HAIPAKKAA

Liekö syynä kesäinen sää vai mikä, mutta nyt on mummelilla ollut vientiä. Keskiviikkona tanssitettiin ikäihmisiä ensin päivällä, sitten illemmalla yriteltiin yhteislauluja jokirannassa, harmittavasti juuri kesken kaiken alkoi sataa ja nuotit ja soittimet piti kerätä oitis sateensuojaan. Siksikin harmitti, kun melkoisesti lauluporukkaa oli tullut paikalle. Mutta sää oli mikä oli, vaikka koko päivän porotti mitä lämpöisin aurinkosää. Ja tietysti sitten torstaina taas aurinko lämmitti koko naamallaan.

Kuvassa vielä Fredrika Runeberg-laiva lipui ohi ennen sateen alkamista.

Ja miksikö haipakkaa. No, minä olen taputellut kongarumpujani prinssipuolison takana tansseissa. Jopa niin, että sain nimenomaisen kutsun syksyllä eräisiin pippaloihin puolison mukana rytmittämään.
Vähän hauskaa!

Torstaina eestaas pääkaupungissa, sitten paikallisessa pankissa ja sitten kamat kassiin ja menoksi. Mukaan niemen nokkaan lähti eräs suht. vaikeasti liikkuva mieshenkilö, jonka tukihenkilönä prinssipuoliso on toiminut vuosikaudet. 

Niemessä sitten tavanomaiset systeemit. Nopeasti menivät vähät päivät ja sunnuntaina heti aamupalan jälkeen tielle. Kun iltapäivällä oli meidän seurakunnan leirikeskuksessa seurat ja puolison siellä piti säestämän virret ja muut.

Seurossa oli neljä pappia puhumassa, tarjolla sanan lisäksi maukkaita karjalanpiirakoita ja omenapiirakkaa kera kahvin. Kuvassa ruandalainen lauluryhmä, joka esitti vauhdikasta musiikkia meille hitaille hämäläisille. Ei heistä kukaan tikkujäykkänä seisonut vaan musiikin mukana liikkuivat koko ajan ja heidän esityksensä oli täynnä iloa ja ylistystä.

Tässä veisataan virttä haitarin säestyksellä. Sopi paremmin kuin hyvin kesäiltaiseen tunnelmaan.

Karijärvi on kaunis ja korvaamaton. Kuvat on ns. vanhalta puolelta. Kuinka ihmeessä seurakuntayhtymä on päättänyt sen myymisestä. Ennemminkin sitä pitäisi markkinoida paremmin, se on kaupungista kävelymatkan päässä, rauhallinen luonto ja järvenranta, sauna ja uintimahdollisuus. Viihtyisä ja tärkeä monelle kaupunkilaiselle. Monet ovat juurtuneet paikkakunnalle ja Karijärveen kuin tämä mänty Karijärven rantakalliolla.

No,  parin päivän päästä nähdään, riittääkö voima päättävissä elimissä pysäyttämään myyntihankkeet, joita virkamieskunta tarmolla vie eteenpäin seurakuntalaisten vastustuksesta huolimatta.

Sunnuntain iltapuoli meni sitten pensasmustikoiden poimimisessä.
Ja tänään puhdistettiin herukkapensaita. Onneksi ei nyt niin hurjasti ole satoa niissä. Kun tuo puoliso on superinnokas marjastaja ja  mustikoita on kertynyt pakastimet täyteen. Pesin aamulla äitini vanhan Rosenlewin. Se on käydä porskuttanut kuistilla useana syksynä varalla ja hyvin lähti hyrryttämään tänäänkin pesun jälkeen. Vanhassa vara parempi, se pitää kyllä paikkansa jos verrataan näihin uusiin ja paljon elektroniikkaa sisältäviin laitteisiin. Tilanpuutetta helpottaa aina ystävä kylmälaukkunsa kanssa. Ja perheenjäsenille lähtee mukaan mustikkapussukoita.
Hyvä näin.
Loppuun on hyvä postata pienen kuonolaisen kuva. Meidän oma Simo-poika, mamman lullukkapoika. Kuinkas muuten! Mukana haipakassa...