvontaa...sitä se. Kaipa ne aurinkolasit tulevat joskus vastaan jostakin, hih.

Simo on täpinöissään ja pyrkii ulos vähän väliä. Syynä on nämä meidän villimmät haukkujat eli ketut. Melkein joka ilta pari kettua kisailee meidän tiellä ja läheisellä pellolla metsästävät myyriä kai.
Tänä iltana kuului hirmuinen rääkäisy pellon takana kuusikossa ja meidän jäljessämme luikki pieni kettu peltotiellä kohti kaveriaan.
Jäniksiä on myös jäljistä päätellen useita,  pihametsikössä vilahtaa 
töpöhäntä iltahämärissä tai aikaisin aamulla. Simon lenkkipolulla nähdään usein koirakaverit Kaisa, Lusi ja Liisi, ovat collietyttöjä, joiden kanssa Simon leikit onnistuu ilman rähinöitä. Kun ovat tyttöjä.

Tänään voisi laulaa myös, että "keinustuolin minäkin ostan..." jne.
Prinssipuoliso helpotti kaverinsa huoneen ahtautta keinun verran, nyt kiikku nököttää meidän autotallissa ja säiden lämmettyä katsastan sen kunnon ja puhdistan sen. Keinu on kuulema 1800-luvun puolelta ja kyseisen kaverin enon tekemä. Minusta sillä on jo antiikkista arvoa. Keinu oli kuulema koko ajan tiellä kaverin kämpässä ja hän halusi siitä eroon.  Minä laitoin kaverille prinssipuolison mukana lihamakaronilaatikkoa ja vispipuuroa, kaveri kun ei oikein huolehdi ruokapuolesta, enempi juomapuoli on hänellä hallinnassa - tai sitten ei. Nämä yksinäiset ikämiehet kun tykkäävät enempi "liemiruuista" ja joutuvat sitten vähän huonoon happeen.
No, lasten kanssa hankittiin prinssipuolisolle syntymäpäivälahjaksi kahden istuttava keinu, harvoin siinäkään ehtii keinuttelemaan. Toki sanotaan, että ensimmäisiä asioita eläkkeelle jäädessä on istahtaa keinutuoliin, polkaista se käyntiin ja miettiä, mistä alkaisi eläkeläisenä elämisen.

Mökin isoja koivuja ja mäntyjä uhkaa nyt moottorisaha. Ovat jo niin isoja ja vaarallisen lähellä rakennuksia, että on korkea aika hyvästellä nämä pihapuut. Pitäisi piipahtaa katsomassa niitä kun vielä humisevat rantatuulessa. Saa nähdä, ehtiikö.


Tällaista meidän pihapiirissä tänään. Huomenna luvattu pilvistä. Ohut kuunsirppi ei sitten aamulla näy, jos tänään niin huikaisevan sininen taivas peittyy harmaaseen pilveen. Mut ilo pintaan silti, kevät on ihan pian ja talven selkä on selvästi muutamasta pakkaspäivästä huolimatta jo taittumassa.

Tuuli ja elma tok, tervetuloa lukijoiksi anja-reginan aittaan!


21 kommenttia:

  1. Minä lopetin hiihtämisen silloin kun rinnallahiihtäjä lähti. En sitten vaan uskaltanut yksin laduille lähteä kun tuo lonkkaleikkaus oli silloin vielä niin tuore, pelkäsin kaatumnista ja etten sitten selviä sieltä ladulta pois. Jos vielä se leikattu lonkka olisi vielä mennyt pois sijoiltaan. Näin kevättalvella aina kyllä mieli palaa hangille suksimaan, mutta paras on antaa suksien ja monojen vain viettää niidenkin eläkepäiviä.
    Oikein ihania ulkoilupäiviä sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se olisi riskaabelia kaatua korjatun lonkan päälle hiihtoladulla. Parasta antaa monojen ja suksien elää eläkeläisen elämää niidenkin. En minä kovin paljon hiihtämistä haikaile, lapsena sitä lajia sai päivittäin, koulumatkatkin hiihdettiin ja sen lisäksi vielä iltaisin laskettiin mäkeä hyppyreistä rantatörmältä jäälle. Joskus olen kaivannut lapsuudesta kolmea asiaa: kunnon suksia, kaunoluistimia ja nukketaloa. Mitään niistä en silloin saanut, rahaa kun ei ollut ja elämä muutenkin kovin vaatimatonta. Mutta nyt kun nämä kaikki olisivat jo mahdollisia, niistä on hävinnyt se haluamisen kiihko. Hyvä näin.
      Simon kanssa on ihan mukava kulkea kävellen metsäpolkua ja peltotietä.
      Tänäänkin odotetaan taas aurinkoa, suojan puolella on ja yöllinen lumisade sai aikaan vaan ohuen kerroksen suojalunta.

      Poista
  2. Kyllähän nuo loistavat hanget houkuttelee, mutta sukseni on kansakoulun ajoilta eikä nyt muinaismuistoilla voi hiihtää eihän? Koristakoot aitan seinää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Ja kaatuminenkin tässä elopainossa tuntuisi luissa ja ytimissä asti. Jätän suosiolla hiihtämiset nuoremmille.

      Poista
  3. Hiihtäminen on kyllä mukavaa, nykyään en oikein uskalla laskea mäkiä kun kerran olen kaatunut kunnolla. Oikein iloista laskiaistiistaita ja hiihtolomaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsena mäenlaskut olivat parasta talviliikuntaa. Nyt pysyttelen tasaisella maalla kävelemässä. Kivoja kevätpäiviä sinulle ritva...

      Poista
  4. Minä aina välillä harkitsen suksien hankkimista, mutta olisi hassua lähteä ulos ilman koiraa ja koiran kanssa taas ei saa laduilla liikkua. Omia latuja tänne ei voi tehdä silloinkaan, kun on lunta, sen verran tiheässä on noita valmiita.
    Tuo kätkeminen on minunkin juttuni ;) Sanon sitä siivoamiseksi ennne vieraita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä täälläkään sallita koiria hiihtoladuille, toisaalta Simoa en voisi edes laskea irralleen kun häviäisi pupujen perään välittömästi, eikä koiran kanssa hiihtämisestä muutenkaan mitään tulisi. Meillä on tosin hyvät mahdollisuudet tehdä omat ladut metsikköön ja peltoaukeamalle, mutta on jo pari talvea jäänyt, ikä tekee tepposensa jo.

      Poista
  5. ♥Oikein mukavaa Laskiaispäivää! Kyllä nyt onkin ollut kivat kelit: Me mennään kohta katsomaan Risto Räppääjää :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Risto Räppääjä oli mieluista katseltavaa, kovasti sitä mainostetaan. Keväiset terkut sinulle!

      Poista
  6. Hiihtämättä on minullakin talvet viime vuosien aikaan menneet, vaikka se olisi niin hyvä liikuntamuoto ja täällä latuja mäkineen on riittävästi. Se on tuo koirallinen elämä, niiden kanssa tulee se ulkoiliikunta suoritetuksi muutaman kerran päivässä...

    Kevättä kohden mennään, aurinkoa ei tänään täällä näy, mutta muutoin on ihan kelpo kelit viettää tätä viikkoa etelän talvilomalaisten seurassa, eikun vaan pulkkamäkeen näin laskiaisena:) Ja sitä pakollista hernekeittoa..

    Mukavia talvipäiviä teille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiruli on kelpo ulkoiluttaja mutta ei hiihtokaveriksi. Vautsi, laskiaiseen kuuluu hernekeitto, sekin tapa on jäänyt muun sapuskatarjonnan varjoon meillä.
      Aurinkoisia lenkkipolkuja sinulle ja Sissille. Me taidetaan käydä katsastamassa viikonloppuna, miten niemen nokassa tuulee valtoimenaan jos isot männyt ja koivut on kyljellään jo.♥

      Poista
  7. Hiihtoloma vietettiin jo viimeviikolla lastenlasten ja lastenlasten lasten kanssa.
    Minä en hiihtänyt mutta lapset kyllä minisuksilla. sitäpäitsi minä laskettelin potkukelkalla ja pulkalla. Mukavaa laskiaistiistaita sinne teille.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi, teillä on hiihtoloma viikkoa etuajassa meihin verrattuna.
      Ja lapsillehan se on tärkeä lomaviikko. Leppoisia kevätpäiviä sinulle sinne ruåtsalaiseen maisemaan...♥

      Poista
  8. Nyt kyllä täällä on hyvät hiihtoladut ja myös ilmat ovat hyvät ei liikaa ole pakkasta
    No aurinko kyllä on pilvien peitossa. Hyvää laskiaistiistaita Anja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma, laskiaistiistaina aurinko pilkisti. Tänäänkin toivotaan, että pilviverho laskisi kevätauringon säteet paistamaan.
      Mukavaa loppuviikkoa sinulle.

      Poista
  9. Olkaapa nyt siellä varovaisia liukkailla teillä. Sellaista köpöttelyä on minullakin kulku pihatiellä, ei millään enää jaksaisi jalka kipsissä kulkea.

    Siirin ja Simon kanssa olisi mukava tuolla hangella peuhata, vaan eipä sieltä ylös pääsisi ilman apujoukkoja. Ihanat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään uskaltanut lumeen pyllähtää noiden kanssa, hiab olis tarvittu ylös punnertamaan.
      Hiihtoloma on mennyt h-lääkärissä ja lääk.keskuksessa (vuoronperään) mut onneksi Simo voi tosi hyvin, mitä nyt hinkuu ulos kun tyttötipsuja kulkee tien viertä!

      Poista
  10. Ketut ovat hirveän kiinnostavia. Olemme niitä saaneet seurata ja kuulleet monia eri ääniä, joilla ne 'puhuvat'. Riku Cajanderin kirjassa Luontopiha on näistä myös kerrottu ja siitä, miten voi saada ketun viihtymään omassa puutarhassa. Ketut tulevat usein ensin siilin ruokakupille ja sitten oppivat siinä käymään. Ne eivät tapa lintuja, pieniä laululintusia, vaan nappaavat mieluusti maata pitkin vilistävän hiiren tai myyrän.

    Meillekin on tulossa ison koiviun ja haavan kaato. Ne ovat niin jättimäisiä, että ammattilaiset hoitavat. Molemmissa on vikaa, joten tämä on pakko. Haapaa jään suremaan, sillä siihen olisi takuulla tullut liito-orava kohta asumaan. Haavalla on kierto, että ensin tikat asuvat siinä, meillä kerrosittain, sitten lepakot ja sitten saapuvat liiturit...Onneski yksi jättihaapa jäi lehtoon vielä.

    Mukavaa helmikuun jatkoa teille <3

    VastaaPoista
  11. Leena, meidän pihametsikössä vilistää kettujen lisäksi pupuja, hiirulaisia ja oravia. Kyllä repolaisille ruokaa löytyy ihan lähiruokana. Yleensä hiippailevat lintulaudan tienoilla missä nämä pienet jyrsijät käyvät aterioimassa.

    Viikonloppuna ajellaan niemeen katsomaan savottaa. Haapoja ei tontilla juurikaan ollut, koivuja ja mäntyjä sitä enemmän. Meillä oli muutamia vuosia sitten liituri rantakoivussa koivunurpuja syömässä. Toivottavasti eivät kaikkoa kokonaan, muutamia pesäpuita on lähialueella pystyssä vieläkin.
    Ulkona sataa vettä, tiet on ihan iljamella ja kevättä vissiinkin pukkaa. Mut ei haittaa.
    Samoin mukavia helmikuun päiviä teille ja aurinkoisia hetkiä muutenkin.

    VastaaPoista
  12. Ihana kuva Siiristä ja Simosta, tässä on vielä oikeaa talvea..

    VastaaPoista