PARI SANAA YSTÄVYYDESTÄ

Ystävänpäivä on tullut jäädäkseen, onneksi.  Ystävänpäivästä toki kaikki tahot tahtovat ottaa oman siivunsa, samoin kuin äitien- ja isänpäivistä. Karuselliin ei silti tarvitse lähteä mukaan, tosiystävä ei pahastu, jos häntä ei ystävänpäivänä(kään) lahjuksin lähesty. Ystävyys on nimittäin ihan muuta kuin markkinahumua.

Tähän ikään ehtineenä on jo kokenut monenlaista ystävyyttä. Ihan epäystävyyteen asti. Lapsuus- ja nuoruusajan ystävät ovat usein jääneet elämän virran viedessä uusiin maisemiin. Vain nimi luokkakuvan takana muistuttaa, miten läheisiä oltiin aikoinaan.
Vaikka silloin oli tärkeätä jakaa kaikki asiat, elämä on opettanut, että jotakin pitää pitää kenties ihan omana tietonaankin. (Miten tulikaan mieleeni opetus, että jos jakaa, ei saa kertoa. No vitsi vitsi, jossain ohjelmassa tämä yhdistettiin Aira Samuliniin.)

Sorry sivuraide. Mutta ystävyyteen takaisin. Olen todella onnellinen, sillä minulla on todellisia ystäviä. Eräs ystäväni on vuosien takaa, aina yhtä ihana ja luotettava. Eipä taida olla asiaa, jota en voisi hänen kanssaan pohtia miettimättä, että voinko luottaa. Vuorenvarmasti voin. Ystäväni on opettanut minulle monta asiaa omalla olemisellaan, hän on lempeä, hyväntahtoinen ja aina valmiina auttamaan. Harmi vaan, että maantieteellinen välimatka rajoittaa yhteydenpitoa hiukkasen, mutta ajatuksissani häntä kuljetan mukanani välimatkasta huolimatta. Kiperissä tilanteissa kilautan kaverille kysyäkseni hänen mielipidettään. Hän ei tyrkytä minulle elämänohjeitaan, mutta toimii aina toisten parhaaksi. Monet, monet kerrat on parannettu maailmaa ja samalla purettu elämän kerää. Ikimuistoiset reissut kahdestaan miljoonakaupunkiin ja muualle. Seikkailtu Berliinit ym. ja nautittu ja naurettu reppureissuillemme.  Kirpputorineuvokset. Toivon, että ystävyytemme ei koskaan haalistu vaan olemme aina yhtä tärkeitä toisillemme.

Uusiakin ystävyyssuhteita voi syntyä melko yllättävissä tilanteissa.
Kun tuntee viihtyvänsä yhdessä ja ajatukset kulkevat samaan malliin, on helppoa tulla läheisiksi. Olen onnentyttö, sillä koen, että minulla on hyvä ystävyyssuhde syntynyt myös eräällä matkalla, jossa tutustuimme ja meitä tuli perheystävät. Ja hyvin synkkaa.
Yhteys toimii puolin ja toisin mutkattomasti. Hyvä näin.

Ystäväni, tuttavani, ratiritiralla...lauletaan eräässä laulussa. Ystävänpäivän kunniaksi  on ikäihmisille perinteiseen perjantaitapaamiseen kerätty erilaista ohjelmaa ja lopuksi tanssia.
Meidän pumppu (Anja, Juhani ja Yrjö) huolehtii tanssimusiikista.
Siis minä, tavallisimmin suunsoittajana, kokeilen lyödä tahtia poikien soittaessa. Ja voin laulaa lurauttaakin jos sikseen tulee. Olen täpinöissäni, sillä juontohommat on minun vastuullani. Yritän parastani, että pysyisin viileän rauhallisena ja asiallisena. Enkä laukoisi vitsinpoikasia sammakkoina. Sepä siitä sitten.

Millainen itse olen ystävänä?  Siinä on minulla vielä paljonkin tehtävää. Pyrin olemaan ystävilleni luottamuksen arvoinen. Pystyn arvioimaan subjektiivisesti vain niin, että itselleni yritän välillä kovastikin olla ystävänä. Tänäänkin, kun otin itseäni niskasta kiinni ja ponkaisin uimahalliin. Kun löhöilyä on joulun jälkeen ollut ihan riittämiin. Todentotta ensimmäiset 300 metriä olivat tukehduttaa minut. Sydän läpätti ja henki salpautui. Niin huono kuntoni on. Mutta kilometri sitten kuitenkin meni pienellä painostuksella. Ja tein päätöksen, että jatkan vähintään kerran viikossa kun huomasin, että torstai passaa minulle eikä liikaa räpiköijiä ollut altaassa siihen aikaan. Yritän siis olla ystävä itselleni ja huolehtia kunnostani. Ja tietysti ystävyyssuhteita pitää vaalia myös lähisuhteessa. Ja Simonkin eli parhaan lemmikkiystävän kanssa. 

Näin niitä ystäviä on ja heitä pitää hyvin kohdella joka tilanteessa.
Oikein ihanaista ystävänpäivää toivottelen myös kaikille blogiystävilleni, tehän teette tästä bloggaamisesta mielekästä ja mukavaa. Paistakoon aurinko keväisiin päiviinne iloa ja valoa!
Ystävänpäiväruusuja teille kaikille!

Ja Kiki, tervetuloa lukijaksi. Sinulla on ihana blogi ja varsinkin oma luonnehdintasi profiilissasi.